Kevään saapuminen VIHDOIN oli ihana asia! Pääsiäinen kylvettiin auringossa ja sitä suuremmalla syyllä halusin lasiin myös jotakin sellaista, joka tuntuu keväältä. Suunnistin Alkossa pääsiäisen kynnyksellä valkkarihyllylle ja nappasin otsikon viinin mukaan ihan siksi, että olen matkustamassa jonkin ajan päästä Itävaltaan.
Grüner Veltlinerit ovat mieleeni, sillä niiden aromimaailma on vivahteikas. Sanoisin, että ne ovat valkoviineinä aromikkaita ja kiinnostavia, joskaan eivät liian rajoittavia esimerkiksi pariksi sopivien ruokien suhteen. Grüner Veltlineriä tuotetaan Itävallassa paljon, se on selkeästi maan ykkösrypäle ja vilejyalaltaan kattaa noin kolmasosan koko Itävallan viininviljelyksistä. Itävallassa maaperä on vaihtelevaa, maastossa vuorottelevat vuoristoiset alueet ja jokien johdattamat laaksot. Jokialueilla lämpötilat pysyttelevät usein hiukan muita alueita lämpimämpinä ja mahdollistavat siten viinien voimistumista. Ehkäpä juuri Itävallan moninaisen maaston ansiosta viinit saavat lukuisia aromaattisia sävyjä.
Grüner Veltlinerit ovat tyypillisesti hyviä pareja kaloille ja äyriäisille. Ne pärjäävät hyvin myös rasvaisempien ruokien kanssa ja pääsiäisenä grillattu pekoniin kääritty kana sopikin tämän rinnalle todella kivasti!
Steinschaden Grüner Veltliner
Tämä Steinschadenin viini on kuiva ja reippaan hapokas. Tuoksu on rohkean hedelmäinen. Sitruksen aromit nousevat päärynän rinnalle. Makumaailmaltaan tämä on tyylikäs: kypsää omenaa, päärynää, sopiva ripaus pippuria ja sitruksisia aromeja.
Tämä on siis todella lajityypillinen viini, erittäin monikäyttöinen ja mielestäni elegantti. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan! (Alko 11,09€)
Pienten viinipullojen valikoimaa löytyy Alkosta jo ihan kivasti, joskaan ei vielä mielestäni riittävästi. Ainakin paikallisessa pikkumyymälässä pienten pullojen hyllynpätkä on aika lyhyt mutta eräs ilta päätin napata sieltä jotain mukaani. Tartuin Piedemonte Gamma Viura valkkariin (Alko 4,99€ / 0,375l).
Tuoksu on hersyvän kukkainen ja paahteinen. Maussa paahteinen aromi on tuntuva muttei liian jyräävä. Mukana on kypsää persikkaa ja kuivattua aprikoosia. Maun keskivaiheilla mukaan tulevat sitruksiset piirteet mutta lopputuntuma kääntyy lempeästi paahteisen puolelle. Vaikka viini ei ole lainkaan makea (sokeria 0g/l), sen aromimaailma tuo väistämättä mielikuvan makeasta. Tämä johtuu siitä, että Moscatel-rypälettä käytetään tyypillisesti makeiden viinien raaka-aineena ja sen aromimaailma on korostetun makean hedelmäinen.
Tämä oli yllättävän moniulotteinen viini mutta jotenkin teollisen tuntuinen. Paahteisuudesta plussaa, jopa esanssisesta hedelmäisyydestä miinusta sillä Chardonnayn parhaat puolet jäävät tässä peittoon.
Koulujen alettua on ollut aika palata normaaliin arkirytmiin. Se tietää sekä sitä, että WSET-opintojen alku lähestyy mutta myös sitä, että blogi herää kesäuniltaan.
Syksyn lähestyessä saapuu monia mukavia asioita, kuten marjat ja sienet metsiin! Olin eilen poimimassa mustikoita ja sattumalta löysin mukavan pussillisen kanttarelleja samalla reissulla.
Kyselin Instagramin puolella vinkkejä, mitä ihanaa kantarelleista kannattaisi kokata. Koska syöjiä ei meidän perheessä sienille ole muita, saan poimimastani määrästä parikin eri ruokaa. Päädyin ensin valmistamaan kantarellipastaa ja alla teillekin ohje, jolla mielestäni tuli ihanan täyteläinen koostumus!
Kantarellipasta (kahdelle)
Ainekset:
- Noin 1/2 litraa kantarelleja, vähän
pienempikin määrä riittää hyvin
- Voita
- Puolikas punasipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- Noin 1dl valkoviiniä
- Valkosipulituorejuustoa
- 1 dl kuohukermaa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Haluaamaasi pastaa, esim. Tagliatelle
- Halutessasi raastettua parmesaania
Pilko kantarellit paloiksi, hienonna sipulit.
Laita kantarellit kuivalle paistinpannulle ja
paista kunnes irtoava neste on haihtunut.
Älä laita pannua täydelle teholle
etteivät kantarellit pala tai jää pohjaan kiinni.
Kun neste on haihtunut, lisää pannulle
voita ainakin parin ruokalusikallisen verran.
Lisää pannulle sipulit ja paistele
kunnes ne ovat pehmenneet. Lorauta
pannulle valkoviini ja annna kiehahtaa
hiukan kasaan.
Lisää sitten kerma ja valkosipulituorejuusto.
Anna porista miedolla lämmöllä
kunnes kastike sakeutuu. Mausta suolalla
ja pippurilla. Jos kastike tuntuu liian
paksulta, lisää sekaan hiukan pastan
keitinvettä. Tarjoile pastan ja
halutessasi raastetun parmesaanin kanssa.
Kermainen kantarellipasta
Kantarellipastan pariksi valitsin Ribbonwood Rieslingin 2020 (Alko 17,98€), joka tulee Uuden-Seelannin Marlboroughin alueelta. Viinin on valmistanut Framinghamin viinitalo, joka tekee viinejä omalla, jopa kokeellisella tyylillään eri rypäle-eriä yhdistellen. Marlborough on alueena tunnetumpi Sauvignon Blanceista kuin Rieslingeistä, mutta tämä Ribbonwood Riesling on hyvä esimerkki alueen potentiaalista tuottaa monisävyisiä viinejä. Marlboroughin alueella päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, mutta yöt kohtalaisen viileitä. Usein syksyt ovat myös suhteellisen kuivia, jolloin sadonkorjuuta voidaan lykätä pidemmälle ja näin rypäleisiin pääsee kehittymään enemmän sokeria. Framinghamin viinitalo sijaitsee Wairaun laaksossa, jossa maasto on kohtalaisen tasaista ja sen läpi virtaa joki.
Sokerin määrä näkyy korkeana tässäkin viinissä ja sen luokka on Alkossa puolikuiva. Makeus toimii hyvänä vastinparina happojen kanssa ja nämä yhdeassä ruuan rasvaisuuden kanssa muodostavat harmonisen yhdistelmän.
Ribbonwood Riesling ja kantarellipasta
Ribbonwoodin tuoksussa on limen ja omenan raikas tuoksu yhdistettynä kukkaisuuteen ja aavistukseen mineraalista sekä petrolista aromia. Viinillä on vaalea heinän väri.
Maussa tuntuu alussa raikas hedelmäisyys, reippaat hapot taittavat korkeaa sokerimäärää (16g/l) jopa niin hyvin, että viiniä voisi ajatella kuivaksi puolikuivan sijaan. Maun jälkipuolella mineraalisuus nousee voimallisemmin esiin ja jälkimaku on kohtuullisen pitkä.
Kermaisen sienipastan rasvaisuus taittuu hienosti eikä viini jyrää alleen kantarellien hienoja vivahteita, vaikka onkin rieslingiksi makupaletiltaan vahva. Hapot ja viinin raikkaus muodostavat tuhdin pastan kanssa hienon balanssin, joka nostattaa veden kielelle.
Suosittelen tätä viiniä myös sellaisenaan nautittavaksi ja etenkin niille, jotka rakastavat Rieslingiä mutta kaipaavat jotakin pientä uutta makupalettiin.
Oikeasti minulla ei ole mitään juhlia. Mutta pystyn siitä huolimatta kuvittelemaan, että tämä viini sopisi erinomaisesti noutopöytään kesäisten makujen kanssa ja lisäksi ihan yleiseen seurusteluun.
Hankin kesälomatonkaksi Il Baronen Vino Blanco Organicon (Alko 29,47€) ja yllätyin iloisesti sen monipuolisuudesta. Tässä tapauksessa monipuolisuus ei ole synonyymi tylsän tasaiselle viinille. Il Barone Rosso olikin jo tuttu ja hyväksi havaittu ystävä mutta tätä valkoista en ollut ennen kokeillut.
Il Barone Vino Blanco Organico
Viinin nimestä minulle tulee jostain syystä aina mieleen Kauniiden ja rohkeiden Massimo Marone. En ole muuten aikoihin katsonut kyseistä sarjaa. Aina silloin tällöin tosin ja muutaman jakson katsomisella kerran vuodessa pysyy ihan riittävän hyvin kartalla mitä tapahtuu.
Nyt kun olen tunnustanut katsovani joskus kaunareita, voidaan siirtyä puhumaan tästä viinistä. Il Barone Vino Blanco Organico tulee Espanjasta ja on valmistettu Macabeo-rypäleestä. Hauskaa sinänsä, että sisarviini Il Barone Rosso tulee Italiasta. Tuotteiden taustalla on Vinimudi Wines, yhdysvaltalainen tuottajayhteisö, jonka portfolioon kuuluvat myös esimerkiksi Jean Biecher – ja Casa Marrone -viinit. Sanoinko Casa Marrone? Tässä on oltava joku kytkös siihen Massimo Maroneen!
Macabeo-rypäle tunnetaan myös nimellä Viura. Se on Riojan alueen viljellyin valkoinen rypäle ja sitä käytetään yleisimmin Cavan valmistuksessa. Macabeo-rypäle kestää ikäännyttämistä mutta toimii hienosti myös nuorempana viininä, kuten Il Baronen tapauksessa. Il Barone Vino Blanco on maltillisen happoinen olematta kuitenkaan pliisu. Se on kuiva ja ryhdikäs. Väri on vaalea kullankeltainen. Tuoksussa erottuvat päärynän ja hentoisen sitruksen aromit, mukana on myös paistettua makeaa piirasta muistuttava sävy. Maku tuo alkuun päärynäisen makean tunnun, sitä seuraavat limeä muistuttava hapokkuus ja pehmeä omenaisuus.
Tämä hanaviini on saanut Viinilehden arvioissa maininnan löytö ja sitä se mielestäni olikin. Aivan erinomainen valinta kesäisiin iltoihin ja miksei aurinkoisiin päiviin myös, reippaammin viilennettynä.
Yllätin itsenikin valitsemalla poikkeusellisen edullisen viinin Alkosta: Faustino VII Rioja Tempranillon (10,99€). Jostain syystä päädyn aika usein hintahaarukkaan 12-20 euroa. Kysyin asiaa myös kanssanautiskelijoilta Instagramissa ja eniten vastauksia osui 15-20 euron hintaluokkaan. Enkä oikeastaan ihmettele – kokemukseni mukaan juuri parinkympin puolin ja toisin löytyy kattava valikoima hyvälaatuisia viinejä tutkittavaksi.
Viininystävät panostavat mieluummin hinnakkaampiin viineihin, toisin kuin kuluttajat noin yleensä. Mikä onkaan se hintaluokka, joka Alkossa eniten myy? Otetaan tarkasteluun ensin punaviinit ja tutkitaan asiaa.
Alkon 2/2021 tilaston mukaan punaviineistä eniten myyntiä kertyy tuotteille, joiden hinta on välillä 10-12,49 euroa (28,9%). Jos mukaan otetaan vielä punaviinit 15 euroon saakka, katetaan kaikesta punaviinin myynnistä jo 47,5%. Eli melkein puolet Alkossa myydyistä punaviineistä ovat hinnaltaan 10 ja 15 euron välissä. Nopeasti voisi arvata, että Alkon hyllyiltä löytyisi eniten valikoimaa juuri tähän hintahaitariin. Vaan eipä löydykään. Hintaluokassa 10-15 euroa on tarjolla 665 eri vaihtoehtoa kun taas yli 20 euron hintaluokassa tarjolla on 956 eri tuotetta. Prosentuaalisesti yli 20 euron punaviinien osuus myynnistä on vain 2,9%.
Valkoviinien osalta myyvin hintaluokka on 9-9,99 euroa (28,7%) ja kun mukaan otetaan 10-12,49 euron tuotteet, katetaan jo yli puolet kaikista myydyistä valkoviineistä. Valkoviineissä valikoima on alle 15 euron tuotteissa laajempi kuin punaviinien puolella ja yli 20 euron tuotteita taas löytyy vähemmän (527 kpl).
Kallis viini ei automaattisesti tarkoita laadukasta eikä halpa huonoa, mutta viinin hinnalla on merkitystä siihen, miten paljon tuottaja on voinut panostaa viinin tekemiseen. Master of Wine Tuomas Meriluodon laskelma osoittaa, miten kiinteät kulut muodostavat valtaosan viinipullon hinnasta alemmissa hintaluokissa. Tästä syystä pyrin säännöllisesti valitsemaan myös arvokkaampia pulloja, vaikka maistan oppimatkallani toki myös edullisia vaihtoehtoja.
Niin, se Faustino VII. Jostain syystä en odota kovin paljoa kympin viiniltä. Heitin kuitenkin ennakkoluulot nurkkaan ja tutustuin tähän Riojalaiseen.
Faustino VII
Tuoksussa havaitsen luumua ja kypsää kirsikkaa, paahteista aromia sekä vivahteen, joka muistuttaa lihapataa. Kenties olin nälkäinen. Maussa toistuu kypsä paahteisuus, tammisuus myös havaittavissa. Tummat marjat ja kypsä luumu työntyvät esiin. Tanniinit ovat miedot mutta riittävät tuomaan raamit viinille sillä makumaailma kokonaisuudessaan jää hiukan latteaksi. Tapaus ei ole toivoton mutta ei mene omalle suosikkilistalleni.
Wineandbeyond.fi:n ihana Anniina järjesti 12.3.2021 etäviinitastingin Rieslingin syntymäpäivän kunniaksi. Tallenteen voit kurkata Wineandbeyond.fi:n Facebookista. Sieltä kuulet myös Rieslingin syntytarinan.
Tastingissa oli maisteltavana saksalaisia Rieslingejä, mutta koska olin liian myöhään liikkeellä, en juuri noita tastingiin valittuja viinejä saanut käsiini. Anniina oli suositellut myös paria vaihtoehtoa ja nappasin lähimmästä alkoholivalintamyymälästä Kaufmann Hattenheimin, joka oli yksi suosituksista. Muistan aiemminkin pyöritelleeni pulloa käsissäni mutta jättäneeni sen kuitenkin valitsematta. Tällä kertaa tuo punapukuinen ystävä pääsi kuitenkin mukaani.
Kaufmann Hattenheim Riesling 2018
Jostain syystä viime aikoina lasiin on päätynyt usein juuri Riesling, kun valkoista on tullut valittua. Kyse on enemmän sattumasta kuin varsinaisesta fanituksesta vaikka onhan Riesling varsin suosittu viinityyppi Suomessa ja istuu etenkin kesäisiin maisemiin erinomaisesti.
En ihan malttanut tastingin alkuun vaan korkkasin punapukuisen ystävän jo päivällisellä. Olin nimittäin saanut käsiini kampasimpukoita, joista päädyin taikomaan lautaselle varsinaista pikaruokaa. Keitin tuorepastan ja sen kaveriksi kampasimpukoille nopeasti pinnat pannulla ja lopuksi pannulle pikkuisen voita, loraus punaista ystävää, loraus kermaa, hiukan timjamia ja raastettua sitruunan kuorta. Hetken keittely, mukaan suola ja pippuri ja koko komeus lautaselle reilussa vartissa. Nappasin vielä hiukan tuoretta basilikaa joka muuten sopi tähän yhdistelmään erittäin hyvin mukaan.
Kampasimpukoita ja pastaa
Kaufmann Hattenheim on kotoisin Rheingausta, kuten niin moni Riesling. Viini on luomutuotantoa ja tuottajalla on Saksan VDP-laatuluokitus.
Viinin tuoksussa erottuu ensin omena, jopa makeahko lajike. Tuoksussa myös kevyt aprikoosi ja vivahde aloe veraa sekä sitruksisuutta. Suutuntuma on pehmeä eikä lainkaan niin happoinen kuin Rieslingillä yleensä, vaikka viini on kuiva. Maku toistaa omenan ja aprikoosin aromeja. Havaittavissa myös hentoinen hunaja sekä kukkaisia vivahteita. Jälkimaku tuottaa happoisaa tuntua, joka ilmenee pitkällä viiveellä.
Kokonaisuutena viini on kiinnostava ja sanoisin että pirteä poikkeus tyypillisten Rieslingejen joukossa. Tällä voisi yllättää positiivisesti vannoutuneen Riesling-fanin.
