Käytännössä juoksin viime perjantaina läpi paikallisen Alkon. Halusin jonkun helposti lähestyttävän, simppelin viinin. Tällä perusteella valitsin hyllyksi Italian ja päätin pysyä edullisissa vaihtoehdoissa. Tunnustan, että valitsin viinin tällä kertaa klassisen tyylikkään etiketin perusteella. Tarkistin myös, että viini ei ole super tanniininen.
Mukaan valikoitui Basciano Chianti Rufina 2024 (Alko 14,98e). Alko kertoo viinin makuprofiiliksi mehevä ja hilloinen. Sitä kuvataan keskitäyteläiseksi ja keskitanniiniseksi.
Ensinnäkin, tämähän ei ollut simppeli viini vaan yllättävän moniulotteinen! Tuoksussa nousevat esiin hyvin tummat marjat ja mausteinen, jopa chilinen tunnelma. Maku tarjoaa mainittuja mausteita, pippurisuutta ja ylikypsän kirsikan tyyppistä voimallisuutta. Tanniinit vaikuttavat hetkellisesti suuremmilta kuin ovat.
Tässä viinissä tutun Sangiovesen parina on harvinaisempi Colorino-rypäle. Se tukee Sangiovesen makumaailmaa ja nämä kaksi yhdessä tuottavat tässä juuri hyvin ryhdikkään, jopa hieman tiukan oloisen viinin. Nappasin viikonloppuna palan rasvaista juustoa ja oliiveja, niiden kanssa tämä viini taipui vallan mainioksi.
Ryhdikäs luonneviini juustoiltaan ja antipastojen kaveriksi.
En yleensä koskaan osta viiniä etiketin perusteella. Mutta joskus ostan. Nyt ostin siiliviiniä. Olin ostamassa Pinot Noiria fonduen kaveriksi. Sitten kumminkin ostin Miss Harryn ja matkalla kassalle siiliviini hyppäsi kyytiin.
Tämä on jotenkin sympaattinen ihan kaikkiaan. Etiketin lisäksi myös maku!
Crafty Hedgehog Bidynamic (Alko 12,98 €) on ranskalainen puhdas Merlot-viini. Täyteläisyys ja tanniinit kivaa keskitasoa. Hintakin oikein edullinen.
Tuoksu on lakritsilla höystetty vadelmahillo. Maku on pehmeän sulava, maltilliset tanniinit ja hapot ilmaantuvat maun loppupuolella ja tuovat sopivasti rakennetta mutta eivät pilaa lempeän seesteistä tunnelmaa. Maussa korostuvat vadelman, mustaherukan ja mustaherukan lehden aromit. Pieni yrttinen vivahde piipahtaa lopuksi.
Riojan alueelta Espanjasta löytyy paljon Tempranillo-rypäleestä tehtyjä lajikeviinejä. Koko alue on kuuluisa juuri Tempranillosta ja se onkin kiinnostavan monipuolinen viini. Tempranillosta tehty viini kestää ikäännyttämistä yleensä hyvin ja Riojan alueen viinejä tyypillisesti kypsytetäänkin pitkään. Kypsytys tapahtuu ensin tynnyreissä ja sitä jatketaan vielä pullotuksen jälkeen ennen kuin viinit tuodaan markkinoille.
Voit löytää näiden Riojan pullojen kyljistä termit Crianza, Reserva ja Gran Reserva. Crianzaa on kypsytetty vähintään 2 vuotta, Reservaa vähintään 3 vuotta ja Gran Reservaa vähintään 5 vuotta. Myynnissä on nyt siis 2018 ja sitä ennen valmistettuja vuosikertoja Gran Reserva -viinejä.
Alkosta voit poimia koriisi vaikkapa tämän 2016 vuoden Coto de Imazin (27,89 €). Anna viinille hetki aikaa hengittää niin huomaat sen parhaat puolet.
Tuoksussa nousevat esiin kirsikka, yrttisyys ja jopa kevyt toffeemainen makeus. Maun puolesta tämä viini on tumman karpaloinen, mukana hentoa savuisuutta ja vaniljaa. Maun loppupuolella yrttisyys korostuu kun tanniinien vaikutus pääsee täyteen mittaansa. Viini erityisesti tuhdeille liharuuille mutta käy mukavasti myös kevyemmille juustoille.
Kaikkiaan varmaotteinen viini, jossa on luonnetta ja laadukasta tunnelmaa.
Mitähän Vidadilloa? Vidadillo on rypäleissä melko harvinainen tuttavuus. Tällä Espanjassa viljeltävällä lajikkeella on pitkä historia mutta nykytuotannossa sen osuus on hyvin marginaalinen. Garnacha on hyvin saman tyylinen rypäle kuin Vidadillo. Lajike tuottaa vahvoja tanniiniisia viinejä, sillä sen kuori on paksu ja pigmentti voimakas. Tämä lajike kestää viininä myös hyvin kypsytystä. Ei siis ihme että tämä nyt suurennuslasin alla oleva Menguante on vuosikertaa 2017.
Viini löytyi Alkon erikoiserästä (16,99€) ja onkin aina ilo löytää harvinaisempia lajikkeita testattavaksi, etenkin näin kohtuulliseen hintaan.
Menguante Vidadillo Seleccion 2017
Viinin tuoksu on vahvan mausteinen, mukana on kirsikkaa ja nahkaa. Maku on tuoksua maltillisempi; alkuun happaman marjainen, sitten kypsän kirsikkainen. Tanniinit ovat vahvasti läsnä ja jälkimaku on todella pitkä. Viinissä on ryhtiä ja luonnetta mutta jyräävän voimallinen se ei kuitenkaan ole. Vahva mausteisuus yhdessä tanniinisuuden kanssa luo terhakan kombon, joka sopii erinomaisesti hiukan rasvaisemman ruuan kaveriksi. Itse yhdistin tämän possun kanssa ja yhdistelmä oli erinomaisen toimiva. Alkon luokittelussa tämä viini oli laitettu Mehevä & Hilloinen -kategoriaan mutta hilloisuutta en tästä kyllä löytänyt. Vahva tanniinisuus johtaa tämän viinin olemusta joten itse olisin sijoittanut tämän Vivahteikas & kehittynyt -kategoriaan.
Tammikuu hurahti johonkin ties minne. Vaikka en viinikirjoituksia saanutkaan aikaiseksi, sain sentään pari viiniä maistettua. Tipatonta tammikuuta en viettänyt mutta kohtuullisuudessa on pysytty hyvin vahvasti. Tänään piipahdin kumminkin nopeasti Alkossa ja nappasin mukaani uuden tuttavuuden.
Pyrin uusiin viineihin tutustuessani katsomaan valikoimaa laajalla linssillä. Valitsen yleensä ensin maan tai ainakin maanosan, josta haluaisin löytää jotain kiinnostavaa. Tänään intuitio vei Portugalin kohdalle.
Quinta Do Valdoeiro 2017 (Alko 13,78€) on sekoiteviini Portugalin Bairradan alueelta. Bairrada sijaitsee maan keskivaiheilla. Alue on keskittynyt punaviinien lisäksi kuohuviineihin. Bairradan alue on tunnettu laadukkaista viineistään, eikä tämän alueen viinejä Suomesta kovin yleisesti olekaan saatavilla. Siitäkin syystä tämä viini on kerrassaan mielenkiintoinen tapaus.
Tuoksusta nousee esiin lämmin punamarjaisuus ja yrttisyys – tuoksu on alkuun pehmeä ja antaa osviittaa viinin tunnelmasta. Tämän perusteella päättelisin, että kyseessä on mukavan lempeä ja marjainen viini.
Maku on tuoksua voimallisempi; marjainen aromimaailma kääntyy terävämpään suuntaan ja esiin nousevat karpalon ja puolukan sävyt. Tanniinit lämmittävät suuta. Tuoksussa esiin noussut yrttisyys ilmestyy maun loppupuolella ja tekee tästä kiinnostavan kokonaisuuden. Viinin ikä ilmenee tyylikkyytenä ja tasapainoisuutena.
Hinta-laatusuhde siis mielestäni erinomainen! Hieno alkuvuoden löytö!
Saksan Viinitiedotus järjestää vuotuisen Saksan Pinot Noir -viikon jälleen 24.10.-30.10. Mukana on 9 ravintolaa, joista 3 Tampereelta. Tamperelaisista ravintoloista mukana ovat Aisti, Tuulensuu sekä Henriks.
Lähde siis ihmeessä tutkimaan Pinot Noirin monia ulottuvuuksia mukana oleviin ravintoloihin. Osallistuvat ravintolat sekä Pinot Noir -viikon kuvakilpailun ohjeet löydät klikkaamalla tästä.
Pääsin jo etukäteen kurkistamaan Aistin ja Tuulensuun tarjontaan, seuraavassa siis paljastuksia siitä, mitä on luvassa!
Aisti on tamperelainen, kotimaisiin makuihin nojaava ravintola hyvällä paikalla ihan keskustassa. Aistissa raaka-aineille on annettu niiden ansaitsema kunnia ja makumaailma on ihana yhdistelmä klassisia makuja sekä moderneja tulkintoja. Juuri sitä on myös Pinot Noir -viikon menu.
Aistin alkuruoka
Aistin Pinot Noir -viikon menu sisältää alkuruokana savustettua ankanrintaa, tyrni-vinaigrettea, pekaanipähkinää ja kurpitsapannukakkua. Pääruokana on yrttikuorrutettua lohta, piparjuurikastiketta ja paahdettua maa-artisokkapyrettä. Jälkiruokana tarjolla on päärynä-suklaa frangipane ja vaniljajäätelöä. Menulle on valittu viineiksi kuohuva Pinot Noir Dr Bürklin – Wolf cuvée brut sekä punaviini Karl Haidle Spätburgunder. Dr Bürklin on kotoisin Pfalzista, joka lienee ennemmin tunnettu Rieslingeistään. Alueelta tulee kuitenkin paljon laadukkaita viinejä ja tämä Pinot Noirista valmistettu kuohuviini istuukin paahteisella aromimaailmallaan laatuviinien kategoriaan. Karl Haidle taas on kotoisin Würtembergin alueelta, joka ei alueena ole kovin tunnettu ainakaan Suomessa. Alueen kiinnostavuutta kyllä mielestäni lisää juuri se, että alueen viinejä on niin vähän saatavilla. Nyt siis silmät tarkkana kun jossain osuu kohdalle!
Tässä vaiheessa joku nokkela jo miettii että miksi nyt yhtäkkiä hypättiin Spätburgunderiin kun piti olla teemana se Pinot Noir. Ei hätää, kaikelle on selitys. Palataan siihen hiukan tuonnempana.
Aistin alkupala on kerrassaan hurmaava. Kurpitsapannukakku on ilahduttava idea! Ankka on juuri niin kevyesti savustettu jotta sen ominaismaku pääsee täysin oikeuksiinsa ja kun nämä yhdistetään tyrnin reippaalla hapokkuudella, saadaan aikaan erinomainen annos. Tästä ei puutu kerrassaan mitään. Ei edes esillepanon kruunaavia kukkia. Okei, sitä tyrni-vinaigrettia olisi saanut olla hiukan lisää, niin hyvää se oli. Kuohuva Dr Bürklin toimii tämän alkuruuan kanssa hienosti. Sen paahteinen, jopa pähkinäinen aromimaailma ja riittävän rohkea makuprofiili komppaavat annoksen makuja. Täysosuma on kumminkin Karl Haidle: se nostattaa ankan vielä uudelle tasolle eikä nöyristy edes voimallisen tyrnin edessä.
Aistin pääruoka
Aistin jälkiruoka
Pääruoka-annos on klassikkoainesta: lohi, yrtit ja syksyyn mielestäni ihan ehdottomasti kuuluva maa-artisokka muodostavat lempeän kokonaisuuden. Annoksen visuaalisuutta nostaa pykälän ylemmäs pinkin värin saaneet fenkolit. Karl Haidle pärjää mainiosti läpi tämänkin aterian. Tuottajan mukaan juuri punaiselle kalalle tämä viini onkin suositeltu pari.
Jälkiruoka on suklaakakkua isolla alkukirjaimella ja sen päärynäinen päällys tuo mieleen sacherkakun voittamattoman kombon; mitäpä muuta saksalaiselta teemaviikolta voikaan odottaa!
Tuulensuu on puolestaan tamperelainen gastropub, jonka juomavalikoima ei heti löydä vertaistaan. Tuulensuulla on omaa maahantuontia ja iso kellari; tarjonnasta voit löytää siis mitä ihmeellisimpiä yllätyksiä! Pinot Noir -viikkoa varten listalle on poimitu useita kiinnostavia tuttavuuksia Saksan eri alueilta (Würtembergin alueelta muutamakin!) Nyt tutustuin Tuulensuun itse maahantuoman Jakob Schneiderin valko- ja roseeviiniin sekä Knipserin punaviiniin. Jakob Schneiderin tilalla on pitkä historia ja se toimii Nahen alueella.
Tuulensuun tarjontaa
Pretzel ja muut herkut
Jakob Schneiderin Spätburgunder Blanc de Noir valkoviini on puhdaspiirteinen, raikkaan hapokas ja rakenteeltaan selkeä. Jälkimaku on voimallinen. Spätburgunder Rosé taas on todellinen yllättäjä: maku on puhdasrotuinen rosé marjaisine ja hedelmäisine aromeineen mutta makumaailma on jotakin erilaista. Viinin alkutuntuma on reipas, tutut hunajamelonin ja mansikan aromit löytyvät alusta mutta maun loppupuolella suun valtaa tuhti hedelmäisyys. Aistin jopa banaania. Oho! Tämä on kyllä yksi hauskimmista roséista joita olen maistanut. Knipser Kalkmergel Spätburgunder on Pinot Noirin voimallisemman puolen ilmentymä. Toisinaan kuulee, että Pinot Noirista tehdyt viinit ovat marjamehuja. Raikas marjaisuus onkin tyypillinen aromi Pinot Noir -viineille mutta automaattisesti se ei tarkoita, että ne ovat aina huippukeveitä. Knipser toikin mukanaan maamaisia aromeja yhdessä kypsien marjojen ja savuisuuden kanssa. Tästä kannattaa aloittaa paatuneimmankin Pinotin kritisoijan käännyttäminen.
Tuulensuu tarjoaa Pinot Noir -viikon kylkiäisiksi saksalaisia herkkuja, kuten pretzeleitä ja bratwursteja. Vaikka ne liki automaattisesti liitetäänkin oktoberfesteille, sopivat nämä herkut erinomaisesti myös saksalaisten viinien seuraan. Prost!
Niin, se Spätburgunder. Saksassa Pinot Noir tunnetaan nimellä Spätburgunder. Kyse on siis ihan samasta asiasta, samasta rypälelajikkeesta mutta sillä on Saksassa vain oma terminsä. Jos siis joku tarjoaa Spätiä niin älä suotta pelästy, lasiin päätyy siis monelle ihan tuttua Pinot Noiria.
Ihanaa Pinot Noir -viikkoa!
*Juttu tehty yhteistyössä Saksan Viinitiedotuksen kanssa
Alkon erikoiserät kiinnostavat minua ihan erityisesti. Omasta lähialkostani niitä ei löydy mutta jo seuraavasta myymälästä löytyykiin oma hyllynsä, jonne saapuvat aina kiinnostavat erikoiserien tuotteet. Vaikka olin viimeksi hakemassa kyseisestä myymälästä ihan muuta, päädyin tietysti taas ihmettelemään, mitäs spesiaalia tällä kertaa olisi tarjolla.
Nappasin mukaani Jean-Marie Reverdyn La Villaudière Sancerre Rougen, sillä Sancerre on tyypillisimmin valkkari. Sancerren punaviini kuulosti kiinnostavalta, en muista maistaneeni sellaista ennen. Koska Sancerre on Loiren laaksossa Ranskassa sijaitseva perin viileä viinialue, sen tuottamat viinit ovat luonnollisesti viileässä viihtyviä lajikkeita. Itse asiassa Sancerren nimellä saa tuottaa vain Sauvignon Blanceja ja Pinot Noireja.
Pinot Noirilta saattaa odottaa tyypillisesti raikkautta ja keveyttä. Mutta mitä tarjosikaan Jean-Marie Reverdy La Villaudièren Sancerre?
Jean-Marie Reverdy La Villaudière Sancerre Rouge 2018
Tuoksu on huumaava. Eleganttia mausteisuutta ja tummaa kirsikkaa seuraa mansikka. Maku toistaa tuoksun aromit, lempeä mansikkaisuus ryhdittyy keveällä happoisuudella ja tanniinit ovat hyvin kevyet, kuten Pinotilta odottaa saattaa. Maun loppupuolella viini ottaa vielä napakan ryhtiliikkeen eikä siten jää millään tasolla latteaksi. Tunnelma on lähellä hilloista olematta kuitenkaan makea.
Kokonaisuutena tämä on virkistävän persoonallinen viini, joka jättää hymyn huulille.
Alle kymmenen euron viini aiheuttaa minussa väkisinkin ennakkoluuloja. Alkossa en taatusti koskaan valitse alle kympin viiniä. Harvemmin alle 15 euronkaan tuote päätyy koriin. Kyykkyosastoa tutkiessa mielikuvissa pyörivät välittömästi El Tiempo ja Magyar – ajatuskin puistattaa. Mutta koska olen Viinilehden aktiivinen lukija, luotan melko paljon tuottamiinsa arvioihin viineistä. Ja jos Viinilehden arvion mukaan Aires Del Sur Barrel Aged Organic (Alko 9,98€) on kelpo, se ansaitsee tulla testatuksi.
Siispä härkää sarvista ja alle kympin punkkua lasiin. Epäilyttää. Jännittää.
Aires Del Sur Barrel Aged Organic 2021
Tuoksussa kohtaan selkeästi tammitynnyrin merkit. Löydän myös neilikkaa ja mausteisuuden lisäksi hiukan maamaisia vivahteita. Maun puolella kypsä marjaisuus on vallitseva: karpaloa ja karhunvatukkaa. Tummaa luumuista täyteläisyyttä. Mausteisuus tuo ryhtiä, joskaan en aivan olisi laskenut tätä viiniä Roteva & Voimakas -kategoriaan, kuten Alko on tehnyt. Tämä viini on tuhti mutta ei mielestäni ylitä vielä rotevan rajaa. Tanniineja on tässä viinissä tasapainoisen reipas määrä kokonaisuuteen nähden.
Tempranillo tuo tähän kaivattua syvyyttä Cabernet Sauvignonin rinnalle ja Petit Verdot taas tanniinnista ryhdikkyyttä. Oikein onnistunut blendi siis! Tämä viini tuo esiin sen, mitä espanjalaisissa punaviineissä ihailen: rohkean ryhdikkyyden.
Kaiken kaikkiaan tämä viini oli iloinen yllätys: ehdottomasti yksi parhaista halpiksista joita olen testannut!
Työväenjuhlanakin tunnettu riemuvoittoinen juhla vietettiin jo tovi sitten eikä kyse ole nyt lainkaan siitä. Juhlapäivän jälkeen valtakunnan tunnetuin Vappu on tietysti Vappu Pimiä ja siitä nimenomaan on nyt kyse. Nimittäin: Vappu Pimiä on saanut Alkon valikoimaan oman viininsä ja jo kauniin etiketin perusteella nappasin tuon uutuuden mukaani testattavaksi.
Vappu Organic Red on edullinen (Alko 11,89€) punaviini, joka Alkossa on luokiteltu makuprofiiliin Mehevä & hilloinen. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta ja tehty Tempranillosta ja Syrahista. Tuotekuvaus kertoo makupaletista löytyvän muun muassa karhunvatukkaa ja maitosuklaata. Kiinnostavaa! Liekö viini siis makeahko? Jännössokerin määrästä (1g/l) päätellen ei kuitenkaan.
Vappu Organic Red
Siis tutustumaan!
Tuoksussa havaitsen mausteisuutta ja punaista luumua. Maku taas tuo mukanaan kypsän luumun ja raikkaan pensasmustikan liiton, jossa maltilliset tanniinit vievät suuta suppuun maun loppupuolella. Lopussa esiin hiipii myös vihreä paprika.
Kokonaisuutena viini on pehmeäpiirteinen, soljuu suussa mutta tavoittaa vähän ryhdikkäämmän tason lopuksi. Kuten julkkisbrändätyltä viiniltä voi odottaa, on tämä juuri sitä mitä odotin: perusvarma. Se on moneen suuhun sopiva, ei kovin erikoisia tai yllättäviä elementtejä sisältävä.
Uskon, että Vappu organic red viihtyisi seurusteluviininä kesäkekkereissä ja hätävarana edustamaan jokapaikanviiniä, jonka ei ole tarkoituskaan olla merkittävä ateriaelementti.
Mikä pullo! Ihan ensin tulee mieleen, onko tämä viiniä laisinkaan. Vaikuttaa ulkoapäin väkevämmältä juomalta. Huoli pois, prosentteja on turvalliset 13,5% ja sisältökin on ihan silkkaa punaviiniä ja se on kotoisin Australian Barossa Valleysta. Alue on tunnettu täyteläisen makuisista viineistään.
Ensitunnelma: ohhoh, onpa paksun oloista! Ja makeaa, joskaan ei imelää yhtään. Kiinnostavaa!
Sokeria tässä viinissä tosiaan on reilusti, 9g/l. En kuitenkaan laske tätä mehumaisten viinien joukkoon, sillä viini on täyteläinen ja tanniinejakin siitä löytyy riittämiin, jotta rakenne pysyy kasassa.
Tuoksusta löydän nahkaa ja taatelia sekä tummaa hillottua kirsikkaa.
Maku taas tuo lisäksi karhunvatukkaa, pähkinäistä aromia ja häivähdyksen lakritsaa.
Tämä on taatusti mielipiteidenjakaja. Koska olen avoin kaikenlaisille viinityypeille, löydän tästä monta kiehtovaa elementtiä enkä häiriinny makeuden tuomasta pyöreydestä. Tämä viini on varmasti monelle suuhunsopiva, vaikka ei aivan ylin punaviinien ystävä olisikaan.
Ruokapuolella onkin hiukan haastavampaa miettiä, mikä olisi tämän viinin ruokaystävä. Makeus voisi pelata aika hyvin yhteen suolaisen ruuan kanssa. Ehkäpä runsaan juustoinen ruoka toimisi tämän kanssa kivasti.
