Haettu kategoria:

Ravintolat

Saksan Pinot Noir -viikko 2022 käynnistyy

Saksan Viinitiedotus järjestää vuotuisen Saksan Pinot Noir -viikon jälleen 24.10.-30.10. Mukana on 9 ravintolaa, joista 3 Tampereelta. Tamperelaisista ravintoloista mukana ovat Aisti, Tuulensuu sekä Henriks.

Lähde siis ihmeessä tutkimaan Pinot Noirin monia ulottuvuuksia mukana oleviin ravintoloihin. Osallistuvat ravintolat sekä Pinot Noir -viikon kuvakilpailun ohjeet löydät klikkaamalla tästä.

Pääsin jo etukäteen kurkistamaan Aistin ja Tuulensuun tarjontaan, seuraavassa siis paljastuksia siitä, mitä on luvassa!

Aisti on tamperelainen, kotimaisiin makuihin nojaava ravintola hyvällä paikalla ihan keskustassa. Aistissa raaka-aineille on annettu niiden ansaitsema kunnia ja makumaailma on ihana yhdistelmä klassisia makuja sekä moderneja tulkintoja. Juuri sitä on myös Pinot Noir -viikon menu.

Aistin alkuruoka

Aistin Pinot Noir -viikon menu sisältää alkuruokana savustettua ankanrintaa, tyrni-vinaigrettea, pekaanipähkinää ja kurpitsapannukakkua. Pääruokana on yrttikuorrutettua lohta, piparjuurikastiketta ja paahdettua maa-artisokkapyrettä. Jälkiruokana tarjolla on päärynä-suklaa frangipane ja vaniljajäätelöä. Menulle on valittu viineiksi kuohuva Pinot Noir Dr Bürklin – Wolf cuvée brut sekä punaviini Karl Haidle Spätburgunder. Dr Bürklin on kotoisin Pfalzista, joka lienee ennemmin tunnettu Rieslingeistään. Alueelta tulee kuitenkin paljon laadukkaita viinejä ja tämä Pinot Noirista valmistettu kuohuviini istuukin paahteisella aromimaailmallaan laatuviinien kategoriaan. Karl Haidle taas on kotoisin Würtembergin alueelta, joka ei alueena ole kovin tunnettu ainakaan Suomessa. Alueen kiinnostavuutta kyllä mielestäni lisää juuri se, että alueen viinejä on niin vähän saatavilla. Nyt siis silmät tarkkana kun jossain osuu kohdalle!

Tässä vaiheessa joku nokkela jo miettii että miksi nyt yhtäkkiä hypättiin Spätburgunderiin kun piti olla teemana se Pinot Noir. Ei hätää, kaikelle on selitys. Palataan siihen hiukan tuonnempana.

Aistin alkupala on kerrassaan hurmaava. Kurpitsapannukakku on ilahduttava idea! Ankka on juuri niin kevyesti savustettu jotta sen ominaismaku pääsee täysin oikeuksiinsa ja kun nämä yhdistetään tyrnin reippaalla hapokkuudella, saadaan aikaan erinomainen annos. Tästä ei puutu kerrassaan mitään. Ei edes esillepanon kruunaavia kukkia. Okei, sitä tyrni-vinaigrettia olisi saanut olla hiukan lisää, niin hyvää se oli. Kuohuva Dr Bürklin toimii tämän alkuruuan kanssa hienosti. Sen paahteinen, jopa pähkinäinen aromimaailma ja riittävän rohkea makuprofiili komppaavat annoksen makuja. Täysosuma on kumminkin Karl Haidle: se nostattaa ankan vielä uudelle tasolle eikä nöyristy edes voimallisen tyrnin edessä.

Aistin pääruoka
Aistin jälkiruoka

Pääruoka-annos on klassikkoainesta: lohi, yrtit ja syksyyn mielestäni ihan ehdottomasti kuuluva maa-artisokka muodostavat lempeän kokonaisuuden. Annoksen visuaalisuutta nostaa pykälän ylemmäs pinkin värin saaneet fenkolit. Karl Haidle pärjää mainiosti läpi tämänkin aterian. Tuottajan mukaan juuri punaiselle kalalle tämä viini onkin suositeltu pari.

Jälkiruoka on suklaakakkua isolla alkukirjaimella ja sen päärynäinen päällys tuo mieleen sacherkakun voittamattoman kombon; mitäpä muuta saksalaiselta teemaviikolta voikaan odottaa!


Tuulensuu on puolestaan tamperelainen gastropub, jonka juomavalikoima ei heti löydä vertaistaan. Tuulensuulla on omaa maahantuontia ja iso kellari; tarjonnasta voit löytää siis mitä ihmeellisimpiä yllätyksiä! Pinot Noir -viikkoa varten listalle on poimitu useita kiinnostavia tuttavuuksia Saksan eri alueilta (Würtembergin alueelta muutamakin!) Nyt tutustuin Tuulensuun itse maahantuoman Jakob Schneiderin valko- ja roseeviiniin sekä Knipserin punaviiniin. Jakob Schneiderin tilalla on pitkä historia ja se toimii Nahen alueella.

Tuulensuun tarjontaa
Pretzel ja muut herkut

Jakob Schneiderin Spätburgunder Blanc de Noir valkoviini on puhdaspiirteinen, raikkaan hapokas ja rakenteeltaan selkeä. Jälkimaku on voimallinen. Spätburgunder Rosé taas on todellinen yllättäjä: maku on puhdasrotuinen rosé marjaisine ja hedelmäisine aromeineen mutta makumaailma on jotakin erilaista. Viinin alkutuntuma on reipas, tutut hunajamelonin ja mansikan aromit löytyvät alusta mutta maun loppupuolella suun valtaa tuhti hedelmäisyys. Aistin jopa banaania. Oho! Tämä on kyllä yksi hauskimmista roséista joita olen maistanut. Knipser Kalkmergel Spätburgunder on Pinot Noirin voimallisemman puolen ilmentymä. Toisinaan kuulee, että Pinot Noirista tehdyt viinit ovat marjamehuja. Raikas marjaisuus onkin tyypillinen aromi Pinot Noir -viineille mutta automaattisesti se ei tarkoita, että ne ovat aina huippukeveitä. Knipser toikin mukanaan maamaisia aromeja yhdessä kypsien marjojen ja savuisuuden kanssa. Tästä kannattaa aloittaa paatuneimmankin Pinotin kritisoijan käännyttäminen.

Tuulensuu tarjoaa Pinot Noir -viikon kylkiäisiksi saksalaisia herkkuja, kuten pretzeleitä ja bratwursteja. Vaikka ne liki automaattisesti liitetäänkin oktoberfesteille, sopivat nämä herkut erinomaisesti myös saksalaisten viinien seuraan. Prost!

Niin, se Spätburgunder. Saksassa Pinot Noir tunnetaan nimellä Spätburgunder. Kyse on siis ihan samasta asiasta, samasta rypälelajikkeesta mutta sillä on Saksassa vain oma terminsä. Jos siis joku tarjoaa Spätiä niin älä suotta pelästy, lasiin päätyy siis monelle ihan tuttua Pinot Noiria.

Ihanaa Pinot Noir -viikkoa!

*Juttu tehty yhteistyössä Saksan Viinitiedotuksen kanssa

Kirjoittanut /
Kategoriat: Illallinen, Loma, Ravintolat Julkaistu:
9.8.2022

Terveisiä Gdanskista!

Kesälomani toisella puoliskolla teimme lomareissun Puolan Gdanskiin. Kaupunki itsessään on viehättävä ja siisti, tosin turisteja oli välillä ihan tungokseen asti. Tämä mukava kaupunki oli kuitenkin erinomainen kohde lyhyelle lomapyrähdykselle ja etenkin laadukas ravintolatarjonta yllätti positiivisesti.

Mitään matkapäiväkirjaa en tähän nyt rustaa mutta haluan jakaa ravintolasuosituksen, mikäli matkaatte joskus Gdanskiin.

Gdanskin keskustan laidalla sijaitsee vanha satamateollisuusalue, jonne on alettu tehdä ravintoloita. Elektrykowin alueelta löydät mm. teollisuushalliin tehdyn foodmarketin (W4 Food Squat) sekä iltaisin klubeja.

Mielżyński -ravintola

Alueen todellinen helmi oli Mielżyński: ravintola viinitukun yläkerrassa. Ovesta astutaan sisään keskelle viinilaatikoita. Tunnelma on kuin maahantuojan varastossa. Hetken kuluttua ystävällinen hahmo kysyy, olemmeko kenties tulossa syömään ja johdattaa meidät tilan perällä oleville portaille. Portaat johtavat ylös, josta löytyy varsinainen ravintolasali. Sali on pelkistetyn moderni mutta kunnioittaa silti rakennuksen vanhaa henkeä. Päivän menu on kirjoitettu valtavalle liitutaululle, jota tarjoilijat raahaavat pöytien välillä.

Seurueemme on haaveillut jo kaksi päivää simpukoista, joten lienee selvää että niitä tilataan. Alkuun maistellaan kumminkin tapaslajitelmat, jotta saadaan uskottava tekosyy maistella useampi viini. Ja niitähän löytyy. Ravintolaan voi tilata alakerrasta minkä tahansa pullon, hyllyjä voi käydä vapaasti tutkimassa. Toki ravintolan kaapista löytyy yllin kyllin ihania helmiä maisteltavaksi. Osaava tarjoilijamme tuo meille aina useamman viinin maistettavaksi, joista saamme valita suosikkimme. Rohkeasti hän maistattaa isojen viinintuottajamaiden lomassa myös puolalaisia viinejä. Puolalainen kuohuva Riesling ei vie makutestin voittoa mutta paikallinen Chardonnay yllättää erittäin positiivisesti.

Viineistä en sen kummempia muistiinpanoja tehnyt mutta todettakoon, että tarjolla ollut viinivalikoima oli todella laadukas. Ruuan taso oli niin ikään erinomainen joten suosittelen oikein lämpimästi vierailua täällä, mikäli matkasi vie Gdanskiin. Paikalle hurauttaa keskustasta taksilla muutamassa minuutissa.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Ravintolat, Tasting Julkaistu:
28.5.2022

Viinitupa Vuorenmaja, Mänttä

Toukokuun loppu toi mukanaan ilahduttavan retken: pääsin Wineandbeyond.fi :n Anniinan matkaan Mänttään maistelemaan raikkaita roseita mutta myös tutustumaan kiehtovaan Viinitupa Vuorenmajaan. Olin törmännyt muutamaan kertaan Vuorenmajasta kertoviin juttuihin netissä mutta en ollu vielä koskaan siellä vieraillut.

Paikalle saapumisessa on jo jotain taianomaista: Vuorenmajalle noustaan jyrkkää rinnettä läpi luonnonsuojelumetsän ja vasta mäen päällä näkee minne ollaan tultu. Itse rakennuksen historia ulottuu jo lähes sadan vuoden taakse ja alkujaan se on palvellut tehtaan patruunan Serlachiuksen sekä muun tehtaanväen hiihtomajana. Kahvilatoimintaa siellä on ollut vuosikymmenet ja viimeiset vuotensa Vuorenmaja on ollut alppihenkinen viinitupa ja ravintola. Ruokalistalta löytyvät alppimaisemista tutut flammkuchenit, pretzelit sekä fonduet, mutta myös kauden raaka-aineita hyödyntävät vaihtuvat annokset. Juuri nyt parsakausi tarjosi antimiaan.

Tällä reissulla luvassa oli hyvän ruuan lisäksi saksalainen roseetasting, jossa päästiin tutustumaan paitsi Sauna-roseehen, mutta myös Vuorenmajan emännän Anu Schuolerin itse maahantuomiin viineihin. Vuorenmaja onkin mitä mahtavin kohde viininystävälle: tarjolla on kymmenittäin talon erikoisuuksia, joita voi ostaa laseittain. Listalle on koottu valmiita tasting-paketteja, mutta laseihinsa voi koota maisteltavaksi viinejä myös omien mieltymysten mukaan.

Itse viinitasting oli ilahduttava elämys, joka vei kuohuviinin kautta läpi koko roseeviinien värisuoran vaaleasta tummempaan punaiseen. Makuvivahteita löytyi monen monia ja makumaailmaa rikastivat itseoikeutetusti talon flammkuchenit. Ehkäpä parasta Vuorenmajassa oli kuitenkin sen tunnelma: ihanat ruuat ja viinit saivat mitä hienoimman kertoimen, sillä paikan fiilis on täysin uniikki. Se on kuin pieni pala alppikylää keskellä perisuomalaista metsämaisemaa. Kotoisa ja välitön tunnelma välittyvät paitsi itse paikasta, myös henkilökunnasta. Maisema hämmästyttää ja paikan historia vakuuttaa – samoin itse ravintolatoiminta.

Jos siis mielit viettää mukavan kulttuuripäivän Pirkanmaalla, suuntaa ihmeessä Mänttään. Serlachius-museoiden tarjonta vie mielenkiinnon tuntikausiksi ja reissun voi kruunata tällä vertaansa vailla olevalla ravintolakokemuksella.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Illallinen, Ravintolat, Tampereen ravintolat Julkaistu:
30.3.2022

Esittelyssä Sasor ja Sorella

Viime aikoina on päässyt taas vapaammin nauttimaan ravintoloiden tarjonnasta. Kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa Tampereella tuoreempaa ravintolavalikoimaa edustavassa Sorellassa. Samassa yhteydessä ei oikein voi olla puhumatta Sasorista, joka on Sorellan sisarravintola. Sattuipa niin, että kävin viikon sisällä näissä molemmissa ravintoloissa, joten tässä pienet maistiaiset molemmista.

Sasor: pohjoisen puhtaita makuja

Sasor sijaitsee Tampereella Yliopistonkadulla, aivan Tampere-taloa vastapäätä. Ravintola on melko kompakti mutta kätkee sisäänsä ravintolasalin lisäksi kokous- ja kabinettitilaa. Ravintola on tyylikkäästi ja minimaaliseen tyyliin sisustettu. Kokonaistunnelma on rauhallinen ja elegantti.

Ruokalistalla on vaihtoehdot niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin. Lista ei ole superpitkä mutta sisältää mielestäni sopivasti valinnanvaraa. Omalle lautaselleni valitsin kuhaa ja jälkiruuaksi suklaamarkiisia. Lasiin tilasin muistaakseni jotakin italialaista valkoviiniä, mutta en kirjannut sitä ylös. Viinilista on Sasorissa laadukas joten voit huoletta tilata sitä, mitä tarjoilija suosittelee. Olenpa päässyt Sasorissa kokemaan myös viinitastingejä ja niidenkin viinit oli valittu Sasorin omasta valikoimasta.

Kuha-annos oli taidolla toteutettu ja lisukkeet olivat erinomaisessa tasapainossa kalan kanssa. Koska kuha on miedon makuinen, saa se valitettavan usein rinnalleen aika mitäänsanomattomia lisukkeita. Sasorissa ei onneksi tähän kompastuttu vaan oli uskallettu hyödyntää sitruunan happoja riittävästi. Erinomainen balanssi siis kaiken kaikkiaan.

Jälkiruokani suklaamarkiisi oli supermakea ja annoskoko siksi varsin riittävä. Annos olisi hipaissut täydellisyyden rajaa, jos jotakin raikastavaa elementtiä olisi löytynyt hiukan enemmän.


Sorella: Välimereltä tuoksuvaa loungetunnelmaa

Trendivärit puuterin ja ruskean sävyissä luovat modernin ja seesteisen tunnelman jo ravintolaan sisään astuessa. Koko tila on avoin ja erittäin valoisa mutta ei hallimainen kuitenkaan. Ravintolan alakerrasta löytyy erillinen viiniklubi-tyyppinen tila, jossa en vieraillut.

Ruokalistalla korostuvat merenelävät sekä makumaailmat niin Ranskasta kuin Espanjastakin. Yllättävinä vaihtoehtoina mainittakoon mustekala ja naudan munuainen. Viinilista mukailee Sasorin taattua tasoa.

Tällä vierailulla nautin vain pääruuan ja valitsin tonnikalapihvin. Sen lisukkeena oli todella tuhti sitruunarisotto ja annos oli juuri niin täyttävä kun arvelinkin. Maut olivat tasapainoiset ja risotto taiten tehty, joskin jotakin pientä lisätwistiä ja kasvista jäin kaipaamaan. Seuralaiseni mustekala ranskanperunoiden kanssa oli myös kuulemma hyvää.

Sorellassa sentään muistin taltioida nauttimani viinin, joka toimi sekä tonnikalalle että mustekalalle hienosti. Kyseessä oli Verso Bordeaux Blanc, raikas mutta riittävän vahvarakenteinen Sauvignon blancin ja Semillonin yhdistelmä.

Tampereen ravintolakartalla on monia klassikoita ja kestosuosikkeja. Uskallan kumminkin väittää, että uuden aallon klassikot ovat tässä. Voin lämpimästi suositella sekä Sasoria että Sorellaa niiden palvelun, persoonallisten mutta erittäin laadukkaiden menujen sekä tunnelman vuoksi.

Kirjoittanut /