Browsing Tag:

Pasta

Kermainen kantarellipasta ja Ribbonwood Riesling

Koulujen alettua on ollut aika palata normaaliin arkirytmiin. Se tietää sekä sitä, että WSET-opintojen alku lähestyy mutta myös sitä, että blogi herää kesäuniltaan.

Syksyn lähestyessä saapuu monia mukavia asioita, kuten marjat ja sienet metsiin! Olin eilen poimimassa mustikoita ja sattumalta löysin mukavan pussillisen kanttarelleja samalla reissulla.

Kyselin Instagramin puolella vinkkejä, mitä ihanaa kantarelleista kannattaisi kokata. Koska syöjiä ei meidän perheessä sienille ole muita, saan poimimastani määrästä parikin eri ruokaa. Päädyin ensin valmistamaan kantarellipastaa ja alla teillekin ohje, jolla mielestäni tuli ihanan täyteläinen koostumus!

Kantarellipasta (kahdelle)

Ainekset:
- Noin 1/2 litraa kantarelleja, vähän 
pienempikin määrä riittää hyvin
- Voita
- Puolikas punasipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- Noin 1dl valkoviiniä
- Valkosipulituorejuustoa 
- 1 dl kuohukermaa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Haluaamaasi pastaa, esim. Tagliatelle
- Halutessasi raastettua parmesaania

Pilko kantarellit paloiksi, hienonna sipulit. 
Laita kantarellit kuivalle paistinpannulle ja 
paista kunnes irtoava neste on haihtunut. 
Älä laita pannua täydelle teholle
etteivät kantarellit pala tai jää pohjaan kiinni. 

Kun neste on haihtunut, lisää pannulle 
voita ainakin parin ruokalusikallisen verran. 
Lisää pannulle sipulit ja paistele 
kunnes ne ovat pehmenneet. Lorauta 
pannulle valkoviini ja annna kiehahtaa 
hiukan kasaan. 

Lisää sitten kerma ja valkosipulituorejuusto. 
Anna porista miedolla lämmöllä 
kunnes kastike sakeutuu. Mausta suolalla 
ja pippurilla. Jos kastike tuntuu liian 
paksulta, lisää sekaan hiukan pastan 
keitinvettä. Tarjoile pastan ja 
halutessasi raastetun parmesaanin kanssa.

Kermainen kantarellipasta

Kantarellipastan pariksi valitsin Ribbonwood Rieslingin 2020 (Alko 17,98€), joka tulee Uuden-Seelannin Marlboroughin alueelta. Viinin on valmistanut Framinghamin viinitalo, joka tekee viinejä omalla, jopa kokeellisella tyylillään eri rypäle-eriä yhdistellen. Marlborough on alueena tunnetumpi Sauvignon Blanceista kuin Rieslingeistä, mutta tämä Ribbonwood Riesling on hyvä esimerkki alueen potentiaalista tuottaa monisävyisiä viinejä. Marlboroughin alueella päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, mutta yöt kohtalaisen viileitä. Usein syksyt ovat myös suhteellisen kuivia, jolloin sadonkorjuuta voidaan lykätä pidemmälle ja näin rypäleisiin pääsee kehittymään enemmän sokeria. Framinghamin viinitalo sijaitsee Wairaun laaksossa, jossa maasto on kohtalaisen tasaista ja sen läpi virtaa joki.

Sokerin määrä näkyy korkeana tässäkin viinissä ja sen luokka on Alkossa puolikuiva. Makeus toimii hyvänä vastinparina happojen kanssa ja nämä yhdeassä ruuan rasvaisuuden kanssa muodostavat harmonisen yhdistelmän.

Ribbonwood Riesling ja kantarellipasta

Ribbonwoodin tuoksussa on limen ja omenan raikas tuoksu yhdistettynä kukkaisuuteen ja aavistukseen mineraalista sekä petrolista aromia. Viinillä on vaalea heinän väri.

Maussa tuntuu alussa raikas hedelmäisyys, reippaat hapot taittavat korkeaa sokerimäärää (16g/l) jopa niin hyvin, että viiniä voisi ajatella kuivaksi puolikuivan sijaan. Maun jälkipuolella mineraalisuus nousee voimallisemmin esiin ja jälkimaku on kohtuullisen pitkä.

Kermaisen sienipastan rasvaisuus taittuu hienosti eikä viini jyrää alleen kantarellien hienoja vivahteita, vaikka onkin rieslingiksi makupaletiltaan vahva. Hapot ja viinin raikkaus muodostavat tuhdin pastan kanssa hienon balanssin, joka nostattaa veden kielelle.

Suosittelen tätä viiniä myös sellaisenaan nautittavaksi ja etenkin niille, jotka rakastavat Rieslingiä mutta kaipaavat jotakin pientä uutta makupalettiin.

Arvio: Tooosi hyvä.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Italian valkoviinit, Pasta, Ruoka, Valkoviinit Julkaistu:
11.6.2021

Anjoviksenvihaaja syö anjovispastaa ja keittokirjojen hankintaa

Peruskoulun janssoninkiusaus. Voi kamala. Melkein yhtä kamalaa kuin maksalaatikko. Toivoin niin, että olisin ollut niinä päivinä sairaana.

Olen tuijotellut aikuisikäni epäuskoisena säilykehyllyllä anjovispurkkeja miettien, kuka noita ostaa ja vieläkö joku vapaaehtoisesti tekee sitä janssoninkiusausta? Mitä muuta näistä voi kokata? En keksi yhtään muuta ruokalajia.

Viime viikolla tapahtui kuitenkin jotakin erikoista. Tartuin uhkarohkeasti anjovispurkkiin ja kuljetin sen kassan kautta kotiin.

Kunnollisia anjoviksia eli sardelleja

Syy ostokseeni löytyy Hanna G kokkaa -keittokirjasta, joka on suosikkikeittokirjani. Normaalisti hankin keittokirjoja siten, että lainaan niitä vinon pinon kirjastosta, selaan aikani ja pyrin hankkimaan suosikkini sitten omaksi. Hanna G kokkaa -kirjan hankin tosin jo ennakkomyynnistä, koska olin vakuuttunut jo etukäteen sen erinomaisuudesta. Oikeassa olin, kirja on täynnä loistavia reseptejä, vinkkejä ja myös Hannan tarinaa.

Seuraavana hankintalistallani ovat Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirja Basta! sekä Teresa Välimäen Le Keittokirja.

Hanna G kokkaa -kirja

Kirjassa on ihanan helppo anjovispastan ohje, joka ei muuten muistuta edes etäisesti janssoninkiusauksen makumaailmaa. Hurraa! Parin vuoden harkinnan jälkeen uskaltauduin siis testaamaan reseptiä ja kas! Se oli älyttömän hyvää! Virallisesti voin siis julistaa anjovikset vapautetuiksi boikottilistalta. Okei, sardellit, jos uskomme suomalaisia ruokapakkauksia. Kurkkaa siis pakkausta tarkemmin, että ostat oikeasti anchovies eli suomeksi sardellia etkä kilohailia, jota meillä taas anjovikseksi kutsutaan.

Pastan päälle tulee ihanaa murua, jossa on leipää, parmesaania ja mausteita.

Anjovispasta Hanna G:n ohjeella

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tämäkin ohje alkuperäisessä muodossaan, jos kyseinen kirja ei ole omassa kirjahyllyssä tai juuri nyt lähikirjastosta saatavilla. Reseptiin pääset tästä: Tomaatti-anjovispasta à la Hanna G – Beach house kitchen.

Anjovis tai sardelli (onpa tämäkin vaikeaa!) on hyvin suolainen ainesosa ja jos tämän pastan kaveriksi haluaisi parittaa viinin, pitäisi ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, merenelävät rakastavat valkoviiniä ja kuplia. Punaviinin jättäisin nyt pois laskuista. Toiseksi, merelliset maut pitävät merellisen ilmaston viineistä. Suosisin siis jotakin rannikkoalueen valkkaria. Vahva suolaisuus taittuu sopivasti, jos viinissä on jonkin verran jäännössokeria. Jopa makeaan taittava viini voisi osua tähän yhtälöön.

Valitsin Alkon valikoimasta kaksi vaihtoehtoa, joita voisin suositella tämän pastan kaveriksi:

Asio Otus Bianco ja Villa Valentina Il Classico Bianco

Asio Otus Bianco on puolikuiva italialainen, jossa jäännösokerin määrä on 10g/l. Hinta 11,99€.

Villa Valentina Il Classico Bianco on Apulian alueen viini, jossa on kuitenkin 7g/l jäännössokeria, vaikka se kuivaksi luokitellaankin. Hinta 14,98€.

Molempien viinien sitruksiset aromit ja keskivahva happoisuus sopivat tälle ruualle pariksi. Molemmissa viineissä on myös hedelmäisen raikas ja keveä profiili, joka ottaa pastassa olevan tomaatinkin huomioon.

Kirjoittanut /