Kategoriat: Italian punaviinit, Maistelukuvaus, Punaviinit Julkaistu:
25.8.2021

Pasqua Villa Borghetti Valpolicella Classico 2019

Olen suuri Valpolicellan viinien ystävä. Ne ovat pitkään olleet suosikkejani enkä muista koskaan kokeneeni pettymystä niiden parissa. Jos haluan löytää takuuvarman tuliaispullon punaviiniä, tartun Alkossa useimmiten juuri Valpolicellan tarjontaan. Paljon pidetty tuliaisviini on esimerkiksi Cecilia Berettan Ripasso, joka on mielestäni erinomainen hinta-laatusuhteeltaan.

Laajennettuani tietämystäni viinien parissa, olen huomannut suhtautuvani innokkaalla uteliaisuudella liki kaikkiin viinilajeihin. Maailma on täynnä mitä upeampia viinielämyksiä enkä enää kallistu omissa kokeiluissani niin usein Italian suuntaan kuin aiemmin. Italialla on silti oma erityinen paikkansa sydämessäni. Ihastuin maahan kovasti, vaikka olen päässyt vierailemaan siellä vasta kerran; Roomassa ja sen ympäristössä keväällä 2018. Kun matkailu on taas turvallista ja ylipäätään järkevää, haluan ehdottomasti nähdä lisää Italiaa.

Veneton alue Italiassa tuottaa suurimman osan maan viineistä. Valpolicellan alue sijaitsee Veneton alueella Veronassa ja tuottaa punaisia rypälelajikkeita, joista tyypillisimmät ovat Corvina, Rondinella, Garganega, Pinot Grigio ja Merlot. Maaperä on vulkaanista ja siten hyvin otollista viininviljelyyn.

Villa Borghetti Valpolicella Classico

Valpolicella Classicoa tuottavat suuret viinitalot mutta myös pienemmät viljelijät. Nyt testattu Villa Borghetti on Pasquan viinitalon tuotantoa, jonka portfoliosta löytyy myös aiemmin mainittu Cecilia Beretta. Tämä tuottaja on nykyisin maailmanlaajuinen viinitalo, jonka brändi on hyvin tunnettu. Tällä perusteella ainakin voi luottaa siihen, että pullosta löytyy vuosi toisensa jälkeen hyvin standardoitua ja samanlaista viiniä.

Pasqua Villa Borghetti Valpolicella Classico on siitä mukava tapaus, että sitä on saatavana Alkon valikoimassa sekä normaalissa 0,75l pullossa mutta myös pienemmässä 0,375l pakkauskoossa. Itselläni oli juuri tämä pienempi pullo.

Pasqua Villa Borghetti Valpolicella Classico

Villa Borghetti Valpolicella Classico on valmistusvaiheessa saanut pitkäaikaisen kuorikontaktin ja sen jälkeen kypsynyt tynnyrissä noin puoli vuotta. Sen halutaan ilmentävän alueen omaa tyyliä ollen punamarjainen ja pyöreä.

Oman arvioni mukaan tuoksussa tuntuvat kypsä kirsikka, tammi, vanilja, ja yrtit. Maku antaa kirsikkaa, punaherukkaa, punaista omenaa ja pippuria.
Keskivahvat tanniinit tuntuvat sopivilta kokonaisuuteen nähden, happoisuus on melko tuntuva. Viini on tasapainoinen ja laadukas.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Kirjoittanut /

Kermainen kantarellipasta ja Ribbonwood Riesling

Koulujen alettua on ollut aika palata normaaliin arkirytmiin. Se tietää sekä sitä, että WSET-opintojen alku lähestyy mutta myös sitä, että blogi herää kesäuniltaan.

Syksyn lähestyessä saapuu monia mukavia asioita, kuten marjat ja sienet metsiin! Olin eilen poimimassa mustikoita ja sattumalta löysin mukavan pussillisen kanttarelleja samalla reissulla.

Kyselin Instagramin puolella vinkkejä, mitä ihanaa kantarelleista kannattaisi kokata. Koska syöjiä ei meidän perheessä sienille ole muita, saan poimimastani määrästä parikin eri ruokaa. Päädyin ensin valmistamaan kantarellipastaa ja alla teillekin ohje, jolla mielestäni tuli ihanan täyteläinen koostumus!

Kantarellipasta (kahdelle)

Ainekset:
- Noin 1/2 litraa kantarelleja, vähän pienempikin määrä riittää hyvin
- Voita
- Puolikas punasipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- Noin 1dl valkoviiniä
- Valkosipulituorejuustoa 
- 1 dl kuohukermaa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Haluaamaasi pastaa, esim. Tagliatelle
- Halutessasi raastettua parmesaania

Pilko kantarellit paloiksi, hienonna sipulit. Laita kantarellit kuivalle paistinpannulle ja paista kunnes 
irtoava neste on haihtunut. Älä laita pannua täydelle teholle
etteivät kantarellit pala tai jää pohjaan kiinni. 

Kun neste on haihtunut, lisää pannulle voita ainakin parin ruokalusikallisen verran. Lisää pannulle 
sipulit ja paistele kunnes ne ovat pehmenneet. Lorauta 
pannulle valkoviini ja annna kiehahtaa hiukan kasaan. 

Lisää sitten kerma ja valkosipulituorejuusto. Anna porista miedolla lämmöllä 
kunnes kastike sakeutuu. Mausta suolalla ja pippurilla. 
Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää sekaan hiukan pastan keitinvettä. Tarjoile pastan ja 
halutessasi raastetun parmesaanin kanssa.

Kermainen kantarellipasta

Kantarellipastan pariksi valitsin Ribbonwood Rieslingin 2020 (Alko 17,98€), joka tulee Uuden-Seelannin Marlboroughin alueelta. Viinin on valmistanut Framinghamin viinitalo, joka tekee viinejä omalla, jopa kokeellisella tyylillään eri rypäle-eriä yhdistellen. Marlborough on alueena tunnetumpi Sauvignon Blanceista kuin Rieslingeistä, mutta tämä Ribbonwood Riesling on hyvä esimerkki alueen potentiaalista tuottaa monisävyisiä viinejä. Marlboroughin alueella päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, mutta yöt kohtalaisen viileitä. Usein syksyt ovat myös suhteellisen kuivia, jolloin sadonkorjuuta voidaan lykätä pidemmälle ja näin rypäleisiin pääsee kehittymään enemmän sokeria. Framinghamin viinitalo sijaitsee Wairaun laaksossa, jossa maasto on kohtalaisen tasaista ja sen läpi virtaa joki.

Sokerin määrä näkyy korkeana tässäkin viinissä ja sen luokka on Alkossa puolikuiva. Makeus toimii hyvänä vastinparina happojen kanssa ja nämä yhdeassä ruuan rasvaisuuden kanssa muodostavat harmonisen yhdistelmän.

Ribbonwood Riesling ja kantarellipasta

Ribbonwoodin tuoksussa on limen ja omenan raikas tuoksu yhdistettynä kukkaisuuteen ja aavistukseen mineraalista sekä petrolista aromia. Viinillä on vaalea heinän väri.

Maussa tuntuu alussa raikas hedelmäisyys, reippaat hapot taittavat korkeaa sokerimäärää (16g/l) jopa niin hyvin, että viiniä voisi ajatella kuivaksi puolikuivan sijaan. Maun jälkipuolella mineraalisuus nousee voimallisemmin esiin ja jälkimaku on kohtuullisen pitkä.

Kermaisen sienipastan rasvaisuus taittuu hienosti eikä viini jyrää alleen kantarellien hienoja vivahteita, vaikka onkin rieslingiksi makupaletiltaan vahva. Hapot ja viinin raikkaus muodostavat tuhdin pastan kanssa hienon balanssin, joka nostattaa veden kielelle.

Suosittelen tätä viiniä myös sellaisenaan nautittavaksi ja etenkin niille, jotka rakastavat Rieslingiä mutta kaipaavat jotakin pientä uutta makupalettiin.

Arvio: Tooosi hyvä.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Espanjan valkoviinit, Hanaviinit, Maistelukuvaus, Valkoviinit Julkaistu:
9.7.2021

Il Barone Vino Blanco – sopiva tonkkaviini kesäjuhliin

Oikeasti minulla ei ole mitään juhlia. Mutta pystyn siitä huolimatta kuvittelemaan, että tämä viini sopisi erinomaisesti noutopöytään kesäisten makujen kanssa ja lisäksi ihan yleiseen seurusteluun.

Hankin kesälomatonkaksi Il Baronen Vino Blanco Organicon (Alko 29,47€) ja yllätyin iloisesti sen monipuolisuudesta. Tässä tapauksessa monipuolisuus ei ole synonyymi tylsän tasaiselle viinille. Il Barone Rosso olikin jo tuttu ja hyväksi havaittu ystävä mutta tätä valkoista en ollut ennen kokeillut.

Il Barone Vino Blanco Organico

Viinin nimestä minulle tulee jostain syystä aina mieleen Kauniiden ja rohkeiden Massimo Marone. En ole muuten aikoihin katsonut kyseistä sarjaa. Aina silloin tällöin tosin ja muutaman jakson katsomisella kerran vuodessa pysyy ihan riittävän hyvin kartalla mitä tapahtuu.

Nyt kun olen tunnustanut katsovani joskus kaunareita, voidaan siirtyä puhumaan tästä viinistä. Il Barone Vino Blanco Organico tulee Espanjasta ja on valmistettu Macabeo-rypäleestä. Hauskaa sinänsä, että sisarviini Il Barone Rosso tulee Italiasta. Tuotteiden taustalla on Vinimudi Wines, yhdysvaltalainen tuottajayhteisö, jonka portfolioon kuuluvat myös esimerkiksi Jean Biecher – ja Casa Marrone -viinit. Sanoinko Casa Marrone? Tässä on oltava joku kytkös siihen Massimo Maroneen!

Macabeo-rypäle tunnetaan myös nimellä Viura. Se on Riojan alueen viljellyin valkoinen rypäle ja sitä käytetään yleisimmin Cavan valmistuksessa. Macabeo-rypäle kestää ikäännyttämistä mutta toimii hienosti myös nuorempana viininä, kuten Il Baronen tapauksessa. Il Barone Vino Blanco on maltillisen happoinen olematta kuitenkaan pliisu. Se on kuiva ja ryhdikäs. Väri on vaalea kullankeltainen. Tuoksussa erottuvat päärynän ja hentoisen sitruksen aromit, mukana on myös paistettua makeaa piirasta muistuttava sävy. Maku tuo alkuun päärynäisen makean tunnun, sitä seuraavat limeä muistuttava hapokkuus ja pehmeä omenaisuus.

Tämä hanaviini on saanut Viinilehden arvioissa maininnan löytö ja sitä se mielestäni olikin. Aivan erinomainen valinta kesäisiin iltoihin ja miksei aurinkoisiin päiviin myös, reippaammin viilennettynä.

Arvio: Tooosi hyvä.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Italian valkoviinit, Pasta, Ruoka, Valkoviinit Julkaistu:
11.6.2021

Anjoviksenvihaaja syö anjovispastaa ja keittokirjojen hankintaa

Peruskoulun janssoninkiusaus. Voi kamala. Melkein yhtä kamalaa kuin maksalaatikko. Toivoin niin, että olisin ollut niinä päivinä sairaana.

Olen tuijotellut aikuisikäni epäuskoisena säilykehyllyllä anjovispurkkeja miettien, kuka noita ostaa ja vieläkö joku vapaaehtoisesti tekee sitä janssoninkiusausta? Mitä muuta näistä voi kokata? En keksi yhtään muuta ruokalajia.

Viime viikolla tapahtui kuitenkin jotakin erikoista. Tartuin uhkarohkeasti anjovispurkkiin ja kuljetin sen kassan kautta kotiin.

Kunnollisia anjoviksia eli sardelleja

Syy ostokseeni löytyy Hanna G kokkaa -keittokirjasta, joka on suosikkikeittokirjani. Normaalisti hankin keittokirjoja siten, että lainaan niitä vinon pinon kirjastosta, selaan aikani ja pyrin hankkimaan suosikkini sitten omaksi. Hanna G kokkaa -kirjan hankin tosin jo ennakkomyynnistä, koska olin vakuuttunut jo etukäteen sen erinomaisuudesta. Oikeassa olin, kirja on täynnä loistavia reseptejä, vinkkejä ja myös Hannan tarinaa.

Seuraavana hankintalistallani ovat Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirja Basta! sekä Teresa Välimäen Le Keittokirja.

Hanna G kokkaa -kirja

Kirjassa on ihanan helppo anjovispastan ohje, joka ei muuten muistuta edes etäisesti janssoninkiusauksen makumaailmaa. Hurraa! Parin vuoden harkinnan jälkeen uskaltauduin siis testaamaan reseptiä ja kas! Se oli älyttömän hyvää! Virallisesti voin siis julistaa anjovikset vapautetuiksi boikottilistalta. Okei, sardellit, jos uskomme suomalaisia ruokapakkauksia. Kurkkaa siis pakkausta tarkemmin, että ostat oikeasti anchovies eli suomeksi sardellia etkä kilohailia, jota meillä taas anjovikseksi kutsutaan.

Pastan päälle tulee ihanaa murua, jossa on leipää, parmesaania ja mausteita.

Anjovispasta Hanna G:n ohjeella

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tämäkin ohje alkuperäisessä muodossaan, jos kyseinen kirja ei ole omassa kirjahyllyssä tai juuri nyt lähikirjastosta saatavilla. Reseptiin pääset tästä: Tomaatti-anjovispasta à la Hanna G – Beach house kitchen.

Anjovis tai sardelli (onpa tämäkin vaikeaa!) on hyvin suolainen ainesosa ja jos tämän pastan kaveriksi haluaisi parittaa viinin, pitäisi ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, merenelävät rakastavat valkoviiniä ja kuplia. Punaviinin jättäisin nyt pois laskuista. Toiseksi, merelliset maut pitävät merellisen ilmaston viineistä. Suosisin siis jotakin rannikkoalueen valkkaria. Vahva suolaisuus taittuu sopivasti, jos viinissä on jonkin verran jäännössokeria. Jopa makeaan taittava viini voisi osua tähän yhtälöön.

Valitsin Alkon valikoimasta kaksi vaihtoehtoa, joita voisin suositella tämän pastan kaveriksi:

Asio Otus Bianco ja Villa Valentina Il Classico Bianco

Asio Otus Bianco on puolikuiva italialainen, jossa jäännösokerin määrä on 10g/l. Hinta 11,99€.

Villa Valentina Il Classico Bianco on Apulian alueen viini, jossa on kuitenkin 7g/l jäännössokeria, vaikka se kuivaksi luokitellaankin. Hinta 14,98€.

Molempien viinien sitruksiset aromit ja keskivahva happoisuus sopivat tälle ruualle pariksi. Molemmissa viineissä on myös hedelmäisen raikas ja keveä profiili, joka ottaa pastassa olevan tomaatinkin huomioon.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Espanjan punaviinit, Maistelukuvaus, Punaviinit, Viinifakta Julkaistu:
9.6.2021

Faustino I Gran Reserva 2009

Maistoin jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa Faustinoa, aloitin VII-versiosta ja voit lukea siitä tarkemmat kommentit täältä. Vaikka en suuresti tuohon Faustino VII:n ihastunutkaan, uteliaisuus vei voiton ja päätin hankkia vertailun vuoksi ikääntyneemmän Faustino I:n maistettavaksi.

Faustino I Gran Reserva

Faustino I on laatuluokitukseltaan DOCa, joka on korkein mahdollinen Espanjassa. Tämä viini on Gran Reserva -luokkaa, joka edellyttää vähintään 18-24 kk tammitynnyrikypsytystä sekä 36-42 kk pullokypsytystä. Faustinon tapauksessa tynnyrikypsytys kestää vähintään 26kk. Tätä kyseistä viiniä on myyty jo vuosikymmeniä ja se on laajalti tunnettu. Tuotantomäärät ovat suuria.

Espanjan laatuluokat

Espanjan laatuluokitukset korkeimmasta matalimpaan ovat DOP (Denominación de origen protegida), IGP (Indicaciones geográficas protegidas) ja VdM (vino da mesa tai vino).

Dop-luokitus pitää sisällään alaluokat VP (vino de pago), DOCa (Rioja) ja doq (priorat) sekä DO (Denominación de origen)

Mutta sitten itse asiaan. Koska viini on ikääntyneempi, se tarvitsee ilmaa avautuakseen. Dekantointi kannattaa ehdottomasti. Myös tarjoilulämpötilaan kannattaa kiinnittää huomiota: liian kylmänä tämä viini ei aukene kunnolla.

Tuoksu on vahva ja paksu, kypsä kirsikka, luumu ja tammisuus ovat vahvoina. Aistittavissa myös metsäisiä vivahteita. Maku on aivan aluksi jopa keveän tuntuinen mutta pitkä jälkimaku valtaa aistit. Tanniinit ilmenevät viiveellä, joskaan ne eivät ole erityisen voimakkaat. Maussa on tuoksussa jo nousseita aromeja, jälkimaku tuo lisäksi pippuria. Viini ei ikääntyneisyydestään huolimatta ole lainkaan tunkkainen tai raskas vaan on säilyttänyt marjaisen olemuksensa.

Odotin tältä jopa vahvempaa ja tuhdimpaa makupakettia. Kokonaisuus jäi kuitenkin hiukan kevyeksi, ottaen huomioon iän ja kypsytyksen. Kelpuutan kuitenkin keskikastin ryhmään, sillä vivahteita oli mukavasti ja kokonaisuus tasapainoinen.

Arvio: Hyvää keskikastia.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Italian punaviinit, Maistelukuvaus, Punaviinit, Viinin valmistus Julkaistu:
1.6.2021

Casa Marrone Appassimento – lämmittävä makupaletti Pugliasta

Tiedän, on kesä. On ensimmäinen kesäkuuta. Ja otsikon mukaan nyt puhutaan erittäin täyteläisestä, tuhdista punaviinistä jonka moni yhdistää lähinnä jouluun. Mutta palataanpa viime viikkoon: lämpötila huiteli illansuussa hädintuskin plussan puolella, ensimmäisenä ulos koemielessä viemiltäni tomaatintaimilta paleltuivat lehdet ja hyytävä tuuli osui luihin asti. Hyllyssäni majaili pullo Casa Marronea ja minulla oli tosi kylmä.

Selitykset sikseen. Tosiasiassa viineillä ei ole tiettyä vuodenaikaa tai edes ulkoilman lämpötilavaatimusta, jonka vallitessa niitä olisi soveliasta juoda. Eihän Alkokaan piilota punkkuja juhannukseksi eikä roseita jouluksi. Vaativathan erilaiset ruuatkin erilaisia viinejä kumppaneikseen, miksei siis erilaiset tunnelmat yhtä lailla. Olkoon hyytävä tuuli siis oikein hyvä syy avata lämmittävä, tuhti punaviini.

Casa Marrone on hyvin perinteinen tila Italiassa, jolla on viljelmiä sekä Puglian että Veneton alueilla. Casa Marrone Appassimento Organic on appassimento-tekniikalla valmistettu viini Pugliasta ja sekoitus Negroamaro, Merlot ja Primitivo -rypäleistä. Appassimento on viininvalmistustapa, jossa viinirypäleet kuivataan ennen valmistusta, jotta niistä saadaan pois ylimääräinen vesi. Näin jäljelle jäävä mehu on hyvin tiivismakuista ja voimakasta. Muun muassa Amaronet valmistetaan tällä tavalla. Tekniikka ei sovellu kaikille rypälelajikkeille eikä kaikkiin olosuhteisiin. Toki rypäleet voidaan kuivattaa erikseen poiminnan jälkeen, mutta esimerkiksi Casa Marronen tapauksessa rypäleiden annetaan kuivua köynnöksissä ja ne poimitaan käsin vasta sitten. Kuivumista edesauttaa sopiva lämpötila, kuivuus ja myös tuulien vaikutus köynnöksiin.

Casa Marrone Appassimento Organic

Casa Marrone on halunnut pitää kiinni käsityön leimasta, vaikka tuottaakin suuria määriä viinejä. Persoonallinen yksityiskohta viineissä on pullon suljennassa käytetty naru ja sinetti. Korkituksen jälkeen naru ja sinettitarra lisätään pulloon käsin. Casa Marronen viinit ovat vegaanisia luomuviinejä ja myös tähän ideologiaan sopii hyvin turhan pakkausmateriaalin välttäminen, kun metallisinetti on jätetty korkin päältä pois ja korvattu se paremmin kierrätettävällä materiaalilla eli juuttinarulla.

Entä sitten se viini?

Casa Marrone Appassimenton tuoksussa kohtaan ensiksi vahvan tammen. Havaitsen myös tummaa ylikypsää kirsikkaa ja yrttisyyttä. Maussa havaittavissa vahva kypsyneisyyden tuntu, joka tässä tapauksessa ei kerro viinin ikäännyttämisestä vaan Appassimento-menetelmän tuomasta illuusiosta. Maussa on tammen lisäksi hapankirsikan, tumman luumun, aniksen ja yrttipuskan aromeita. Kokonaisuus on melko täyteläinen, tanniinit ovat keskivahvat, jälkimaku on pitkä. Hetken avauduttuaan viini saa lisää sävyjä ja aromeista nousee esiin lakritsaa, pippuria ja punaisia marjoja. Tälle viinille dekantointi on eduksi.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Kirjoittanut /

Ramon Canals Reserva Rosé Cava 2018

Ramon Canalsin Rosé cava oli hankittu jo vapunviettoon mutta se jäi lopulta korkkamatta. Kesälämpötilojen ja vieraiden saavuttua kylään, tarjoutui oiva hetki Ramonin avaamiseen.

Tuote on Alkon uutuuksia ja saatavilla vain osasta myymälöitä tällä hetkellä. Toki verkkokaupasta se on tilattavissa minne tahansa Alkoon. Alkuun mainittakoon, että etiketin tyylikäs minimalistisuus ja viinin upea pinkki väri tekivät minuun vaikutuksen jo ennen korkkaamista.

Cava on Espanjan ylpeys, perinteisellä menetelmällä eli samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini, jonka kuplat ovat hienostuneen pienet ja pehmeät. Kuplien rakenne syntyy juuri valmistusmenetelmän pullokäymisen avulla, joka esimerkiksi tankkikäymisellä valmistettuun proseccoon verrattuna on erilainen. Vaaleaan Cavaan käytetään monesti Espanjan aluetyypillisiä rypälelajeja kuten Xarel-loa ja Parelladaa ja Rosé-versioon Trepatia ja Garnachaa. Tässä Ramon Canalsin Rosé cavassa lajikkeina ovat Garnacha ja Pinot Noir.

Cavaa voisi kutsua jopa aliarvostetuksi, sillä sen hinta suhteessa laatuun on monesti erinomainen. Cavasta voi löytää hienostuneita ja moniulotteisia viinejä, aivan kuten samppanjoistakin. Cavan valmistusta säädellään tarkoin ja sillä on neljä laatuluokitusta: Cava, Reserva Cava, Gran Reserva Cava ja Cava Paraje Calificado. Kypsytysaika on pidempi, mitä korkeampi on laatuluokka. Gran Reserva Cavaa on saatavilla vain kuivana tai erittäin kuivana ja sen jäännössokerin määrä saa olla maksimissaan 12g litraa kohti.

Ramon Canalsin Rosé Cava on erittäin kuiva, jäännössokerin määrä on 8g/l. Tuoksussa ensimmäisenä on vastassa vadelma sekä punaisten marjojen harmonia. Myös kukkaisuus nousee esiin. Maun aromeissa korostuvat raikkaasti punaiset marjat sekä kevyt hedelmäinen vivahde. Suutuntuma on erittäin pehmeä ja hapot ovat hyvässä tasapainossa makumaailman kanssa. Lisähuomioina mainittakoon, että tämä viini on saanut Vivinossa 3,9 tähteä, joka on keskiarvoksi tämän hintaluokan viinille oikein mainio.

Tämä viini on kuin paahteisen päivän viilenevä ilta – raukea mutta täynnä iloa.

Arvio: tooosi hyvä.

Tietolähde: Cava Sparkling Wine: Outstanding Bubbly on the Cheap | Wine Folly

Kirjoittanut /
Kategoriat: Reseptit Julkaistu:
17.5.2021

Monikäyttöinen yrttiöljy: resepti ja intoilua kesästä

Kesä saapui hetkessä, ainakin tänne Pirkanmaan leveyksille. En voisi olla enää enempää innoissani kun pääsee vihdoin istuttamaan ja kitkemään pihaa! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Photo by sebastiaan stam on Unsplash

Minulla on pihassa pieni perennapenkki, jonka perustin vasta viime vuonna. Tänä keväänä pihaan ilmestyi kaksi lavakauluksista tehtyä kasvilavaa, joissa aion kasvattaa salaattia, yrttejä ja muuta pientä syötävää. Samalla saadaan seurata kasvamisen ihmeitä lasten kanssa. Tänä vuonna istutin myös ensimmäistä kertaa daalian juurakoita ruukkuihin. Saa nähdä onko luvassa kukkaloistoa vai mahalasku mutta yrittää pitää, se on selvä. En totisesti ole syntynyt viherpeukalo paikoillaan mutta olen innokas kokeilemaan ja opettelemaan, jopa hakemaan ihan tietoakin ja hyödyntämään kokeneempien puutarhureiden vinkkejä.

Perennapenkin akileijoissa on jo nuput, vaikka eletään vasta toukokuun puoliväliä

Puutahanhoidon lisäksi kesällä tietysti grillataan ahkerasti. Sisällä ei viitsi kauniilla ilmalla viipyä ellei ole ihan pakko, ja koska ruokahuolto onnistuu aika mukavasti grillin äärellä, on ratkaisu ilmeinen. Meidän grillissä kypsentyvät aika tyypillisesti broileri ja liha, kesäkurpitsat ja maissit sekä halloumi. Seuraakseen ne saavat salaattia eikä muita lisukkeita välttämättä edes tarvita. Ainakaan nyt kun kotimaisia uuden sadon perunoita saa vielä hetken odottaa.

Viime viikonloppuna tulin tehneeksi aika onnistuneen yrttiöljyn, joka mielestäni käy kaveriksi yhtä hyvin lihalle, broilerille kuin kasviksillekin. Viimeksi lautasellani oli naudan entrecote, salaattia, marinoitua porkkanaa, buffalomozzarellaa ja paahdettua kesäkurpitsaa. Lisäksi tuoretta patonkia ja tuo yrttiöljy toimi ihan kaikkien mainittujen ruokalajien kanssa.

Monikäyttöinen yrttiöljy

Ainekset:
- Laadukasta oliiviöljyä
- Sitruuna
- 1 valkosipulinkynsi
- suolaa ja pippuria
- puoli kourallista pinjansiemeniä 
(ei pakollinen, voit myös korvata halutessasi pähkinöillä)
- reilusti haluamiasi tuoreita yrttejä, 
käytin itse persiljaa, ruohosipulia ja 
basilikaa, mutta hyvin toimivat myös vaikkapa 
lehtipersilja, tilli ja korianteri

Tarvitset sauvasekoittimen ja mahdollisimman kapean astian, jonne sekoitin vielä mahtuu. 
Revi yrtit sopivan kokoisiksi nipuiksi, käytin itse noin puolet persiljan 
ja ruohosipulin punteista sekä basilikasta parin oksan verran.

Laita yrtit astian pohjalle, lisää raastettua sitruunankuorta,
noin puolikkaan sitruunan kuori riittää hyvin. Lisää vielä kuorittu valkosipulinkynsi, 
pinjansiemenet ja alkuun loraus öljyä. 

Surruta yrtit murskaksi ja ala lisätä pikkuhiljaa lisää öljyä. 
Öljyä saa lisätä reilusti, jotta soosista alkaa tulla juoksevampaa. 
Loppuvaiheessa purista mukaan sitruunan mehua. Jos haluat sitruunaisempaa ja hapokkaampaa, 
lisää enemmän. 

Lisää öljyä kunnes koostumus on sopiva. Esim. keittojen tai salaattien päälle toimii juoksevampi koostumus 
mutta grillattujen lihojen tai kasvisten lisukkeena seos voi 
olla tahnamaisempaa.

Tämä säilyy jääkaapissa useita päiviä.
Yrttiöljy on helppoa, hyvää ja ihanan väristä!

Loppukesän tavoitteena on ammentaa yrttiöljyn ainekset omasta pihasta!

Lopuksi vielä laiskan kokin lounasvinkki:

Lounasvinkki!

Kaupan einestiskin valmis kasvissosekeitto hyppää uudelle levelille
kun lorautat päälle tätä yrttiöljyä!
Kirjoittanut /
Kategoriat: Kuohuviinit Julkaistu:
24.4.2021

Vapun kuohuviinit: pinkkiä ja voittokuplia

Rakastan visuaalisesti kauniita asioita ja huolehdin esimerkiksi siitä, millaista sävyä tarkalleen jonkin vaatteen pitää olla. Viineissä kiinnitän huomiota myös etikettien sävymaailmaan sekä viinien sävyihin itsessään. Osa roseeviinin nautintoa on niiden omia mieltymyksiäni hivelevä värimaailma. Ruusukullan sävyinen rosee on väreistä ehkä upein ja kevään ehdoton kruunu.

Vappu on juhlana varsinainen värien kimara ja juuri siksi rosee sopii vappuun erinomaisen hyvin. Se näyttää lasissa ryhdikkäältä iloisten serpentiinien ja pallojen kanssa. Vapun kuohuviinin soisi olevan myös monikäyttöinen, jotta se toimisi niin munkkien kuin nakkienkin kanssa.

Vappuun kuuluu kuohuviini ja normaalisti ainakin ystävien kanssa yhdessä kilistely. Rosé Proseccon ilmestyminen saataville on nostanut pinkkien kuohuvien mainetta ja tuonut esiin myös muiden kuohuviinilaatujen Rosé-versiot. Hiukan isomman kokoluokan Alkossa näytti olevan nyt oma hyllynpätkä kyltteineen roseekuohuville. Oikein positiivinen yllätys!

Vapun viinihankintoja tein lähinnä fiilispohjalta. Hankin jo jokin aikaa sitten Graham Beckin Brut Rosén odottelemaan sopivaa hetkeä. Luulen, että vappu on juuri se sopiva hetki.

Graham Beck Rosé

Vapun alla on tiedossa hiukan ennakkoskumppailua, johon olen valinnut puolestaan Viinilehden vuoden kuohuviinin, Luxemburgista tulevan Bernard-Massardin Organic Brutin, jossa rypäleinä on Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Blanc ja Riesling. Lisäksi valitsin Codorníun Cuvée Barcelona Rosén, jossa on rypäleinä Garnachaa ja Parelladaa. Molemmat ovat Alkon luokituksessa erittäin kuivia.

Codorníu Barcelona, Ramon Canals Rosé, Bernard-Massard Organic ja Graham Beck Rosé

Vapun toiseksi kuohuvaksi nappasin Alkon uutuusvalikoimasta niin ikään erittäin kuivan Ramon Canals Organic Reserva Rosén, joka on Cava Garnatxasta ja Pinot Noirista.

Vappu näyttää siis ihanan vaaleanpunaiselta! Odotan viineiltä sopivasti luonnetta mutta myös välitöntä helppoutta. Kerron kommentit maistamisten jälkeen.

Pinkit kuplat

Vappuun löytyy myös muita hyviä valintoja ja koska kuivat kuohuvat ovat mielestäni erinomaisen monikäyttöisiä, tässä vielä pari lisäsuositusta:

Hittikuohari Bestheim Crémant d’Alsace Brut Premium on pomminvarma valinta ja hyvä vaihtoehto on myöskin Pizzolato Organic Rosé Extra Dry tai Pizzolato Biologico Prosecco Extra Dry. Pizzolaton kuohuvissa on mielestäni oikein hyvä hinta-laatusuhde.

Vapun kuohut ehtii vielä tilata Alkon verkkokaupasta sunnuntaihin 25.4. mennessä, ainakin mikäli viinin toimitusaika verkkokaupassa on 1-5 päivää eikä pidempi yli 5 päivää. Montaa tässä mainittua kuohuvaa on myös saatavilla usean Alkon vakiovalikoimassa.

Nyt peukut pystyyn ja toivotaan aurinkoa vappuun!

Kirjoittanut /

Domaine Bousquet Virgen Organic Malbec 2019 – Mehevä ja iloinen luomuystävä

Domaine Bousquetin Virgenistä tulee ihan ensiksi hyvälle tuulelle. Se johtuu pullosta, jonka etiketin kaunis kuva vie kesäiselle kukkaniitylle ja tuo nenään tuoksuja ennen kuin pulloa on ehtinyt edes avata.

Narskis, sanoo kierrekorkki ja hyvä että sanoo, sillä tämä viini kävisi mukavasti vaikka kesäpiknikille mukaan. Lienee turha perustella, miksi kierrekorkki on piknikille yliveto.

Palataanpa kuitenkin kesäpiknikiltä takaisin vielä hiukan viileään Suomen kevääseen ja sisätiloihin. Lautasella on viikonloppuklassikko nachopelti ja lasissa Domaine Bousquet Virgen.

Domaine Bousquet Virgen Organic Malbec

Tuoksussa kohtaan ensin tummia marjoja, lakritsia ja aromia joka muistuttaa pitkään muhinutta lihapataa. Maussa marjaisuus on vahva, mukana on pippuria ja kypsiä tummia hedelmiä, aavistus yrttisyyttä osoituksena etiketin niitystä. Tanniineja on maltilla mutta aromimaailmaan sopivasti, kokonaisuus on erittäin onnistunut.

Tämä viini on lajikeviini Malbecista, ja Argentiinasta tulevana siis hyvin tyypillinen lajike. Malbecille tyypilliset luumun ja tumman marjan aromit löytyvät tästä viinistä ja se on myös ryhdikäs, kuten Malbec yleensä.

Domaine Bousquet on kiinnostava viinitila ja sillä onkin erittäin hyvin tehdyt verkkosivut, kannattaa käydä tutustumassa. Tilan tarina alkaa Ranskasta, josta kolmannen polven viininviljelijä Jean Bousquet matkasi lomalle Argentiinaan ja löysi mielestään täydellisen paikan viiniviljelysten perustamiselle Mendozasta, läheltä Chilen rajaa. Tyhjästä luotu tuotanto on kasvanut näihin päiviin ja vuosittainen tuotantomäärä yltää jo 4 miljoonaan litraan, joista valtaosa menee vientiin. Erityisen kunniotettavan saavutuksesta tekee keskittyminen luomuviljelyyn.

Domaine Bousquetin Virgen-viinit tehdään ilman lisättyä sulfiittia. Vaikka viini on luomu, siihen yleensä lisätään sulfiitteja säilyvyyden ja laadun parantamiseksi. Sulfiitteja eli rikkiyhdisteitä muodostuu myös valmistuksen aikana, jolloin niitä on viinissä myös ilman lisäämistä. Olennaista ovat lisätyn sulfiitin määrät, niitä säännellään mutta niiden kanssa tulee olla tarkkana myös siksi, ettei viinin aromimaailma kärsi. Natuviineissä harvemmin on lisättyä sulfiittia.

Tiesitkö:


Viinissä on aina hiukan sulfiittia eli rikkiyhdisteitä. Niitä syntyy käymisprosessin aikana. Viineihin lisätään sufiitteja, jotta ne säilyisivät paremmin ja olisivat tasalaatuisia. Luomuviineissä lisätyn sulfiitin määrä on usein pienempi ja osassa sitä ei ole lisätty lainkaan. Sulfiitit mainitaan varoituksena etiketeissä, koska ne saattavat aiheuttaa joillekin yliherkkyysoireita.

Summa summarum: Domaine Bousquetin Virgin oli positiivinen tuttavuus ja oli oikein toimiva pari nachopellin kanssa, vaikka se onkin mausteinen ruoka. Kuten sanottu, ottaisin Virginin mukaan piknikille ja pakkaisin evääksi ruokaisia salaatteja kuten pastasalaattia, leikkeleitä ja juustoja. Hintakin on laatuun nähden kohtuullinen: 13,99€.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Kirjoittanut /