Kesälomani toisella puoliskolla teimme lomareissun Puolan Gdanskiin. Kaupunki itsessään on viehättävä ja siisti, tosin turisteja oli välillä ihan tungokseen asti. Tämä mukava kaupunki oli kuitenkin erinomainen kohde lyhyelle lomapyrähdykselle ja etenkin laadukas ravintolatarjonta yllätti positiivisesti.
Mitään matkapäiväkirjaa en tähän nyt rustaa mutta haluan jakaa ravintolasuosituksen, mikäli matkaatte joskus Gdanskiin.
Gdanskin keskustan laidalla sijaitsee vanha satamateollisuusalue, jonne on alettu tehdä ravintoloita. Elektrykowin alueelta löydät mm. teollisuushalliin tehdyn foodmarketin (W4 Food Squat) sekä iltaisin klubeja.
Mielżyński -ravintola
Alueen todellinen helmi oli Mielżyński: ravintola viinitukun yläkerrassa. Ovesta astutaan sisään keskelle viinilaatikoita. Tunnelma on kuin maahantuojan varastossa. Hetken kuluttua ystävällinen hahmo kysyy, olemmeko kenties tulossa syömään ja johdattaa meidät tilan perällä oleville portaille. Portaat johtavat ylös, josta löytyy varsinainen ravintolasali. Sali on pelkistetyn moderni mutta kunnioittaa silti rakennuksen vanhaa henkeä. Päivän menu on kirjoitettu valtavalle liitutaululle, jota tarjoilijat raahaavat pöytien välillä.
Seurueemme on haaveillut jo kaksi päivää simpukoista, joten lienee selvää että niitä tilataan. Alkuun maistellaan kumminkin tapaslajitelmat, jotta saadaan uskottava tekosyy maistella useampi viini. Ja niitähän löytyy. Ravintolaan voi tilata alakerrasta minkä tahansa pullon, hyllyjä voi käydä vapaasti tutkimassa. Toki ravintolan kaapista löytyy yllin kyllin ihania helmiä maisteltavaksi. Osaava tarjoilijamme tuo meille aina useamman viinin maistettavaksi, joista saamme valita suosikkimme. Rohkeasti hän maistattaa isojen viinintuottajamaiden lomassa myös puolalaisia viinejä. Puolalainen kuohuva Riesling ei vie makutestin voittoa mutta paikallinen Chardonnay yllättää erittäin positiivisesti.
Viineistä en sen kummempia muistiinpanoja tehnyt mutta todettakoon, että tarjolla ollut viinivalikoima oli todella laadukas. Ruuan taso oli niin ikään erinomainen joten suosittelen oikein lämpimästi vierailua täällä, mikäli matkasi vie Gdanskiin. Paikalle hurauttaa keskustasta taksilla muutamassa minuutissa.
Alkon kesän uutuuksiin kuuluu Satokausi Rosé hanapakkaus (Alko vakiovalikoima, 35,89€ / 3l) . Pelkästään pakkaus on kerrassaan hurmaava: tyylikäs ja kesäisen hempeä – aivan loistava kesätuliainen siis! Nappasin itse tämän kaverin mukaani suunnistaessani rennonletkeisiin kesäkekkereihin ja arvatkaapa mitä kävi: tämä oli niin suuri menestys että se loppui kesken! Loppuillan tyydyimme vaihtoehtoiseen valkkariin ja harmittelimme, ettei satokausi sinä lauantaina kestänyt pidempään.
Matkalla kesäjuhliin Satokausi Roséen kanssa
Alkon vakiovalikoimassa on mielestäni ollut hanapakkauksissa roseeviinejä liian vähän. Rosee on kuitenkin usein noutopöydän moniottelija ja olisi useimmissa tilanteissa nappivalinta kesän juhlahetkiin. Tästä syystä tämä Satokausi Rosé on erittäin tervetullut lisä valikoimaan.
Satokausi Rosé on väriltään hyvin hempeän punainen. Väri on siis roseiden vaaleimmasta päästä. Värihän ei ole mikään vihje mausta kun roseesta on kyse, joten kuulauden perusteella ei kannata olettaa mausta vielä mitään. Rypäleinä tässä on sekoitus Sauvignon blancia ja Sauvignon grisiä. Sauvignon blanc onkin hyvin laajasti käytetty ja tunnettu lajike mutta Sauvignon gris on hiukan harvinaisempi tuttavuus. Sauvignon gris on itseasiassa Sauvignon blancin mutaatio, joka tuottaa vaaleanpunaisen sävyisiä, emolajikettaan miedompiaromisia rypäleitä.
Tämä viini on maultaan sopivan hapokas ja sen punamarjainen aromimaailma tukee ryhdikästä olemusta. Sanoinhan ettei värin kannata antaa hämätä!
Parhaimmillaan tämä viini on kesäisten salaattien ja kasvispainotteisten ruokien kanssa mutta se menestyy illanistujaisissa ja piknikillä myös oikein mukavasti!
Toukokuun Glorian Ruoka & Viini -lehti sisälsi niin monta hyvää reseptiä, että innostuin taas jälleen kerran ruuanlaitosta! Grillikauden alettua päädyin ensimmäisenä valmistamaan Meri-Tuuli Väntsin ohjeella jerk-kanaa ja sille kaveriksi lehden sivuilta bongattua broccolini-fetasalaattia.
Jerk-kanaan tulee melko mausteinen marinadi, joskin chilissä hiukan säästelin tällä kertaa. Olin jo etukäteen ajatellut, että haluaisin hakea ruualle Alkosta roseen ja koska ruoka oli reippasti maustettua grillikanaa, uskalsin valita puolimakean viinin. Jos ruuassa on tulisuutta, on viinin hyvä olla matala-alkoholinen ja mieluusti myös makeampi kuin kuivempi.
Lähi-Alkon valikoima ei kovin montaa vaihtoehtoa näillä kriteereillä tarjonnut joten nappasin matkaan Beringer Zinfandel Roseén. Ruoka oli hyvää, viini ei niinkään osunut omaan makuhermoon. Voisin kuvailla sitä tasan yhdellä tavalla: kuin joisi mansikkahilloa.
Kaiken kaikkiaan viini oli lattea, vahvan mansikkainen aromi ei saanut ryhtiä hapoista eikä oikein mistään muustakaan. Jerk-kana loisti yksinään, viini huuhteli suuta muttei tarjonnut aterialle mitään lisää. Feta salaatissa oli ehkä hiukkasen parempi pari viinille suolainen-makea -kombolla mutta en voi suositella tätä juustoviiniksi sen paremmin.
Ruokia kyllä voin suositella: jerk-kana oli ihanan mehevää ja maukasta ja broccolini-fetasalaatti bulgurilla oli raikas mutta ruokaisa kokonaisuus, joka vei ihanasti kesään.
Beringerin kohtaloksi koitui nyt turha simppeliys.
Työväenjuhlanakin tunnettu riemuvoittoinen juhla vietettiin jo tovi sitten eikä kyse ole nyt lainkaan siitä. Juhlapäivän jälkeen valtakunnan tunnetuin Vappu on tietysti Vappu Pimiä ja siitä nimenomaan on nyt kyse. Nimittäin: Vappu Pimiä on saanut Alkon valikoimaan oman viininsä ja jo kauniin etiketin perusteella nappasin tuon uutuuden mukaani testattavaksi.
Vappu Organic Red on edullinen (Alko 11,89€) punaviini, joka Alkossa on luokiteltu makuprofiiliin Mehevä & hilloinen. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta ja tehty Tempranillosta ja Syrahista. Tuotekuvaus kertoo makupaletista löytyvän muun muassa karhunvatukkaa ja maitosuklaata. Kiinnostavaa! Liekö viini siis makeahko? Jännössokerin määrästä (1g/l) päätellen ei kuitenkaan.
Vappu Organic Red
Siis tutustumaan!
Tuoksussa havaitsen mausteisuutta ja punaista luumua. Maku taas tuo mukanaan kypsän luumun ja raikkaan pensasmustikan liiton, jossa maltilliset tanniinit vievät suuta suppuun maun loppupuolella. Lopussa esiin hiipii myös vihreä paprika.
Kokonaisuutena viini on pehmeäpiirteinen, soljuu suussa mutta tavoittaa vähän ryhdikkäämmän tason lopuksi. Kuten julkkisbrändätyltä viiniltä voi odottaa, on tämä juuri sitä mitä odotin: perusvarma. Se on moneen suuhun sopiva, ei kovin erikoisia tai yllättäviä elementtejä sisältävä.
Uskon, että Vappu organic red viihtyisi seurusteluviininä kesäkekkereissä ja hätävarana edustamaan jokapaikanviiniä, jonka ei ole tarkoituskaan olla merkittävä ateriaelementti.
Toukokuun loppu toi mukanaan ilahduttavan retken: pääsin Wineandbeyond.fi :n Anniinan matkaan Mänttään maistelemaan raikkaita roseita mutta myös tutustumaan kiehtovaan Viinitupa Vuorenmajaan. Olin törmännyt muutamaan kertaan Vuorenmajasta kertoviin juttuihin netissä mutta en ollu vielä koskaan siellä vieraillut.
Paikalle saapumisessa on jo jotain taianomaista: Vuorenmajalle noustaan jyrkkää rinnettä läpi luonnonsuojelumetsän ja vasta mäen päällä näkee minne ollaan tultu. Itse rakennuksen historia ulottuu jo lähes sadan vuoden taakse ja alkujaan se on palvellut tehtaan patruunan Serlachiuksen sekä muun tehtaanväen hiihtomajana. Kahvilatoimintaa siellä on ollut vuosikymmenet ja viimeiset vuotensa Vuorenmaja on ollut alppihenkinen viinitupa ja ravintola. Ruokalistalta löytyvät alppimaisemista tutut flammkuchenit, pretzelit sekä fonduet, mutta myös kauden raaka-aineita hyödyntävät vaihtuvat annokset. Juuri nyt parsakausi tarjosi antimiaan.
Kauden ihana parsa-annos, Vuorenmajan Anu kertomassa maahantuomistaan viineistä ja maisema vuorelta
Tällä reissulla luvassa oli hyvän ruuan lisäksi saksalainen roseetasting, jossa päästiin tutustumaan paitsi Sauna-roseehen, mutta myös Vuorenmajan emännän Anu Schuolerin itse maahantuomiin viineihin. Vuorenmaja onkin mitä mahtavin kohde viininystävälle: tarjolla on kymmenittäin talon erikoisuuksia, joita voi ostaa laseittain. Listalle on koottu valmiita tasting-paketteja, mutta laseihinsa voi koota maisteltavaksi viinejä myös omien mieltymysten mukaan.
Tastingista vastasi Wineandbeyond.fi:n Anniina osana Saksan Viinitiedotuksen Riesling & Co -viikkoja.
Itse viinitasting oli ilahduttava elämys, joka vei kuohuviinin kautta läpi koko roseeviinien värisuoran vaaleasta tummempaan punaiseen. Makuvivahteita löytyi monen monia ja makumaailmaa rikastivat itseoikeutetusti talon flammkuchenit. Ehkäpä parasta Vuorenmajassa oli kuitenkin sen tunnelma: ihanat ruuat ja viinit saivat mitä hienoimman kertoimen, sillä paikan fiilis on täysin uniikki. Se on kuin pieni pala alppikylää keskellä perisuomalaista metsämaisemaa. Kotoisa ja välitön tunnelma välittyvät paitsi itse paikasta, myös henkilökunnasta. Maisema hämmästyttää ja paikan historia vakuuttaa – samoin itse ravintolatoiminta.
Jos siis mielit viettää mukavan kulttuuripäivän Pirkanmaalla, suuntaa ihmeessä Mänttään. Serlachius-museoiden tarjonta vie mielenkiinnon tuntikausiksi ja reissun voi kruunata tällä vertaansa vailla olevalla ravintolakokemuksella.
Kevät tulla lampsii korostetun hitaasti. Vaikka puutarha herää nyt aikataulustaan myöhässä eikä terassillakaan ole tarvinnut vielä turhan paljoa istuskella, olen silti kääntänyt katseeni tutusta ja turvallisesta punaviinihyllystä kohti keväisempiä sävyjä. Viinikaappini tilanne on paitsi tyhjenemään päin, myös auttamattoman punaviinivoittoinen. Koukkasin tällä viikolla kauppareissulla Alkon kautta ja nappasin valkoviinihyllyltä itselleni tuntemattoman pullon. Valintakriteereiksi olin päättänyt seuraavat: ei Rieslingiä, hinta 15 euron tuntumassa, kuiva tai puolikuiva.
Aikani hyllyllä haahuiltuani päädyin Alexander Gyslerin Feldstärke Grauburgunderiin.
Grauburgunder? Siis mikä?
Grauburgunder on saksalaisten tapa sanoa Pinot Gris. Kyse on siis samasta rypäleestä. Pinot Grigio on tämän rypäleen kolmas nimitys. Tämä rypälelajike on suosittu Italiassa mutta sitä viljellään myös monissa muissa maissa eri puolilla maailmaa.
Alexander Gysler Feldstärke Grauburgunder Trocken 2020 on kotoisin Rheinhessenin alueelta Rein-joen kainalosta, melko läheltä Frankfurtia. Viljelysten maaperä on hiekkakivinen ja mikroilmastoon vaikuttavat niin vuoret kuin metsätkin. Kasvuolosuhteet ilmenevät viinissä hapokkuutena.
Tämä viini on paitsi luomua, myös biodynaamisesti viljeltyä. Biodynaaminen viljely on askel pidemmälle luomutuotannosta. Biodynaamisessa viljelyssä huomioidaan luonnonmukaisten menetelmien ja luonnon kestävyyden lisäksi esimerkiksi koko ympäröivä elinympäristö.
Alexander Gysler Feldstärke Grauburgunder
No entäpä sitten itse viini?
Viinin sävy on kalpean kultainen, kuin kuiva heinä elokuussa. Tuoksussa havaittavissa alkuun todella raikas hedelmäisyys. Sitrus ja hunajameloni kohtaavat kukkaisen keveyden. Avauduttuaan tuoksusta löytyy persikan kiveä ja kevyttä metallisuutta.
Lasiin kaadettaessa viini nostaa jopa muutaman kuplan. Iloinen happoisuus pirskahtelee pitkään kielellä mutta ei kiristele suuta eikä hermoja.
Maussa korostuu hedelmäinen persikka ja häivähdys mineraaleja. Tuntuma on raikas mutta sopivalla tavalla öljyinen. Viinin olemus on samaan aikaan kiehtovan persoonallinen mutta silti kotoisan lempeä. En vaan voi olla tykkäämättä tästä!
Tämä on monella tapaa erinomaisen hyvä viini: kuin raikas Riesling mutta lempeämmällä lopetuksella ja hiukan aromikkaammalla profiililla. No eihän tämä mikään Riesling ole vaan Grauburgunder ja loistava sellainen onkin! Tässä viinissä on hyvä ulottuvuus ja uskoisin sen sopivan moneen tilanteeseen. Oiva pari esimerkiksi grillatulle broilerille.
Mikä pullo! Ihan ensin tulee mieleen, onko tämä viiniä laisinkaan. Vaikuttaa ulkoapäin väkevämmältä juomalta. Huoli pois, prosentteja on turvalliset 13,5% ja sisältökin on ihan silkkaa punaviiniä ja se on kotoisin Australian Barossa Valleysta. Alue on tunnettu täyteläisen makuisista viineistään.
Ensitunnelma: ohhoh, onpa paksun oloista! Ja makeaa, joskaan ei imelää yhtään. Kiinnostavaa!
Sokeria tässä viinissä tosiaan on reilusti, 9g/l. En kuitenkaan laske tätä mehumaisten viinien joukkoon, sillä viini on täyteläinen ja tanniinejakin siitä löytyy riittämiin, jotta rakenne pysyy kasassa.
Tuoksusta löydän nahkaa ja taatelia sekä tummaa hillottua kirsikkaa.
Maku taas tuo lisäksi karhunvatukkaa, pähkinäistä aromia ja häivähdyksen lakritsaa.
Tämä on taatusti mielipiteidenjakaja. Koska olen avoin kaikenlaisille viinityypeille, löydän tästä monta kiehtovaa elementtiä enkä häiriinny makeuden tuomasta pyöreydestä. Tämä viini on varmasti monelle suuhunsopiva, vaikka ei aivan ylin punaviinien ystävä olisikaan.
Ruokapuolella onkin hiukan haastavampaa miettiä, mikä olisi tämän viinin ruokaystävä. Makeus voisi pelata aika hyvin yhteen suolaisen ruuan kanssa. Ehkäpä runsaan juustoinen ruoka toimisi tämän kanssa kivasti.
Viime aikoina on päässyt taas vapaammin nauttimaan ravintoloiden tarjonnasta. Kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa Tampereella tuoreempaa ravintolavalikoimaa edustavassa Sorellassa. Samassa yhteydessä ei oikein voi olla puhumatta Sasorista, joka on Sorellan sisarravintola. Sattuipa niin, että kävin viikon sisällä näissä molemmissa ravintoloissa, joten tässä pienet maistiaiset molemmista.
Sasor sijaitsee Tampereella Yliopistonkadulla, aivan Tampere-taloa vastapäätä. Ravintola on melko kompakti mutta kätkee sisäänsä ravintolasalin lisäksi kokous- ja kabinettitilaa. Ravintola on tyylikkäästi ja minimaaliseen tyyliin sisustettu. Kokonaistunnelma on rauhallinen ja elegantti.
Ruokalistalla on vaihtoehdot niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin. Lista ei ole superpitkä mutta sisältää mielestäni sopivasti valinnanvaraa. Omalle lautaselleni valitsin kuhaa ja jälkiruuaksi suklaamarkiisia. Lasiin tilasin muistaakseni jotakin italialaista valkoviiniä, mutta en kirjannut sitä ylös. Viinilista on Sasorissa laadukas joten voit huoletta tilata sitä, mitä tarjoilija suosittelee. Olenpa päässyt Sasorissa kokemaan myös viinitastingejä ja niidenkin viinit oli valittu Sasorin omasta valikoimasta.
Kuha-annos oli taidolla toteutettu ja lisukkeet olivat erinomaisessa tasapainossa kalan kanssa. Koska kuha on miedon makuinen, saa se valitettavan usein rinnalleen aika mitäänsanomattomia lisukkeita. Sasorissa ei onneksi tähän kompastuttu vaan oli uskallettu hyödyntää sitruunan happoja riittävästi. Erinomainen balanssi siis kaiken kaikkiaan.
Jälkiruokani suklaamarkiisi oli supermakea ja annoskoko siksi varsin riittävä. Annos olisi hipaissut täydellisyyden rajaa, jos jotakin raikastavaa elementtiä olisi löytynyt hiukan enemmän.
Trendivärit puuterin ja ruskean sävyissä luovat modernin ja seesteisen tunnelman jo ravintolaan sisään astuessa. Koko tila on avoin ja erittäin valoisa mutta ei hallimainen kuitenkaan. Ravintolan alakerrasta löytyy erillinen viiniklubi-tyyppinen tila, jossa en vieraillut.
Ruokalistalla korostuvat merenelävät sekä makumaailmat niin Ranskasta kuin Espanjastakin. Yllättävinä vaihtoehtoina mainittakoon mustekala ja naudan munuainen. Viinilista mukailee Sasorin taattua tasoa.
Tällä vierailulla nautin vain pääruuan ja valitsin tonnikalapihvin. Sen lisukkeena oli todella tuhti sitruunarisotto ja annos oli juuri niin täyttävä kun arvelinkin. Maut olivat tasapainoiset ja risotto taiten tehty, joskin jotakin pientä lisätwistiä ja kasvista jäin kaipaamaan. Seuralaiseni mustekala ranskanperunoiden kanssa oli myös kuulemma hyvää.
Sorellassa sentään muistin taltioida nauttimani viinin, joka toimi sekä tonnikalalle että mustekalalle hienosti. Kyseessä oli Verso Bordeaux Blanc, raikas mutta riittävän vahvarakenteinen Sauvignon blancin ja Semillonin yhdistelmä.
Tampereen ravintolakartalla on monia klassikoita ja kestosuosikkeja. Uskallan kumminkin väittää, että uuden aallon klassikot ovat tässä. Voin lämpimästi suositella sekä Sasoria että Sorellaa niiden palvelun, persoonallisten mutta erittäin laadukkaiden menujen sekä tunnelman vuoksi.
Vuoden 2020 viimeisenä iltana korkattiin Bollinger. Se oli osin sattumaa enkä ollut varsinaisesti suunnitellut hankkivani samppanjaa uudeksivuodeksi. Jostain syystä tänä vuonna kuitenkin tuntui tarpeelliselta hankkia taas vuoden vaihtumisen kunniaksi pullo perinteistä, vaikka vuosi onkin aina aiemmin vaihtunut ihan yhtä mainiosti niin Cavalla kuin Proseccollakin. Toki perehtyneisyyteni aiheeseen on aiheuttanut sen, että arvostustani nauttivat erityisesti perinteisen menetelmän kuohuvat.
Perinteinen menetelmä? Alla tarkemmin, mistä on kyse.
Nyt kun kuohuviinin valmistus on tuttua, voidaan siirtyä tutkimaan, mitä pulloja on valittu uudenvuodenjuhlaan.
Arthur Metz Crémant ja Baron-Fuenté samppanja
Arthur Metz Crémant d’Alsace 1904 Brut (Alko 18,75€, tilausvalikoima) on minulle ennestään tuttu viini. Olen todennut sen olevan hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Tämä Crémant on yhtä aikaa raikkaan hedelmäinen ja paahteisen kermainen. Kuplat ovat hienostuneet ja rakenne reippaan tuntuinen. Tässä on juhlallista eleganssia ja siitä syystä se sopii uudenvuodenjuhlaan upeasti. Vaikka tämä kuohuviini on erittäin kuiva, sen maltillinen määrä jäännössokeria tasapainottaa makua niin, että happoisuus ei ole liian hyökkäävä.
Uutena tutustuttavana tänä vuonna on edullinen samppanja, Baron-Fuenté Grande Réserve Champagne Brut (Alko 27,99€, vakiovalikoima). Tämä erittäin kuiva samppis sisältää jopa 8g/l jäännössokeria ja siten oletan sen olevan hyvin pehmeä ja suunmyötäinen. Rypälekombossa on Pinot Meunier, Pinot Noir sekä Chardonnay. Näin ollen aromimaailmalta voi odottaa hedelmäisyyttä, sitruksia ja paahteisia makuja.
Tämä viini on kiinnostanut minua jo pitkään ja aion johonkin sopivaan juhlatilanteeseen sen vielä hankkia. Englannin kuohuviinit ovat kovassa nosteessa ja tämä tyypillisistä samppanjarypäleistä valmistettu viini voisi olla erinomainen esimerkki saarivaltion osaamisesta. Reipas jäännössokerin määrä yhdistettynä kuivaan hapokkuuteen voi hyvinkin olla erittäin tasapainoinen kokonaisuus.
Alexandre Bonnet Rosé Champagne Extra Brut (Alko 40,19€, vakiovalikoima)
Puhdas Pinot Noir -samppanja roseena ja vieläpä visuaalisesti todella kauniissa pullossa. Voisin olettaa tämän rutikuivan samppiksen olevan yhdistelmä herkkää marjaisuutta sekä ryhdikästä vivahteikkuutta. Erittäin kiinnostava vaihtoehto erityisiin hetkiin.
Briza del Mar Cava Brut Nature Organic (Alko 16,40€, tilausvalikoima)
Alkon uutuusviineistä löytyy juhlallinen Cava, joka on kuivien viinien ystävälle hyvä valinta. Tämä luomuviini lupaa päärynän, omenan ja paahtoleivän aromeja. Olettaisin, että kokonaisuus on raikas mutta ryhdikäs.
Herres Riesling Extra Trocken (Alko 11,99€, vakiovalikoima)
Jos suuta kiristelevän kuivat kuohuviinit tuntuvat liian rajuilta mutta et kaipaa makeatakaan viiniä, tutustu ihmeessä kuplivaan rieslingiin. Rieslingistä valmistetuista valkoviineistä tuttu raikkaus tuo mukavaa suutuntumaa kuohuviiniin ja tekee kuohuvasta näin melko helposti lähestyttävän.
Joulukuu etenee niin vauhdilla, etten tahdo oikein pysyä perässä. Moni lahjahankinta on vielä tekemättä ja aika paljon asioita jää aivan taatusti viime hetkille mutta luotan siihen, että joulu saapuu joka tapauksessa.
Sentään jouluviinien hankintaa en jättänyt Alkon viimeiselle aukiolopäivälle. Viinit on siis jo hankittuna mutta vielä ehtii! Alkon verkkokaupasta voi vielä tehdä tilauksen jouluksi joten ei mitään hätää! Mikäli viinin saatavuus Alkon verkkokaupassa näyttää 6-7 päivää, pitää tilaus tehdä viimeistään sunnuntaina 12.12. Jos taas haluat tilata viiniä, jonka saatavuus on 1-5 arkipäivää, tee tilaus viimeistään tiistaina 14.12.
Alkon verkkokauppa on todella kätevä tapa asioida, sillä silloin aivan koko valikoima on käytettävissä, olipa lähin Alko sitten kuinka pieni myymälä tahansa. Verkkokaupasta tilaamalla välttää myös ruuhkat ja turhat kontaktit hyllyjen väleissä.
Olen valinnut tänä vuonna jouluviineiksi vain sellaisia pulloja, joita en ole aiemmin korkannut. Uudet viinituttavuudet luovat oman ohjelmanumeronsa jouluun ja toki jännitys tiivistyy myös sen osalta, miten hyvin ne lopulta toimivat siihen hetkeen, johon olen ne ajatellut.
Jouluateria on viinille haaste. Ainakin mikäli pöydässä on tarjolla perinteisiä kotimaisia jouluruokia. Kinkun, laatikoiden, rosollin, kalojen sekä muiden lisukkeiden makuskaala on laaja eikä sellaista viiniä ole olemassakaan, joka istuisi täydellisesti aivan kaikkien ruokalajien kylkeen.
Lieneekö joulun värimaailma, ulkona vallitseva pimeys ja kylmyys vai yksinkertaisesti tottumus syynä siihen, että joulupöydistä löytää useimmiten punaviinin. Jouluateria on monelle vuoden kohokohta ja juuri siihen halutaan panostaa erityisen paljon. Joulupöydän viiniä voidaan valita hartaudella ja valita kallis pullo tai sitten halutaan nostaa pöytään oma suosikkiviini. Joulu on siitä mukavaa aikaa, että monenlaiselle viinille on kyllä paikkansa.
Meillä jouluateria koostuu hyvin tyypillisistä elementeistä. Alkuruokana syömme erilaisia kaloja; pöydässä on taatusti ainakin graavilohta, siikaa, savulohta ja mätiä lisukkeineen. Alkupaloilla nautimme myös vihreää salaattia, sienisalaattia sekä leikkeleitä, esimerkiksi poroa ja kalkkunaa. Pääruualla kuningas on tietysti kinkku. Sen haastajana esiintyy karjalanpaisti keitettyine perunoineen ja sivuosia esittävät tutut laatikot. Joka joulu vierailevana tähtenä on piipahtanut myös joku uusi juureslisuke. Jälkiruokanäyttämölle kokoontuvat joulutortut, piparit ja usein myös joku kakku.
Nopeasti ajateltuna voisi olla aivan loogista, että kun jouluateria kaikkiaan on niin tuhti kokonaisuus, voisi viinikin sen kanssa olla mielellään aika tanakka. Totuus on kuitenkin se, että suomalaisen joulupöydän elementit eivät oikein kaveeraa rotevien viinien kanssa.
Mikä punaviini joulupöytään?
Koska punaviini on juuri se, jonka iso osa jouluruualle haluaa, käydään läpi millaista punaviiniä kannattaa etsiä.
Jos haluat yhden punaviinin, joka kantaa läpi koko jouluaterian, suosi raikkaita ja kevyemmän profiilin viinejä. Rypäleistä Pinot Noir ja Gamay ovat hyviä valintoja. Myös kevyt Italian Valpolicella on toimiva vaihtoehto.
Mikäli taas alkupaloille valitaan erikseen valko- tai kuohuviini, voi päärualla kinkun kaverina olla edellä mainituista hiukan täyteläisempi viini. Makutyypiltään hilloinen viini sopii tähän hienosti. Vältä kuitenkin voimakastanniinisia ja erittäin täyteläisiä viinejä.
Ja kyllä, myös Amaronella on paikkansa joulussa, mutta ei jouluaterialla. Palataan tähän myöhemmin.
Mikä valkoviini joulupöytään?
Joulun kalapöytä koostuu usein pääosin rasvaisista kaloista, kuten lohesta. Ruuan rasvaisuus kaipaa viiniltä parikseen hapokkuutta. Kalapöydän valkoviini ei kuitenkaan saa olla liian kevyt, jottei se peity kokonaan ruuan alle vaan muodostaa tasapainoisen yhdistelm´än. Hyvä valinta kalapöydän valkoviiniksi on esimerkiksi vivahteikas Riesling, Grüner veltliner tai Chenin Blanc. Valkoviinistä kannattaa tarkistaa, että se on hapokas ja kuiva tai puolikuiva. Hapokkuuden lisäksi valkoviinin sitruksiset aromit tukevat rasvaisten kalojen makuja sopivasti.
Mitä muuta viiniä joulupöytään?
Myös kuohuviini on toimiva valinta jouluaterialle. Kuiva ja hapokas kuohuva toimii alkupaloille siinä missä valkoviinikin. Laadukas ja vivahteikas kuohuva toimii tarvittaessa läpi koko aterian. Kuohuvista kannattaa kurkistaa ensisijaisesti perinteisen menetelmän viinit, kuten samppanjat ja cavat. Näillä viineillä usein riittää ryhtiä kulkemaan aterian rinnalla. Kevyesti pirskahteleva prosecco voi jäädä joulun antimien jalkoihin mutta Italian helmi franciacorta on puolestaan hyvä valinta.
Omat valintani jouluviineiksi 2021
Alkupalapöytään ja aperitiiviksi olen valinnut Wolfberger Crémant d’Alsace Chardonnayn (Alko 19,99€, vakiovalikoima) . Pääruualle valintani oli Logan Weemala Pinot Noir (Alko 14,17€, vakiovalikoima) ja toisena punaviinivaihtoehtona läpi aterian toimivana punaisena Lenotti Bardolino Classico (Alko 15,98€, tilausvalikoima).
Wolfbergerin Crémant Chardonnay Brut on tammikypsytetty, perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuviini, joka on valmistetty yksinomaan chardonnay-rypäleestä. Tämän viinin oletan olevan luonteikas ja pärjäävän hyvin lohien seurassa. Siltä sopii odottaa sitruksisia aromeja mutta myös hedelmäisiä ja paahteisia vivahteita. Näin ollen näen tämän viinin myös alkupalapöydän leikkeleiden seurana.
Hetken mielijohteesta nappasin Alkon hyllyltä mukaani taannoin myös Logan Weemala Pinot Noirin. Australian viinit eivät ole minulle kovin tuttuja ja arvelin, että tämä saattaisi olla kiinnostava uusi tuttavuus. Tämä viini on keskitäyteläinen ja tässä on hiukan tanniinisuutta. Makuprofiililtaan se on marjaisa ja raikas. Oletan sen marjaisten aromien tuovan sopivaa raikkautta jouluaterialle.
Lenotti Bardolino Classico on ollut jo jonkin aikaa omalla hankintalistallani. Bardolino Classico on kotoisin Italiasta Gardajärven läheisyydestä. Se on viinityylinä kevyt, raikas ja marjainen. Bardolinossa on käytetty aina Corvina- ja Rondella -rypäleitä mutta sen valmistukseen voidaan käyttää pieniä määriä muitakin lajikkeitä näiden lisäksi. Tämä Lenotti Bardolino Classico on tehty perinteiseen tapaan vain Corvinasta ja Rondellasta. Tämä viini on keskitäyteläinen mutta vähätanniininen. Siten se sopii myös rasvaisille kaloille, sillä voimakkaiden tanniinien kombinaatio kalan rasvaisuuden kanssa on toimimaton yhtälö.
Kuvat: Alko.fi
Muita kiinnostavia vaihtoehtoja
Käytän aktiivisesti Alkon applikaation muistilistoja. Sinne on helppo kategorisoida viinejä aina sopivan hetken tullen. Jaan tässä omalta joululistaltani poimintoja viineistä, joita voisin valita joulupöytään. Tälle listalle olen koonnut vain kohtuuhintaisia alle 20 euron viinejä. Myös nämä kaikki ovat minulle vielä kokeilemattomia joten kuulen mielelläni ajatuksianne, jos päädytte johonkin näistä.
Château des Poupets Juliénas 2019
Tämä on ranskalainen, vain Gamay-rypäleestä valmistettu viini. Se on keskitäyteläinen, keskitanniininen ja maltillisen hapokas joten arvelen sen toimivan rasvaisen ruuan parina mutkattomasti. Gamay on tyypillisesti monikäyttöinen viini eikä jyrää herkän makuisten ruokien yli. Viilennä tämä viini reilusti ja anna sen hengitellä karahvissa hetki ennen tarjoilua, jolloin myös lämpötila asettuu sopivalle tasolle. Hyvä valinta erityisesti, jos joulupöydästä löytyy kalkkunaa, kaloja ja kasviksia. (Alko 14,98€, vakiovalikoima)
Kuvat: Alko.fi
Zinio Garnacha 2017
Garnacha eli Grenache tuottaa rikkaan ryhdikkäitä viinejä, joissa on kuitenkin maltillinen määrä tanniineja. Tämä Zinio Garnacha on keskitäyteläinen ja keskitanniininen, sen aromimaailmasta voi odottaa yrttisyyttä ja punaisten marjojen makuja. Tässä viinissä on happoisuutta, joten se toimii hyvin kinkun ja rasvaisen lohen parina. Valitse tämä viini, mikäli ruokapöytäsi notkuu kinkusta, maksapateesta, leikkeleistä ja lohesta. (Alko 12,48€, vakiovalikoima)
Antonin Rodet Pinot Noir 2020
Aiemmin todettiin jo Pinot Noirin olevan joulupöydän pätevä moniottelija. Tämä Antonin Rodet Pinot Noir on nuori viini Ranskan Bourgognesta, keskitäyteläinen ja -tanniininen, punaisten marjojen arominen ja hiukan mausteinen viini. Happoja on tässäkin viinissä mukavasti ja usein maamaisia aromeja sisältävät ranskalaiset Pinot Noirit pärjäävät myös juustojen parina. Pätevä valinta, mikäli joulupöytäsi helmet ovat kalat, juustot ja sienisalaatti. (Alko 17,47€, vakiovalikoima)
Kuvat: Alko.fi
Montrubí Gaintus Radical 2019
Alkon loppuvuoden erikoiserässä on yksi joulun kannalta kiinnostava viini ja se on tämä Montrubí Gaintus Radical. Tämä viini tulee Kataloniasta ja se on alueen alkuperäislajike. Sitä viljellään enää melko vähän ja useimmin käytetään osana sekoiteviinejä. Tästä syystä puhdas Sumoll-lajikeviini on erityisen kiinnostava tuttavuus. Tämä keskitäyteläinen ja -tanniininen viini on aromeiltaan marjainen ja toimii varmasti yhteen monenlaisten joulupöydän antimien kanssa. (Alko 18,98€, erikoiserä)
Monte Cascas Colheita Organic Tinto 2019 (Alko 12,98€, tilausvalikoima)
Domaine Maire Grand Minéral Pinot Noir 2020 (Alko 15,98€, vakiovalikoima)
Kuvat: Alko.fi
Kuka unohti Amaronen?
Amarone on monelle punaviinien aatelia. Eikä suotta, se on parhaimmillaan sykähdyttävä elämys. Amarone kuuluu myös omaan jouluuni ja palaan hiukan tuonnempana kertomaan, mikä Amarone on päätynyt viinikaappiin tänä vuonna. Pysy siis kuulolla!
Ps. Jos joululahjahankinnat kuumottelevat mielessä, Decanterista ehtii tilata vielä jouluksi kaikkea mukavaa viininystävälle! Klikkaa alta
