Haettu kategoria:

Ruoka

Kategoriat: Italian valkoviinit, Pasta, Ruoka, Valkoviinit Julkaistu:
11.6.2021

Anjoviksenvihaaja syö anjovispastaa ja keittokirjojen hankintaa

Peruskoulun janssoninkiusaus. Voi kamala. Melkein yhtä kamalaa kuin maksalaatikko. Toivoin niin, että olisin ollut niinä päivinä sairaana.

Olen tuijotellut aikuisikäni epäuskoisena säilykehyllyllä anjovispurkkeja miettien, kuka noita ostaa ja vieläkö joku vapaaehtoisesti tekee sitä janssoninkiusausta? Mitä muuta näistä voi kokata? En keksi yhtään muuta ruokalajia.

Viime viikolla tapahtui kuitenkin jotakin erikoista. Tartuin uhkarohkeasti anjovispurkkiin ja kuljetin sen kassan kautta kotiin.

Kunnollisia anjoviksia eli sardelleja

Syy ostokseeni löytyy Hanna G kokkaa -keittokirjasta, joka on suosikkikeittokirjani. Normaalisti hankin keittokirjoja siten, että lainaan niitä vinon pinon kirjastosta, selaan aikani ja pyrin hankkimaan suosikkini sitten omaksi. Hanna G kokkaa -kirjan hankin tosin jo ennakkomyynnistä, koska olin vakuuttunut jo etukäteen sen erinomaisuudesta. Oikeassa olin, kirja on täynnä loistavia reseptejä, vinkkejä ja myös Hannan tarinaa.

Seuraavana hankintalistallani ovat Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirja Basta! sekä Teresa Välimäen Le Keittokirja.

Hanna G kokkaa -kirja

Kirjassa on ihanan helppo anjovispastan ohje, joka ei muuten muistuta edes etäisesti janssoninkiusauksen makumaailmaa. Hurraa! Parin vuoden harkinnan jälkeen uskaltauduin siis testaamaan reseptiä ja kas! Se oli älyttömän hyvää! Virallisesti voin siis julistaa anjovikset vapautetuiksi boikottilistalta. Okei, sardellit, jos uskomme suomalaisia ruokapakkauksia. Kurkkaa siis pakkausta tarkemmin, että ostat oikeasti anchovies eli suomeksi sardellia etkä kilohailia, jota meillä taas anjovikseksi kutsutaan.

Pastan päälle tulee ihanaa murua, jossa on leipää, parmesaania ja mausteita.

Anjovispasta Hanna G:n ohjeella

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tämäkin ohje alkuperäisessä muodossaan, jos kyseinen kirja ei ole omassa kirjahyllyssä tai juuri nyt lähikirjastosta saatavilla. Reseptiin pääset tästä: Tomaatti-anjovispasta à la Hanna G – Beach house kitchen.

Anjovis tai sardelli (onpa tämäkin vaikeaa!) on hyvin suolainen ainesosa ja jos tämän pastan kaveriksi haluaisi parittaa viinin, pitäisi ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, merenelävät rakastavat valkoviiniä ja kuplia. Punaviinin jättäisin nyt pois laskuista. Toiseksi, merelliset maut pitävät merellisen ilmaston viineistä. Suosisin siis jotakin rannikkoalueen valkkaria. Vahva suolaisuus taittuu sopivasti, jos viinissä on jonkin verran jäännössokeria. Jopa makeaan taittava viini voisi osua tähän yhtälöön.

Valitsin Alkon valikoimasta kaksi vaihtoehtoa, joita voisin suositella tämän pastan kaveriksi:

Asio Otus Bianco ja Villa Valentina Il Classico Bianco

Asio Otus Bianco on puolikuiva italialainen, jossa jäännösokerin määrä on 10g/l. Hinta 11,99€.

Villa Valentina Il Classico Bianco on Apulian alueen viini, jossa on kuitenkin 7g/l jäännössokeria, vaikka se kuivaksi luokitellaankin. Hinta 14,98€.

Molempien viinien sitruksiset aromit ja keskivahva happoisuus sopivat tälle ruualle pariksi. Molemmissa viineissä on myös hedelmäisen raikas ja keveä profiili, joka ottaa pastassa olevan tomaatinkin huomioon.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Juustot, Maistelukuvaus, Merlot, Punaviinit, Ranskan punaviinit Julkaistu:
12.4.2021

Château Bonnin Pichon 2019 – oiva juustoviini

Pääsiäisen aikaan maistoin muutaman muun viinin ohella uutta tuttavuutta, Bonnin Pichonia Ranskan Bordeaux’sta. Tarkemmin viini on kotoisin Lussacin alueelta, vaikka pullon kyljessä mainitaankin merkittävä viinialue Saint-Émilion. Lussac sijaitsee Bordeaux’n oikealla reunalla ja on suhteellisen pieni alue, joka kuuluu niin sanottuihin Saint-Émilionin satelliitteihin, vaikka Lussacin ja St-Émilionin väliin jää vielä Montagnen alue. Näitä satelliittialueita on neljä ja ne saavat käyttää St-Émilionin nimeä viineissään.

Château Bonnin Pichon 2019

Tämä Château Bonnin Pichonin viini on sekoitus Merlot’a (81%), Cabernet Francia (15%) ja Cabernet Sauvignonia (4%). Se on kypsytyksen aikana majaillut tammitynnyreissä osan ajasta, vaikka onkin valmistettu modernein menetelmin. Bordeaux’n Merlot on tyypillisesti aromeiltaan kirsikkainen ja nahkainen. Tässä maistetussa viinissä tuoksua dominoi vahva tumma kirsikka, tammisuus erottuu vahvasti. Erotan myös maamaisia tuoksuja ja häivähdyksen anista. Maussa alkutuntuma on reipas, hapankirsikka nousee esiin yhdessä tammen ja savuisuuden kanssa. Huomaan myös ruohikkoa ja jo mainittua anista. Viinin tanniinit ovat terävät ja jälkimaku on pitkähkö. Tuntumassa on ryhtiä.

Photo by Charlie Solorzano on Unsplash

Nautin tämän viinin kaverina kovia juustoja ja ne toimivat erinomaisesti yhdessä. Reilun suolainen mutta muuten aromeiltaan kevyehkö manchego oli aivan erinomainen pari tälle viinille.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Viinin tiedot: Château Bonnin Pichon – Winestate

Kirjoittanut /

Mihin pääsiäinen meni ja maistettiinko yhtään viiniä

Seuraa varsinainen jymypaljastus: pääsiäinen vietettiin kotona. Vähän jo naurattaa vaikka oikeasti ei naurata kyllä yhtään.

Olin tehnyt parikin ateriasuunnitelmaa, joista lopulta yksi toteutui suunnitellusti. Upea sää sai grillin kuumenemaan ja lennosta vaihdettiin ruokasuunnitelmia. Niin maistui kesän ensimmäiset grillaukset hyviltä, että todistusaineisto jäi hankkimatta. Ei siis siitä sen enempää, grillailuihin ehditään varmasti paneutua vielä kuluvan kauden aikana.

Ruokapuolella kaivettiin esiin pakastimessa rakkaudella vaalittu peuran ulkofile ja sen seuraksi tein Hanna Gullichsenin ohjeella cacio&pepe -perunagratiinia.

Peuran sisäfile
Cacio & Pepe perunagratiini

Peuran file on uskomattoman mureaa eikä kaipaa kovin paljoa laittamista. Huoneenlämmössä pötkötellyt liha kun ottaa pannulla pintoihin värin, se vaatii uunissa vain muutamia minuutteja ollakseen täydellisen mehevä, noin 52c. Hetki tasausta folion alla ja liha on kuin pumpulia.

Perunagratiini oli tuhtia, sillä se sisälsi pecorinoa aika reilusti, mutta se toimi vahvan pippurinsa kanssa oikein mukavasti. Toki tarjolla oli myös salaattia, joskaan sen merkitys ei jostain syystä tällä aterialla korostunut.

Tarkkasilmäiset huomasivatkin jo, että peuran kanssa poseeraa uusi ystävä Gran Marius. Riistalle valitaan kumppaniksi melko poikkeuksetta roteva punaviini. Riistalihan maku on vahva ja se kaipaa rinnalleen voimakasta partneria. Koska peuran ulkofile on riistaksi aika pehmeää niin koostumukseltaan kuin maultaankin, se voisi jopa jäädä erittäin voimakkaan viinin jalkoihin. Pakko hehkuttaa, että Gran Marius oli nappivalinta. Viini ei jyrännyt hienon fileen aromikkuutta ja herkkyyttä vaan tuki hienosti ruuan makukokonaisuutta.

Gran Marius Reserva Selección 2015

Gran Marius Reserva Selección 2015 on sekoiteviini Espanjasta Almansan alueelta Itä-Espanjasta, jossa on mm. Monastrell ja Tempranillo rypäleitä. Erityismaininta upeasta etiketistä.

Tuoksussa on kypsiä marjoja, nahkaa sekä paahteisuutta. Maussa kypsyneet tummat marjat erottuvat selkeiten, havaittavissa myös kuivattua luumua, yrttejä ja paahteista aromia. Makutuntuma on alkuun pyöreä mutta terävöityy nopeasti sopivan napakoiden tanniinien ansiosta. Gran Marius on kokonaisuutena harmoninen, dekantointi tekee erityisen hyvää aromien avautumiselle.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Totuuden nimissä, toki pääsiäisen aikaan maistettiin muutakin viiniä. Jaan ajatuksia niistä hiukan myöhemmin.

Nyt, kevättä kohti! Samaan aikaa katson ikkunasta, että lunta sataa.

Kirjoittanut /

Italialainen ilta ystävien kanssa

Rakastan illallisia hyvässä seurassa. Koska pidän ruuanlaitosta, laitan ruokaa mielelläni myös muille. Helmikuussa vietimme kodissamme iltaa ystävien kanssa ja tässä kurkistus, mitä oli tarjolla.

Valitsin teemaksi Italian kahdesta syystä: olin juuri hankkinut erinomaisen hyviä Osso Bucco -luomulihoja paikallisesta REKO-ringistä ja lisäksi olin edellisellä viikolla onnistunut paistamaan aivan ihanan muhevaa hapanjuurifocacciaa.

Pääruokana oli siis Osso Bucco. Pataruoka on useamman henkilön illallisella aivan nerokas nimittäin se pysyy pitkään lämpimänä ja jaksaa odotella kiltisti ruokailijoita. Pataruoka päästää myös kokkinsa helpolla, sillä se valmistuu liki itsekseen eikä kahlitse hellan viereen pitkäksi aikaa. Mummoni mukaan Osso Bucco oli 70-luvulla oikein muotiruokaa. En osaa sanoa onko se jonain ajankohtana mennyt pois muodista palatakseen sitten taas takaisin mutta hyvää se oli silti. Ohjeena käytin Viinilehden reseptiä, joka on Antti Vahteran käsialaa. Lisukkeena toimivat hienosti Kulinaari-blogista bongaamani Mikin paahdetut parmesaaniperunat.

Lihapata ja perunat eivät kovin raskaita lisukkeita kaipaa joten unohdin kaikenlaiset alkuruokaideat, joita kyllä olisin Italia-teemalla keksinyt vaikka kuinka monta. Padan kylkiäisinä tarjosin mozzarellalla ja hunajamelonilla varustettua salaattia, pikkelöityä fenkolia Kokit&Potit -reseptillä sekä mainitsemaani hapanjuurifocacciaa. Onnistuin toistamiseen focaccian kanssa ja voi sitä onnen tunnetta! Pikkelöity fenkoli aiheutti alkuun jopa ihmettelyä mutta keräsi lopulta kehuja. Ihanan helppo ja monikäyttöinen lisäke!

Juomina tarjolla oli alkumaljana Charles de Fère Cremant du Jura Rosé Brut, sillä olihan liki ystävänpäivä. Rosé-kuohuvat ovat muutenkin nyt kovassa nosteessa joten valinta oli oikeutettu.

Tässä viinissä oli oikein erinomainen hinta-laatusuhde (Alko 14,98€) ja vaikka viini on erittäin kuiva, se ei tuntunut kireän kuivalta vaan sopivan tasapainoiselta. Yleiskäyttöviini kuohuvan kilistelyyn – bonuksena erittäin kaunis sävy! Todettakoon, että Prosecco Rosé olisi ollut ihan ehdoton valinta tälle illalliselle, mutta varastoissani sattui olemaan valmiiksi tämä ranskalainen Charles de Fère.


Tiesitkö että:
Prosecco valmistetaan italian venetossa ja siitä on saanut tehdä rosé-versiota vasta vuoden 2020 lopulta saakka.
Proseccon valmistusta säätelevät italian laatuluokitusten säännöt ja rosé-proseccolla säännöt ovat vielä tiukemmat. Värinsä Rosé-prosecco saa pinot noir -rypäleestä.

Ruuan kanssa nautittiin Alkon tilausvalikoimasta löytämääni Cantina Cellaro Solea Biologico Nero d´Avola 2019 punaviiniä, joka istui lihapadan seuraan oikein mutkattomasti. Viinin helposti lähestyttävä aromimaailma antoi hyvin tilaa aterian mauille mutta viini ei kumminkaan jäänyt liikaa alakynteen. Tästä viinistä oli tunnistettavissa yrittisiä sävyjä, jotka myös tukivat ruokavalintaa.

Viini oli kotoisin Sisiliasta ja oli myös ekologinen valinta. Tässä viinissä ei esimerkiksi ollut lainkaan metallista sinettiä korkin päällä, jotta vältetään turhan pakkausmateriaalin käyttö. Etiketti oli kierrätysmateriaalista ja pullo kierrätyslasia. Ilahduttavaa nähdä, että ekologisuus nousee vahvemmin esiin viinien tuottamisessa – myös pakkausmateriaalien osalta.

Kirjoittanut /