Selasin inspiroivia kuvakollaaseja pitkin Pinterestiä ja Instagramia, kun suunnittelin viimeisintä matkaa Italiaan. Tukikohdaksi oli jo valittu Genova, siitä voitkin lukea kokonaan oman postauksensa täältä: Genova matkakohteena – tyyliä, yllätyksiä ja tunnelmaa Ligurian rannikolla. Omat kollaasini täyttyivät ihanien värikkäiden talojen kuvista, idyllisistä rantakylistä ja unenomaisesta lomatunnelmasta. Portofino. Nimi oli tuttu elokuvista tai sarjoista, tunnistin heti että tämä on nähtävä.
Genovasta päätimme tehdä päiväretken paikallisjunalla pitkin rannikkoa, suuntana tämä idyllinen pikkukylä. Upotimme päiväaikatauluun ensin junan Rapalloon, josta nappasimme lautan Portofinoon. Lautta kulkee monta kertaa päivässä, eikä matkaan kulu kuin reilun puolen tunnin verran. Maisema mereltä on mukavaa katseltavaa.
Portofino on erityisen suosittu vierailukohde Ligurian rannikolla. Italiaan matkaavat Välimeren risteilyalukset suuntaavat päiväretkensä tänne ja Portofinon maine luksuskylänä houkuttelee paikalle turisteja muilta lähialueilta.
Portofinon tarina selittää ehkä myös hieman paikan tunnelmaa. Nykyään kylä tunnetaan suosittuna luksuskohteena, mutta se oli kuin olikin alunperin pieni kalastajakylä. Jo 1800-luvun lopulla paikka alkoi houkutella eurooppalaista yläluokkaa ja taiteilijoita, ja vähitellen siitä kasvoi tunnettu rantakohde. Pysyviä asukkaita kylässä on nykyisin alle 400, mutta sesonkiaikaan vierailijamäärät ovat moninkertaiset.
Ja nyt seuraa pieni paljastus. Jos haluat säilyttää Portofinon mielessäsi täydellisenä postikorttimaisena unelmakylänä, voit lopettaa lukemisen tähän. Jos taas haluat kuulla miltä vierailu oikeasti minusta tuntui, jatka vielä.
Minun kokemukseni Portofinosta ei aivan vastannut niitä mielikuvia, joita Pinterest ja Instagram olivat luoneet. Olin odottanut aitoa, hieman rosoistakin italialaista rantakylää, mutta paikan tunnelma tuntui yllättävän rakennetulta ja viimeistellyltä.
Yksi ensimmäisistä yllätyksistä olivat värikkäät talot. Osa koristeellisista yksityiskohdista on maalattuja optisia illuusioita eikä rakennusten todellisia rakenteita. Se on Ligurian alueella vanha tapa ja omalla tavallaan kiinnostava yksityiskohta, mutta samalla se lisäsi minulle tunnetta siitä, että kaikki oli vähän kuin huolellisesti rakennettua kulissia.
Maisema on toki kaunis – sitä on vaikea kiistää. Satama, värikkäät julkisivut ja poukamassa keinuvat veneet näyttävät juuri siltä kuin postikortissa kuuluukin näyttää. Samaan aikaan rantaa reunustavat luksusliikkeet, kuten Louis Vuitton ja Loewe, muuttivat tunnelmaa melko paljon. Minulle tuli vahva tunne, että Portofino ei ehkä enää tavoittele ensisijaisesti idyllisen kalastajakylän tunnelmaa vaan enemmänkin luksusmatkailijoita ja päivävieraita.
Portofino on myös hyvin pieni paikka. Sen ehtii nähdä kävellen melko nopeasti, joten suurin osa ajasta kului oikeastaan kapeilla kujilla ihmisten seassa kulkiessa. Vierailimme toukokuussa, jolloin väkeä oli vielä kohtuullisesti, mutta voin hyvin kuvitella, että keskikesällä tunnelma muuttuu huomattavasti ruuhkaisemmaksi.
Miten sinne pääsee?
Portofinoon pääsee paitsi lautalla Rapallosta niin myös samaisella lautalla tai bussilla Santa Margherita Liguresta. Bussi on pikkiriikkinen ja ahdas, varaudu tungokseen ja siihen, ettet pääse haluamallesi vuorolle kyytiin vaan joudut odottamaan seuraavaa. Myös lautta voi olla Rapallosta Santa Margherita Ligureen saapuessaan jo melko täysi. Varmin keino mahtua kyytiin on nousta lautalle Rapallosta ja saapumalla sataman jonoon hyvissä ajoin. Lautalle ei voi varata paikkaa.
Mutta päivän suurin yllätys olikin lopulta aivan vieressä. Jos Portofino jätti minut hieman etäiseksi, Santa Margherita Ligure teki täysin päinvastaisen vaikutuksen. Siellä oli enemmän elämää, enemmän tilaa hengittää ja ennen kaikkea enemmän sellaista mutkatonta italialaista tunnelmaa, jota olin oikeastaan lähtenyt etsimään. Ihastuttavat ravintolat, rantakatu ja kiireettömämpi tunnelma veivät sydämeni heti. Palaan siihen vielä omassa postauksessaan.