Kuukausittaiset arkistot

kesäkuu 2021

Kategoriat: Italian valkoviinit, Pasta, Ruoka, Valkoviinit Julkaistu:
11.6.2021

Anjoviksenvihaaja syö anjovispastaa ja keittokirjojen hankintaa

Peruskoulun janssoninkiusaus. Voi kamala. Melkein yhtä kamalaa kuin maksalaatikko. Toivoin niin, että olisin ollut niinä päivinä sairaana.

Olen tuijotellut aikuisikäni epäuskoisena säilykehyllyllä anjovispurkkeja miettien, kuka noita ostaa ja vieläkö joku vapaaehtoisesti tekee sitä janssoninkiusausta? Mitä muuta näistä voi kokata? En keksi yhtään muuta ruokalajia.

Viime viikolla tapahtui kuitenkin jotakin erikoista. Tartuin uhkarohkeasti anjovispurkkiin ja kuljetin sen kassan kautta kotiin.

Kunnollisia anjoviksia eli sardelleja

Syy ostokseeni löytyy Hanna G kokkaa -keittokirjasta, joka on suosikkikeittokirjani. Normaalisti hankin keittokirjoja siten, että lainaan niitä vinon pinon kirjastosta, selaan aikani ja pyrin hankkimaan suosikkini sitten omaksi. Hanna G kokkaa -kirjan hankin tosin jo ennakkomyynnistä, koska olin vakuuttunut jo etukäteen sen erinomaisuudesta. Oikeassa olin, kirja on täynnä loistavia reseptejä, vinkkejä ja myös Hannan tarinaa.

Seuraavana hankintalistallani ovat Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirja Basta! sekä Teresa Välimäen Le Keittokirja.

Hanna G kokkaa -kirja

Kirjassa on ihanan helppo anjovispastan ohje, joka ei muuten muistuta edes etäisesti janssoninkiusauksen makumaailmaa. Hurraa! Parin vuoden harkinnan jälkeen uskaltauduin siis testaamaan reseptiä ja kas! Se oli älyttömän hyvää! Virallisesti voin siis julistaa anjovikset vapautetuiksi boikottilistalta. Okei, sardellit, jos uskomme suomalaisia ruokapakkauksia. Kurkkaa siis pakkausta tarkemmin, että ostat oikeasti anchovies eli suomeksi sardellia etkä kilohailia, jota meillä taas anjovikseksi kutsutaan.

Pastan päälle tulee ihanaa murua, jossa on leipää, parmesaania ja mausteita.

Anjovispasta Hanna G:n ohjeella

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tämäkin ohje alkuperäisessä muodossaan, jos kyseinen kirja ei ole omassa kirjahyllyssä tai juuri nyt lähikirjastosta saatavilla. Reseptiin pääset tästä: Tomaatti-anjovispasta à la Hanna G – Beach house kitchen.

Anjovis tai sardelli (onpa tämäkin vaikeaa!) on hyvin suolainen ainesosa ja jos tämän pastan kaveriksi haluaisi parittaa viinin, pitäisi ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, merenelävät rakastavat valkoviiniä ja kuplia. Punaviinin jättäisin nyt pois laskuista. Toiseksi, merelliset maut pitävät merellisen ilmaston viineistä. Suosisin siis jotakin rannikkoalueen valkkaria. Vahva suolaisuus taittuu sopivasti, jos viinissä on jonkin verran jäännössokeria. Jopa makeaan taittava viini voisi osua tähän yhtälöön.

Valitsin Alkon valikoimasta kaksi vaihtoehtoa, joita voisin suositella tämän pastan kaveriksi:

Asio Otus Bianco ja Villa Valentina Il Classico Bianco

Asio Otus Bianco on puolikuiva italialainen, jossa jäännösokerin määrä on 10g/l. Hinta 11,99€.

Villa Valentina Il Classico Bianco on Apulian alueen viini, jossa on kuitenkin 7g/l jäännössokeria, vaikka se kuivaksi luokitellaankin. Hinta 14,98€.

Molempien viinien sitruksiset aromit ja keskivahva happoisuus sopivat tälle ruualle pariksi. Molemmissa viineissä on myös hedelmäisen raikas ja keveä profiili, joka ottaa pastassa olevan tomaatinkin huomioon.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Espanjan punaviinit, Maistelukuvaus, Punaviinit, Viinifakta Julkaistu:
9.6.2021

Faustino I Gran Reserva 2009

Maistoin jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa Faustinoa, aloitin VII-versiosta ja voit lukea siitä tarkemmat kommentit täältä. Vaikka en suuresti tuohon Faustino VII:n ihastunutkaan, uteliaisuus vei voiton ja päätin hankkia vertailun vuoksi ikääntyneemmän Faustino I:n maistettavaksi.

Faustino I Gran Reserva

Faustino I on laatuluokitukseltaan DOCa, joka on korkein mahdollinen Espanjassa. Tämä viini on Gran Reserva -luokkaa, joka edellyttää vähintään 18-24 kk tammitynnyrikypsytystä sekä 36-42 kk pullokypsytystä. Faustinon tapauksessa tynnyrikypsytys kestää vähintään 26kk. Tätä kyseistä viiniä on myyty jo vuosikymmeniä ja se on laajalti tunnettu. Tuotantomäärät ovat suuria.

Espanjan laatuluokat

Espanjan laatuluokitukset korkeimmasta matalimpaan ovat DOP (Denominación de origen protegida), IGP (Indicaciones geográficas protegidas) ja VdM (vino da mesa tai vino).

Dop-luokitus pitää sisällään alaluokat VP (vino de pago), DOCa (Rioja) ja doq (priorat) sekä DO (Denominación de origen)

Mutta sitten itse asiaan. Koska viini on ikääntyneempi, se tarvitsee ilmaa avautuakseen. Dekantointi kannattaa ehdottomasti. Myös tarjoilulämpötilaan kannattaa kiinnittää huomiota: liian kylmänä tämä viini ei aukene kunnolla.

Tuoksu on vahva ja paksu, kypsä kirsikka, luumu ja tammisuus ovat vahvoina. Aistittavissa myös metsäisiä vivahteita. Maku on aivan aluksi jopa keveän tuntuinen mutta pitkä jälkimaku valtaa aistit. Tanniinit ilmenevät viiveellä, joskaan ne eivät ole erityisen voimakkaat. Maussa on tuoksussa jo nousseita aromeja, jälkimaku tuo lisäksi pippuria. Viini ei ikääntyneisyydestään huolimatta ole lainkaan tunkkainen tai raskas vaan on säilyttänyt marjaisen olemuksensa.

Odotin tältä jopa vahvempaa ja tuhdimpaa makupakettia. Kokonaisuus jäi kuitenkin hiukan kevyeksi, ottaen huomioon iän ja kypsytyksen. Kelpuutan kuitenkin keskikastin ryhmään, sillä vivahteita oli mukavasti ja kokonaisuus tasapainoinen.

Arvio: Hyvää keskikastia.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Italian punaviinit, Maistelukuvaus, Punaviinit, Viinin valmistus Julkaistu:
1.6.2021

Casa Marrone Appassimento – lämmittävä makupaletti Pugliasta

Tiedän, on kesä. On ensimmäinen kesäkuuta. Ja otsikon mukaan nyt puhutaan erittäin täyteläisestä, tuhdista punaviinistä jonka moni yhdistää lähinnä jouluun. Mutta palataanpa viime viikkoon: lämpötila huiteli illansuussa hädintuskin plussan puolella, ensimmäisenä ulos koemielessä viemiltäni tomaatintaimilta paleltuivat lehdet ja hyytävä tuuli osui luihin asti. Hyllyssäni majaili pullo Casa Marronea ja minulla oli tosi kylmä.

Selitykset sikseen. Tosiasiassa viineillä ei ole tiettyä vuodenaikaa tai edes ulkoilman lämpötilavaatimusta, jonka vallitessa niitä olisi soveliasta juoda. Eihän Alkokaan piilota punkkuja juhannukseksi eikä roseita jouluksi. Vaativathan erilaiset ruuatkin erilaisia viinejä kumppaneikseen, miksei siis erilaiset tunnelmat yhtä lailla. Olkoon hyytävä tuuli siis oikein hyvä syy avata lämmittävä, tuhti punaviini.

Casa Marrone on hyvin perinteinen tila Italiassa, jolla on viljelmiä sekä Puglian että Veneton alueilla. Casa Marrone Appassimento Organic on appassimento-tekniikalla valmistettu viini Pugliasta ja sekoitus Negroamaro, Merlot ja Primitivo -rypäleistä. Appassimento on viininvalmistustapa, jossa viinirypäleet kuivataan ennen valmistusta, jotta niistä saadaan pois ylimääräinen vesi. Näin jäljelle jäävä mehu on hyvin tiivismakuista ja voimakasta. Muun muassa Amaronet valmistetaan tällä tavalla. Tekniikka ei sovellu kaikille rypälelajikkeille eikä kaikkiin olosuhteisiin. Toki rypäleet voidaan kuivattaa erikseen poiminnan jälkeen, mutta esimerkiksi Casa Marronen tapauksessa rypäleiden annetaan kuivua köynnöksissä ja ne poimitaan käsin vasta sitten. Kuivumista edesauttaa sopiva lämpötila, kuivuus ja myös tuulien vaikutus köynnöksiin.

Casa Marrone Appassimento Organic

Casa Marrone on halunnut pitää kiinni käsityön leimasta, vaikka tuottaakin suuria määriä viinejä. Persoonallinen yksityiskohta viineissä on pullon suljennassa käytetty naru ja sinetti. Korkituksen jälkeen naru ja sinettitarra lisätään pulloon käsin. Casa Marronen viinit ovat vegaanisia luomuviinejä ja myös tähän ideologiaan sopii hyvin turhan pakkausmateriaalin välttäminen, kun metallisinetti on jätetty korkin päältä pois ja korvattu se paremmin kierrätettävällä materiaalilla eli juuttinarulla.

Entä sitten se viini?

Casa Marrone Appassimenton tuoksussa kohtaan ensiksi vahvan tammen. Havaitsen myös tummaa ylikypsää kirsikkaa ja yrttisyyttä. Maussa havaittavissa vahva kypsyneisyyden tuntu, joka tässä tapauksessa ei kerro viinin ikäännyttämisestä vaan Appassimento-menetelmän tuomasta illuusiosta. Maussa on tammen lisäksi hapankirsikan, tumman luumun, aniksen ja yrttipuskan aromeita. Kokonaisuus on melko täyteläinen, tanniinit ovat keskivahvat, jälkimaku on pitkä. Hetken avauduttuaan viini saa lisää sävyjä ja aromeista nousee esiin lakritsaa, pippuria ja punaisia marjoja. Tälle viinille dekantointi on eduksi.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Kirjoittanut /