Haettu kategoria:

Vegereseptit

Kermainen kantarellipasta ja Ribbonwood Riesling

Koulujen alettua on ollut aika palata normaaliin arkirytmiin. Se tietää sekä sitä, että WSET-opintojen alku lähestyy mutta myös sitä, että blogi herää kesäuniltaan.

Syksyn lähestyessä saapuu monia mukavia asioita, kuten marjat ja sienet metsiin! Olin eilen poimimassa mustikoita ja sattumalta löysin mukavan pussillisen kanttarelleja samalla reissulla.

Kyselin Instagramin puolella vinkkejä, mitä ihanaa kantarelleista kannattaisi kokata. Koska syöjiä ei meidän perheessä sienille ole muita, saan poimimastani määrästä parikin eri ruokaa. Päädyin ensin valmistamaan kantarellipastaa ja alla teillekin ohje, jolla mielestäni tuli ihanan täyteläinen koostumus!

Kantarellipasta (kahdelle)

Ainekset:
- Noin 1/2 litraa kantarelleja, vähän pienempikin määrä riittää hyvin
- Voita
- Puolikas punasipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- Noin 1dl valkoviiniä
- Valkosipulituorejuustoa 
- 1 dl kuohukermaa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Haluaamaasi pastaa, esim. Tagliatelle
- Halutessasi raastettua parmesaania

Pilko kantarellit paloiksi, hienonna sipulit. Laita kantarellit kuivalle paistinpannulle ja paista kunnes 
irtoava neste on haihtunut. Älä laita pannua täydelle teholle
etteivät kantarellit pala tai jää pohjaan kiinni. 

Kun neste on haihtunut, lisää pannulle voita ainakin parin ruokalusikallisen verran. Lisää pannulle 
sipulit ja paistele kunnes ne ovat pehmenneet. Lorauta 
pannulle valkoviini ja annna kiehahtaa hiukan kasaan. 

Lisää sitten kerma ja valkosipulituorejuusto. Anna porista miedolla lämmöllä 
kunnes kastike sakeutuu. Mausta suolalla ja pippurilla. 
Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää sekaan hiukan pastan keitinvettä. Tarjoile pastan ja 
halutessasi raastetun parmesaanin kanssa.

Kermainen kantarellipasta

Kantarellipastan pariksi valitsin Ribbonwood Rieslingin 2020 (Alko 17,98€), joka tulee Uuden-Seelannin Marlboroughin alueelta. Viinin on valmistanut Framinghamin viinitalo, joka tekee viinejä omalla, jopa kokeellisella tyylillään eri rypäle-eriä yhdistellen. Marlborough on alueena tunnetumpi Sauvignon Blanceista kuin Rieslingeistä, mutta tämä Ribbonwood Riesling on hyvä esimerkki alueen potentiaalista tuottaa monisävyisiä viinejä. Marlboroughin alueella päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, mutta yöt kohtalaisen viileitä. Usein syksyt ovat myös suhteellisen kuivia, jolloin sadonkorjuuta voidaan lykätä pidemmälle ja näin rypäleisiin pääsee kehittymään enemmän sokeria. Framinghamin viinitalo sijaitsee Wairaun laaksossa, jossa maasto on kohtalaisen tasaista ja sen läpi virtaa joki.

Sokerin määrä näkyy korkeana tässäkin viinissä ja sen luokka on Alkossa puolikuiva. Makeus toimii hyvänä vastinparina happojen kanssa ja nämä yhdeassä ruuan rasvaisuuden kanssa muodostavat harmonisen yhdistelmän.

Ribbonwood Riesling ja kantarellipasta

Ribbonwoodin tuoksussa on limen ja omenan raikas tuoksu yhdistettynä kukkaisuuteen ja aavistukseen mineraalista sekä petrolista aromia. Viinillä on vaalea heinän väri.

Maussa tuntuu alussa raikas hedelmäisyys, reippaat hapot taittavat korkeaa sokerimäärää (16g/l) jopa niin hyvin, että viiniä voisi ajatella kuivaksi puolikuivan sijaan. Maun jälkipuolella mineraalisuus nousee voimallisemmin esiin ja jälkimaku on kohtuullisen pitkä.

Kermaisen sienipastan rasvaisuus taittuu hienosti eikä viini jyrää alleen kantarellien hienoja vivahteita, vaikka onkin rieslingiksi makupaletiltaan vahva. Hapot ja viinin raikkaus muodostavat tuhdin pastan kanssa hienon balanssin, joka nostattaa veden kielelle.

Suosittelen tätä viiniä myös sellaisenaan nautittavaksi ja etenkin niille, jotka rakastavat Rieslingiä mutta kaipaavat jotakin pientä uutta makupalettiin.

Arvio: Tooosi hyvä.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Reseptit, Vegereseptit Julkaistu:
16.3.2021

Chili sin carne pero con Mifu

Chili sin Carne

Ostin kaupasta vahingossa kidneypapuja chilikastikkeessa, vaikka piti ostaa tavallisia. Terveisiä vaan S-ryhmälle, että purkissa voisi olla vaikka chilin kuva niiden papujen kaverina, jotta minäkin olisin hoksannut valita oikean purkin. Huomasin vahingon onneksi kotona jo ostoksia purkaessa ja purkki jäikin odottelemaan kaappiin jotain sopivaa käyttöä.

Olen ennenkin tehnyt chili con carnesta lihatonta versiota, ainakin soijarouheesta. Nyt olin ostanut hätävaraksi kotiin Mifu Bolognesea ja ymmärsin yhdistää chilipavut siihen. Ohessa resepti sopivan helppoon Mifu-chiliin, joka oli omasta mielestäni oikein hyvää. Perheenjäsenten kommentit jätettäköön tässä nyt mainitsematta.

Chili sin carne pero con Mifu

Ainekset:

1 paketti Mifu bolognesea
1 tölkki kidneypapuja chilikastikkeessa
1 sipuli tai vajaa 1/2 pussia valmiita 
pakastesipulikuutioita
2 valkosipulinkynttä
2 sellerinvartta
1 chili tai puolikas jos chili on kovin 
tulinen
1 tölkki tomaattimurskaa
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl tomaattipyrettä
soijakastiketta
agavesiirappia tai tavallista 
tummaa siirappia
juustokuminaa (jeera)
savustettua paprikajauhetta
suolaa 
öljyä paistamiseen

Pilko sipuli, valkosipuli ja selleri pieniksi kuutioiksi. Kuullota miedolla lämmöllä öljyssä paistokasarissa tai pannussa ensin sipuleita ja selleriä muutama minuutti, lisää sitten juustokuminaa ja savustettua paprikajauhetta pari tl kumpaakin ja jatka paistelua miedolla lämmöllä vielä, kunnes sellerit ovat pehmeitä. Ei haittaa jos paistelet pidempään, kunhan et päästä palamaan pohjaan. Lisää tarvittaessa öljyä.

Kaada mukaan tomaattimurska ja reilu 1dl vettä sekä punaviinietikka. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä noin 15 min tai pidempäänkin jos jaksat ja viitsit. Paista tällä välin Mifuun kaunis paistopinta tilkassa öljyä toisella pannulla. Tämä vaihe ei ole pakollinen mutta parantaa mielestäni Mifun koostumusta.

Lisää hautuneeseen kastikkeeseen pavut kastikkeineen, tomaattipyre, pieneksi pilkottu chili, soijakastiketta pari rkl tai maun mukaan sekä siirappia loraus, myös maun mukaan. Lisää lopuksi Mifut joukkoon ja kuumenna.

Tarjoile riisin ja ranskankerman sekä korianterin kanssa.

Korianteri on muuten jännä yrtti. Se jakaa niin kovasti mielipiteitä. Muistan aikanaan saaneeni yliannostuksen korianteria Panamassa, jossa sitä oli erittäin monen ruuan mausteena. Meni pitkään kun välttelin korianteria kunnes olin Thaimaassa syönyt sitä varmasti huomaamattani jo useamman kerran ja ihan ilman kärsimyksiä. Jossain vaiheessa rohkaistuin hankkimaan tuoretta korianteria kotiin ja nyt se onkin jo jääkaapin vakiovieras. Käytän sitä tuoreena tacojen ja tortillojen päällä, thairuokien ja erilaisten wokkien seurana, kevätrullissa eli liki aina kun ruokamatka vie Aasiaan tai eteläisempään Amerikkaan.

Photo by Lindsay Moe on Unsplash

Miten korianteri maistuu sulle? Korianterilla kiitos vai ei kiitos?

Kirjoittanut /