Haettu kategoria:

Punaviinit

Kategoriat: Juustot, Maistelukuvaus, Merlot, Punaviinit, Ranskan punaviinit Julkaistu:
12.4.2021

Château Bonnin Pichon 2019 – oiva juustoviini

Pääsiäisen aikaan maistoin muutaman muun viinin ohella uutta tuttavuutta, Bonnin Pichonia Ranskan Bordeaux’sta. Tarkemmin viini on kotoisin Lussacin alueelta, vaikka pullon kyljessä mainitaankin merkittävä viinialue Saint-Émilion. Lussac sijaitsee Bordeaux’n oikealla reunalla ja on suhteellisen pieni alue, joka kuuluu niin sanottuihin Saint-Émilionin satelliitteihin, vaikka Lussacin ja St-Émilionin väliin jää vielä Montagnen alue. Näitä satelliittialueita on neljä ja ne saavat käyttää St-Émilionin nimeä viineissään.

Château Bonnin Pichon 2019

Tämä Château Bonnin Pichonin viini on sekoitus Merlot’a (81%), Cabernet Francia (15%) ja Cabernet Sauvignonia (4%). Se on kypsytyksen aikana majaillut tammitynnyreissä osan ajasta, vaikka onkin valmistettu modernein menetelmin. Bordeaux’n Merlot on tyypillisesti aromeiltaan kirsikkainen ja nahkainen. Tässä maistetussa viinissä tuoksua dominoi vahva tumma kirsikka, tammisuus erottuu vahvasti. Erotan myös maamaisia tuoksuja ja häivähdyksen anista. Maussa alkutuntuma on reipas, hapankirsikka nousee esiin yhdessä tammen ja savuisuuden kanssa. Huomaan myös ruohikkoa ja jo mainittua anista. Viinin tanniinit ovat terävät ja jälkimaku on pitkähkö. Tuntumassa on ryhtiä.

Photo by Charlie Solorzano on Unsplash

Nautin tämän viinin kaverina kovia juustoja ja ne toimivat erinomaisesti yhdessä. Reilun suolainen mutta muuten aromeiltaan kevyehkö manchego oli aivan erinomainen pari tälle viinille.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Viinin tiedot: Château Bonnin Pichon – Winestate

Kirjoittanut /

Mihin pääsiäinen meni ja maistettiinko yhtään viiniä

Seuraa varsinainen jymypaljastus: pääsiäinen vietettiin kotona. Vähän jo naurattaa vaikka oikeasti ei naurata kyllä yhtään.

Olin tehnyt parikin ateriasuunnitelmaa, joista lopulta yksi toteutui suunnitellusti. Upea sää sai grillin kuumenemaan ja lennosta vaihdettiin ruokasuunnitelmia. Niin maistui kesän ensimmäiset grillaukset hyviltä, että todistusaineisto jäi hankkimatta. Ei siis siitä sen enempää, grillailuihin ehditään varmasti paneutua vielä kuluvan kauden aikana.

Ruokapuolella kaivettiin esiin pakastimessa rakkaudella vaalittu peuran ulkofile ja sen seuraksi tein Hanna Gullichsenin ohjeella cacio&pepe -perunagratiinia.

Peuran sisäfile
Cacio & Pepe perunagratiini

Peuran file on uskomattoman mureaa eikä kaipaa kovin paljoa laittamista. Huoneenlämmössä pötkötellyt liha kun ottaa pannulla pintoihin värin, se vaatii uunissa vain muutamia minuutteja ollakseen täydellisen mehevä, noin 52c. Hetki tasausta folion alla ja liha on kuin pumpulia.

Perunagratiini oli tuhtia, sillä se sisälsi pecorinoa aika reilusti, mutta se toimi vahvan pippurinsa kanssa oikein mukavasti. Toki tarjolla oli myös salaattia, joskaan sen merkitys ei jostain syystä tällä aterialla korostunut.

Tarkkasilmäiset huomasivatkin jo, että peuran kanssa poseeraa uusi ystävä Gran Marius. Riistalle valitaan kumppaniksi melko poikkeuksetta roteva punaviini. Riistalihan maku on vahva ja se kaipaa rinnalleen voimakasta partneria. Koska peuran ulkofile on riistaksi aika pehmeää niin koostumukseltaan kuin maultaankin, se voisi jopa jäädä erittäin voimakkaan viinin jalkoihin. Pakko hehkuttaa, että Gran Marius oli nappivalinta. Viini ei jyrännyt hienon fileen aromikkuutta ja herkkyyttä vaan tuki hienosti ruuan makukokonaisuutta.

Gran Marius Reserva Selección 2015

Gran Marius Reserva Selección 2015 on sekoiteviini Espanjasta Almansan alueelta Itä-Espanjasta, jossa on mm. Monastrell ja Tempranillo rypäleitä. Erityismaininta upeasta etiketistä.

Tuoksussa on kypsiä marjoja, nahkaa sekä paahteisuutta. Maussa kypsyneet tummat marjat erottuvat selkeiten, havaittavissa myös kuivattua luumua, yrttejä ja paahteista aromia. Makutuntuma on alkuun pyöreä mutta terävöityy nopeasti sopivan napakoiden tanniinien ansiosta. Gran Marius on kokonaisuutena harmoninen, dekantointi tekee erityisen hyvää aromien avautumiselle.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Totuuden nimissä, toki pääsiäisen aikaan maistettiin muutakin viiniä. Jaan ajatuksia niistä hiukan myöhemmin.

Nyt, kevättä kohti! Samaan aikaa katson ikkunasta, että lunta sataa.

Kirjoittanut /

Kuinka kallista viiniä ostamme ja Faustino VII Rioja 2018

Yllätin itsenikin valitsemalla poikkeusellisen edullisen viinin Alkosta: Faustino VII Rioja Tempranillon (10,99€). Jostain syystä päädyn aika usein hintahaarukkaan 12-20 euroa. Kysyin asiaa myös kanssanautiskelijoilta Instagramissa ja eniten vastauksia osui 15-20 euron hintaluokkaan. Enkä oikeastaan ihmettele – kokemukseni mukaan juuri parinkympin puolin ja toisin löytyy kattava valikoima hyvälaatuisia viinejä tutkittavaksi.

Viininystävät panostavat mieluummin hinnakkaampiin viineihin, toisin kuin kuluttajat noin yleensä. Mikä onkaan se hintaluokka, joka Alkossa eniten myy? Otetaan tarkasteluun ensin punaviinit ja tutkitaan asiaa.

Photo by Akshay Chauhan on Unsplash

Alkon 2/2021 tilaston mukaan punaviineistä eniten myyntiä kertyy tuotteille, joiden hinta on välillä 10-12,49 euroa (28,9%). Jos mukaan otetaan vielä punaviinit 15 euroon saakka, katetaan kaikesta punaviinin myynnistä jo 47,5%. Eli melkein puolet Alkossa myydyistä punaviineistä ovat hinnaltaan 10 ja 15 euron välissä. Nopeasti voisi arvata, että Alkon hyllyiltä löytyisi eniten valikoimaa juuri tähän hintahaitariin. Vaan eipä löydykään. Hintaluokassa 10-15 euroa on tarjolla 665 eri vaihtoehtoa kun taas yli 20 euron hintaluokassa tarjolla on 956 eri tuotetta. Prosentuaalisesti yli 20 euron punaviinien osuus myynnistä on vain 2,9%.

Valkoviinien osalta myyvin hintaluokka on 9-9,99 euroa (28,7%) ja kun mukaan otetaan 10-12,49 euron tuotteet, katetaan jo yli puolet kaikista myydyistä valkoviineistä. Valkoviineissä valikoima on alle 15 euron tuotteissa laajempi kuin punaviinien puolella ja yli 20 euron tuotteita taas löytyy vähemmän (527 kpl).

Kallis viini ei automaattisesti tarkoita laadukasta eikä halpa huonoa, mutta viinin hinnalla on merkitystä siihen, miten paljon tuottaja on voinut panostaa viinin tekemiseen. Master of Wine Tuomas Meriluodon laskelma osoittaa, miten kiinteät kulut muodostavat valtaosan viinipullon hinnasta alemmissa hintaluokissa. Tästä syystä pyrin säännöllisesti valitsemaan myös arvokkaampia pulloja, vaikka maistan oppimatkallani toki myös edullisia vaihtoehtoja.

Niin, se Faustino VII. Jostain syystä en odota kovin paljoa kympin viiniltä. Heitin kuitenkin ennakkoluulot nurkkaan ja tutustuin tähän Riojalaiseen.

Faustino VII

Tuoksussa havaitsen luumua ja kypsää kirsikkaa, paahteista aromia sekä vivahteen, joka muistuttaa lihapataa. Kenties olin nälkäinen. Maussa toistuu kypsä paahteisuus, tammisuus myös havaittavissa. Tummat marjat ja kypsä luumu työntyvät esiin. Tanniinit ovat miedot mutta riittävät tuomaan raamit viinille sillä makumaailma kokonaisuudessaan jää hiukan latteaksi. Tapaus ei ole toivoton mutta ei mene omalle suosikkilistalleni.

Arvio: Menettelee.

Alkon myyntitilasto: Myynti hintaryhmittäin | Alko

Kirjoittanut /

Abadal Franc 2017

Espanjasta pitkästä aikaa terve!

Abadal Franc on kotoisin Katalonian keskiosasta, pieneltä Pla de Bagesin tuotantoalueelta. Valmistuksessa on käytetty Cabernet Francia, Tempranilloa ja hiukan paikallista Sumoll-rypälettä.

Abadal Franc 2017

Viinin väri on melko syvä punainen, mutta ikäänsä nähden vaalea. Tuoksussa on hilloinen tunnelma, mukana on vaniljaa ja itämaisia mausteita. Maun alkutuntuma on vaisu mutta kevyet tanniinit tuovat mukanaan viiveellä ilmenevän tuntuman kielen päässä. Viisaammat saattaisivat sanoa, että jälkimaku on pitkä. Ehkäpä.

Maku jää hiukan latteaksi tuoksun tuoman oletuksen perusteella eikä mielestäni lunasta kaikkia tuoksun antamia lupauksia. Maussa toistuu tuoksun hilloisuus, mukana on puun aromeja ja kevyttä savuisuutta. Vasta jälkimaku tuo mausteisuuden mukaan ja myös pelastaa viinin tylsyydeltä.

Arvio: Hyvää keskikastia

Viinin tiedot Abadal Franc (arvidnordquist.fi)

Kirjoittanut /
Kategoriat: Maistelukuvaus, Portugalin punaviinit, Punaviinit Julkaistu:
5.3.2021

Symington Altano Organic 2019

Koska Portugali on juuri nyt ajankohtainen viinimaa ja ainakin Alkossa kovasti esillä, on sopiva hetki valita taas uusi portugalilainen viini maistettavaksi.

Tutustuttavana oli Symington Altano, luomupunaviini suuren tuottajan valikoimasta melko edulliseen hintaan. (14,98€ Alko vakiovalikoima)

Tämä viini on kotoisin Douron alueelta ja on sekoitus useita alueella viljeltyjä lajikkeita (mm. Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz). Sen kypsytykseen on käytetty ranskalaisia tammitynnyreitä ja viinin maussa onkin havaittavissa mausteisia sävyjä juuri tästä syystä.

Nuoreen ikäänsä nähden viinin väri on intensiivinen ja aika tumma. Tuoksussa tunnistan alkuun hapankirsikkaa, multaa, hentoa orvokkia. Maussa kypsä kirsikkaisuus nousee esiin seuranaan karpalo, happamuus heijastuu sivuviitteenä. Mausteisuus tuntuu, erotan tillin ja pippuria.

Kokonaisuus on tasapainoinen, kun alun vahva marjaisuus taittuu loppua kohden mausteisen lämmittäväksi tuntumaksi. Tanniinit ovat kevyehköt mutta riittävät kannattelemaan ryhdikkyyttä. Happamuus näyttelee hiukan liian suurta roolia omaan makuuni mutta kokonaisvaikutelma nostaa pisteitä. Erityismaininnan ansaitsee mielestäni visuaalisesti erittäin tyylikäs etiketti.

Arvio: Hyvää keskikastia

Viinin tiedot interbrands.fi

Kirjoittanut /
Kategoriat: Maistelukuvaus, Portugalin punaviinit, Punaviinit, Touriga Nacional Julkaistu:
27.2.2021

Portuga Reserva Touriga Nacional 2017

Portugalin viinit ovat nyt kovassa nosteessa, eikä suotta. Portugalista tulee paljon suomalaiseen makuun sopivia reippaan ryhdikkäitä viinejä. Maan muoto vaihtelevine olosuhteineen mahdollistaa monenlaisten lajikkeiden tuotantoa ja erilaisten viinien valmistuksen mahdollisuuksia.

Touriga Nacional on erityisen tunnettu rypäle, jota viljellään juuri Portugalissa. Sen alkuperä on Douron laaksossa, mutta sitä viljellään nykyisin laajoilla alueilla Portugalissa. Se ei ole helpoin mahdollinen lajike viljellä eikä edes maan viljellyin lajike mutta sen käyttö esimerkiksi portviinien valmistuksessa on leimannut lajikkeen vahvasti portugalilaiseen identiteettiin kuuluvaksi.

Maistamani Portuga Reserva Touriga Nacional on puhdas lajiviini ja Touriga Nacional -rypäleen ominaisuuksien perusteella odotettavissa on vahva, viipyilevä ja tanniininen viini, josta erottuvat luumun, mustikan, orvokin ja mintun aromit.

Portuga Reserva Touriga Nacional

Tuoksussa havaitsen ensin maustepippuria ja kanelia, sitten havua ja lisäksi kirpeähköä hedelmää, kenties kiiviä tai hiukan raakaa luumua. Maku tuo ensin lakritsia, sitten kypsempää luumua, tummaa kirsikkaa ja pippuria. Tammisuus on havaittavissa, sillä tämä viini on tammikypsytettyä. Viini on hiukan keskimääräistä tanniinisempi, tuntuma jää ikeniin maistamisen jälkeen. Tanniinit ovat kuitenkin tasapainossa kokonaisuuteen nähden. Kokonaistuntuma on vahva, happoisuus tuo ryhtiä. Maku on alkuun marjaisen oloinen mutta muuttuu loppua kohden suuremman tuntuiseksi vaikka jälkimaku ei olekaan aivan niin pitkä, kun voisi olettaa.

Arvio: Hyvää keskikastia

Tietolähteet: Portuga Reserva Touriga Nacional | Rosa Viini & Ruoka (rosaviinijaruoka.fi); Portugalilaiset viinit | Portugali kasvattaa suosiotaan viinimaana (viiniposti.fi); M. Puckette & J. Hammack: Wine Folly Magnum Edition 2018

Kirjoittanut /
Kategoriat: Argentiinan punaviinit, Maistelukuvaus, Malbec, Punaviinit Julkaistu:
24.2.2021

Los Intocables Black Malbec 2019

Valitsin talvella villasukkaviiniksi Los Intocablesin, jota en ollutkaan ennen maistanut. Muistaakseni. Mainittakoon, että villasukkaviiniksi kategorisoin viinin, jonka hankin ihan vain ja ainoastaan kotioloissa villasukat jalassa nautittavaksi – joko kotiruuan kanssa tai ihan vain lämmittävänä lasillisena.

Los Intocables tarkoittaa lahjomattomia. Etiketin visuaalinen maailma toistaa tätä mystiikan ja vanhojen rikosleffojen tunnelmaa. Tämä viini on 100% argentiinalainen Malbec, joten siltä voisi odottaa tumman marjaisia sävyjä, tupakan, suklaan, vaniljan ja mokan aromeja. Viini on kypsynyt amerikkalaisissa bourbon-viskitynnyreissä.

Los Intocables Black Malbec

Lämmittävä tämä viini totisesti onkin, joten villasukkajuomiseksi oikein hyvä valinta. Tuoksussa havaitsen ensin jotain kirpeää, sitten kirsikkaa. Mausteinen maailma tulvahtaa mieleen, jopa itämainen tunnelma. Maussa erottuu tumma kirsikka vahvana, mausteisuus toistuu maussa myös. Tammisuuden erottaa, onhan viini kypsytetty tynnyrissä 12kk ajan. Tanniinit ovat reilut mutta eivät liian hyökkäävät. Jälkimaku lienee tämän viinin kiinnostavin juttu: lämmin tunne jää viipymään suuhun, ihan kuin olisin syönyt chilillä maustettua ruokaa.

Kokonaisuudessaan yllätyksellinen ja monipuolinen, yhdistäisin lihaisaan ruokaan tai myös reilummin maustettuun ateriaan.

Arvio: ostaisin toistekin

Viinin tiedot: Viinimaa.fi

Kirjoittanut /

Italialainen ilta ystävien kanssa

Rakastan illallisia hyvässä seurassa. Koska pidän ruuanlaitosta, laitan ruokaa mielelläni myös muille. Helmikuussa vietimme kodissamme iltaa ystävien kanssa ja tässä kurkistus, mitä oli tarjolla.

Valitsin teemaksi Italian kahdesta syystä: olin juuri hankkinut erinomaisen hyviä Osso Bucco -luomulihoja paikallisesta REKO-ringistä ja lisäksi olin edellisellä viikolla onnistunut paistamaan aivan ihanan muhevaa hapanjuurifocacciaa.

Pääruokana oli siis Osso Bucco. Pataruoka on useamman henkilön illallisella aivan nerokas nimittäin se pysyy pitkään lämpimänä ja jaksaa odotella kiltisti ruokailijoita. Pataruoka päästää myös kokkinsa helpolla, sillä se valmistuu liki itsekseen eikä kahlitse hellan viereen pitkäksi aikaa. Mummoni mukaan Osso Bucco oli 70-luvulla oikein muotiruokaa. En osaa sanoa onko se jonain ajankohtana mennyt pois muodista palatakseen sitten taas takaisin mutta hyvää se oli silti. Ohjeena käytin Viinilehden reseptiä, joka on Antti Vahteran käsialaa. Lisukkeena toimivat hienosti Kulinaari-blogista bongaamani Mikin paahdetut parmesaaniperunat.

Lihapata ja perunat eivät kovin raskaita lisukkeita kaipaa joten unohdin kaikenlaiset alkuruokaideat, joita kyllä olisin Italia-teemalla keksinyt vaikka kuinka monta. Padan kylkiäisinä tarjosin mozzarellalla ja hunajamelonilla varustettua salaattia, pikkelöityä fenkolia Kokit&Potit -reseptillä sekä mainitsemaani hapanjuurifocacciaa. Onnistuin toistamiseen focaccian kanssa ja voi sitä onnen tunnetta! Pikkelöity fenkoli aiheutti alkuun jopa ihmettelyä mutta keräsi lopulta kehuja. Ihanan helppo ja monikäyttöinen lisäke!

Juomina tarjolla oli alkumaljana Charles de Fère Cremant du Jura Rosé Brut, sillä olihan liki ystävänpäivä. Rosé-kuohuvat ovat muutenkin nyt kovassa nosteessa joten valinta oli oikeutettu.

Tässä viinissä oli oikein erinomainen hinta-laatusuhde (Alko 14,98€) ja vaikka viini on erittäin kuiva, se ei tuntunut kireän kuivalta vaan sopivan tasapainoiselta. Yleiskäyttöviini kuohuvan kilistelyyn – bonuksena erittäin kaunis sävy! Todettakoon, että Prosecco Rosé olisi ollut ihan ehdoton valinta tälle illalliselle, mutta varastoissani sattui olemaan valmiiksi tämä ranskalainen Charles de Fère.


Tiesitkö että:
Prosecco valmistetaan italian venetossa ja siitä on saanut tehdä rosé-versiota vasta vuoden 2020 lopulta saakka.
Proseccon valmistusta säätelevät italian laatuluokitusten säännöt ja rosé-proseccolla säännöt ovat vielä tiukemmat. Värinsä Rosé-prosecco saa pinot noir -rypäleestä.

Ruuan kanssa nautittiin Alkon tilausvalikoimasta löytämääni Cantina Cellaro Solea Biologico Nero d´Avola 2019 punaviiniä, joka istui lihapadan seuraan oikein mutkattomasti. Viinin helposti lähestyttävä aromimaailma antoi hyvin tilaa aterian mauille mutta viini ei kumminkaan jäänyt liikaa alakynteen. Tästä viinistä oli tunnistettavissa yrittisiä sävyjä, jotka myös tukivat ruokavalintaa.

Viini oli kotoisin Sisiliasta ja oli myös ekologinen valinta. Tässä viinissä ei esimerkiksi ollut lainkaan metallista sinettiä korkin päällä, jotta vältetään turhan pakkausmateriaalin käyttö. Etiketti oli kierrätysmateriaalista ja pullo kierrätyslasia. Ilahduttavaa nähdä, että ekologisuus nousee vahvemmin esiin viinien tuottamisessa – myös pakkausmateriaalien osalta.

Kirjoittanut /