Abadal Franc on kotoisin Katalonian keskiosasta, pieneltä Pla de Bagesin tuotantoalueelta. Valmistuksessa on käytetty Cabernet Francia, Tempranilloa ja hiukan paikallista Sumoll-rypälettä.
Abadal Franc 2017
Viinin väri on melko syvä punainen, mutta ikäänsä nähden vaalea. Tuoksussa on hilloinen tunnelma, mukana on vaniljaa ja itämaisia mausteita. Maun alkutuntuma on vaisu mutta kevyet tanniinit tuovat mukanaan viiveellä ilmenevän tuntuman kielen päässä. Viisaammat saattaisivat sanoa, että jälkimaku on pitkä. Ehkäpä.
Maku jää hiukan latteaksi tuoksun tuoman oletuksen perusteella eikä mielestäni lunasta kaikkia tuoksun antamia lupauksia. Maussa toistuu tuoksun hilloisuus, mukana on puun aromeja ja kevyttä savuisuutta. Vasta jälkimaku tuo mausteisuuden mukaan ja myös pelastaa viinin tylsyydeltä.
Koska Portugali on juuri nyt ajankohtainen viinimaa ja ainakin Alkossa kovasti esillä, on sopiva hetki valita taas uusi portugalilainen viini maistettavaksi.
Tutustuttavana oli Symington Altano, luomupunaviini suuren tuottajan valikoimasta melko edulliseen hintaan. (14,98€ Alko vakiovalikoima)
Tämä viini on kotoisin Douron alueelta ja on sekoitus useita alueella viljeltyjä lajikkeita (mm. Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz). Sen kypsytykseen on käytetty ranskalaisia tammitynnyreitä ja viinin maussa onkin havaittavissa mausteisia sävyjä juuri tästä syystä.
Nuoreen ikäänsä nähden viinin väri on intensiivinen ja aika tumma. Tuoksussa tunnistan alkuun hapankirsikkaa, multaa, hentoa orvokkia. Maussa kypsä kirsikkaisuus nousee esiin seuranaan karpalo, happamuus heijastuu sivuviitteenä. Mausteisuus tuntuu, erotan tillin ja pippuria.
Kokonaisuus on tasapainoinen, kun alun vahva marjaisuus taittuu loppua kohden mausteisen lämmittäväksi tuntumaksi. Tanniinit ovat kevyehköt mutta riittävät kannattelemaan ryhdikkyyttä. Happamuus näyttelee hiukan liian suurta roolia omaan makuuni mutta kokonaisvaikutelma nostaa pisteitä. Erityismaininnan ansaitsee mielestäni visuaalisesti erittäin tyylikäs etiketti.
Portugalin viinit ovat nyt kovassa nosteessa, eikä suotta. Portugalista tulee paljon suomalaiseen makuun sopivia reippaan ryhdikkäitä viinejä. Maan muoto vaihtelevine olosuhteineen mahdollistaa monenlaisten lajikkeiden tuotantoa ja erilaisten viinien valmistuksen mahdollisuuksia.
Touriga Nacional on erityisen tunnettu rypäle, jota viljellään juuri Portugalissa. Sen alkuperä on Douron laaksossa, mutta sitä viljellään nykyisin laajoilla alueilla Portugalissa. Se ei ole helpoin mahdollinen lajike viljellä eikä edes maan viljellyin lajike mutta sen käyttö esimerkiksi portviinien valmistuksessa on leimannut lajikkeen vahvasti portugalilaiseen identiteettiin kuuluvaksi.
Maistamani Portuga Reserva Touriga Nacional on puhdas lajiviini ja Touriga Nacional -rypäleen ominaisuuksien perusteella odotettavissa on vahva, viipyilevä ja tanniininen viini, josta erottuvat luumun, mustikan, orvokin ja mintun aromit.
Portuga Reserva Touriga Nacional
Tuoksussa havaitsen ensin maustepippuria ja kanelia, sitten havua ja lisäksi kirpeähköä hedelmää, kenties kiiviä tai hiukan raakaa luumua. Maku tuo ensin lakritsia, sitten kypsempää luumua, tummaa kirsikkaa ja pippuria. Tammisuus on havaittavissa, sillä tämä viini on tammikypsytettyä. Viini on hiukan keskimääräistä tanniinisempi, tuntuma jää ikeniin maistamisen jälkeen. Tanniinit ovat kuitenkin tasapainossa kokonaisuuteen nähden. Kokonaistuntuma on vahva, happoisuus tuo ryhtiä. Maku on alkuun marjaisen oloinen mutta muuttuu loppua kohden suuremman tuntuiseksi vaikka jälkimaku ei olekaan aivan niin pitkä, kun voisi olettaa.
Valitsin talvella villasukkaviiniksi Los Intocablesin, jota en ollutkaan ennen maistanut. Muistaakseni. Mainittakoon, että villasukkaviiniksi kategorisoin viinin, jonka hankin ihan vain ja ainoastaan kotioloissa villasukat jalassa nautittavaksi – joko kotiruuan kanssa tai ihan vain lämmittävänä lasillisena.
Los Intocables tarkoittaa lahjomattomia. Etiketin visuaalinen maailma toistaa tätä mystiikan ja vanhojen rikosleffojen tunnelmaa. Tämä viini on 100% argentiinalainen Malbec, joten siltä voisi odottaa tumman marjaisia sävyjä, tupakan, suklaan, vaniljan ja mokan aromeja. Viini on kypsynyt amerikkalaisissa bourbon-viskitynnyreissä.
Los Intocables Black Malbec
Lämmittävä tämä viini totisesti onkin, joten villasukkajuomiseksi oikein hyvä valinta. Tuoksussa havaitsen ensin jotain kirpeää, sitten kirsikkaa. Mausteinen maailma tulvahtaa mieleen, jopa itämainen tunnelma. Maussa erottuu tumma kirsikka vahvana, mausteisuus toistuu maussa myös. Tammisuuden erottaa, onhan viini kypsytetty tynnyrissä 12kk ajan. Tanniinit ovat reilut mutta eivät liian hyökkäävät. Jälkimaku lienee tämän viinin kiinnostavin juttu: lämmin tunne jää viipymään suuhun, ihan kuin olisin syönyt chilillä maustettua ruokaa.
Kokonaisuudessaan yllätyksellinen ja monipuolinen, yhdistäisin lihaisaan ruokaan tai myös reilummin maustettuun ateriaan.
Rakastan illallisia hyvässä seurassa. Koska pidän ruuanlaitosta, laitan ruokaa mielelläni myös muille. Helmikuussa vietimme kodissamme iltaa ystävien kanssa ja tässä kurkistus, mitä oli tarjolla.
Valitsin teemaksi Italian kahdesta syystä: olin juuri hankkinut erinomaisen hyviä Osso Bucco -luomulihoja paikallisesta REKO-ringistä ja lisäksi olin edellisellä viikolla onnistunut paistamaan aivan ihanan muhevaa hapanjuurifocacciaa.
Pääruokana oli siis Osso Bucco. Pataruoka on useamman henkilön illallisella aivan nerokas nimittäin se pysyy pitkään lämpimänä ja jaksaa odotella kiltisti ruokailijoita. Pataruoka päästää myös kokkinsa helpolla, sillä se valmistuu liki itsekseen eikä kahlitse hellan viereen pitkäksi aikaa. Mummoni mukaan Osso Bucco oli 70-luvulla oikein muotiruokaa. En osaa sanoa onko se jonain ajankohtana mennyt pois muodista palatakseen sitten taas takaisin mutta hyvää se oli silti. Ohjeena käytin Viinilehden reseptiä, joka on Antti Vahteran käsialaa. Lisukkeena toimivat hienosti Kulinaari-blogista bongaamani Mikin paahdetut parmesaaniperunat.
Lihapata ja perunat eivät kovin raskaita lisukkeita kaipaa joten unohdin kaikenlaiset alkuruokaideat, joita kyllä olisin Italia-teemalla keksinyt vaikka kuinka monta. Padan kylkiäisinä tarjosin mozzarellalla ja hunajamelonilla varustettua salaattia, pikkelöityä fenkolia Kokit&Potit -reseptillä sekä mainitsemaani hapanjuurifocacciaa. Onnistuin toistamiseen focaccian kanssa ja voi sitä onnen tunnetta! Pikkelöity fenkoli aiheutti alkuun jopa ihmettelyä mutta keräsi lopulta kehuja. Ihanan helppo ja monikäyttöinen lisäke!
Juomina tarjolla oli alkumaljana Charles de Fère Cremant du Jura Rosé Brut, sillä olihan liki ystävänpäivä. Rosé-kuohuvat ovat muutenkin nyt kovassa nosteessa joten valinta oli oikeutettu.
Tässä viinissä oli oikein erinomainen hinta-laatusuhde (Alko 14,98€) ja vaikka viini on erittäin kuiva, se ei tuntunut kireän kuivalta vaan sopivan tasapainoiselta. Yleiskäyttöviini kuohuvan kilistelyyn – bonuksena erittäin kaunis sävy! Todettakoon, että Prosecco Rosé olisi ollut ihan ehdoton valinta tälle illalliselle, mutta varastoissani sattui olemaan valmiiksi tämä ranskalainen Charles de Fère.
Tiesitkö että: Prosecco valmistetaan italian venetossa ja siitä on saanut tehdä rosé-versiota vasta vuoden 2020 lopulta saakka. Proseccon valmistusta säätelevät italian laatuluokitusten säännöt ja rosé-proseccolla säännöt ovat vielä tiukemmat. Värinsä Rosé-prosecco saa pinot noir -rypäleestä.
Ruuan kanssa nautittiin Alkon tilausvalikoimasta löytämääni Cantina Cellaro Solea Biologico Nero d´Avola 2019 punaviiniä, joka istui lihapadan seuraan oikein mutkattomasti. Viinin helposti lähestyttävä aromimaailma antoi hyvin tilaa aterian mauille mutta viini ei kumminkaan jäänyt liikaa alakynteen. Tästä viinistä oli tunnistettavissa yrittisiä sävyjä, jotka myös tukivat ruokavalintaa.
Viini oli kotoisin Sisiliasta ja oli myös ekologinen valinta. Tässä viinissä ei esimerkiksi ollut lainkaan metallista sinettiä korkin päällä, jotta vältetään turhan pakkausmateriaalin käyttö. Etiketti oli kierrätysmateriaalista ja pullo kierrätyslasia. Ilahduttavaa nähdä, että ekologisuus nousee vahvemmin esiin viinien tuottamisessa – myös pakkausmateriaalien osalta.
