Terveisiä pohjoisesta!

Viikolla 12 vietimme perheporukalla ansaittua lomaa pohjoisessa. Nautimme Levin upeista maisemista, hiihtämisestä, laskettelusta, moottorikelkkailusta, ulkoilusta, hyvästä ruuasta ja juomasta mökillä sekä paljussa lillumisesta.

Levin huipulla

Ennen lomaa olin suunnitellut viinitastingin valitsemalla mukaani pari erityistä pulloa sekä keskenään vertailtavaksi muutaman puhtaan lajikeviinin Italiasta. Vaan kuinka kävikään: tasting itsessään jäi suorittamatta, viinit kuluivat porukalla ruuan ja lautapelien parissa enkä tehnyt kuin pari hassua muistiinpanoa. Tässä tekstissä nostan esiin muutamia havaintoja, mutta en tee sen tarkempia analyysejä tai arvioita, koska en varsinaisesti maistellut viinejä tarkemmalla otteella.

Reissulla maistettiin punaviineistä Villa Valentina Sangiovese Organic 2019, Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2018, Armigero Barbera d’Asti Superiore 2019, Marqués de Cáceres Crianza 2017, Cono Sur Organic Cabernet Sauvignon Carmenere Syrah 2019 ja Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2018. Erityismaininnan ansaitsevat sekä Villa Valentina Sangiovese että Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico. Villa Valentinan hinta-laatusuhde (12,48€) oli mielestäni erinomainen ja voin suositella sitä yleisviiniksi hyvin monipuoliseen käyttöön. Pipoli puolestaan oli kiinnostava uusi tuttavuus, sillä Aglianico ei rypäleenä ole kovin yleinen. Viinin moniulotteiseen makumaailmaan nähden hinta on myös hyvin kohtuullinen (12,98€). Pipoli käy monenlaisille runsaille liharuuille kumppaniksi.

Cecilia Beretta Valpolicella Superiore oli mielestäni hyvin tyypillinen Valpolicella ja myös varsin hyvä valinta moneen käyttöön. Marqués de Cáceres Crianza ei herättänyt erityisiä vau-elämyksiä vaan jätti jopa toivomisen varaa. Cono Sur Organic sekoitus oli hyvää perustasoa ja voisin maistaa sen kyllä uudelleen ajatuksen kanssa.

Valkoviineistä maistettiin Gisselbrecht Gewurztraminer Tradition 2018. Sen erikoisuus oli mielestäni se, että alkuun tuoksu ei kohdannut maun kanssa. Tuoksun perusteella olisi voinut odottaa sitruksista happoisuutta, mutta maku ei niitä antanut. Kukkainen ja mustaherukkainen aromi toistuu, maku kokonaisuudessaan on pyöreä, makea ja runsas. Jälkimaussa tuntuu kiristävä tuntuma joka jää viipymään. Viini vaatii hetken avautuakseen jotta kaikki aromit pääsevät esiin. Hyvin persoonallinen tuttavuus, ei ihan omien makumieltymyksieni mukainen mutta erilaisten mausteisten ruokien tai grilliherkkujen kanssa voisi mennä uudestaan kokeiluun.

Gisselbrecht Gewurztraminer 2018

Kuohuvaksi herkuksi olin varannut jo aiemmin tilaamani Villa Crespia Miolo Franciacortan. Sen pehmeä tuntu oli juuri niin hyvä kun olin odottanut. Tuoksu on hento, aprikoosi erottuu, myös kukkainen tunnelma sekä yleinen hedelmäisyys. Maussa toistuu aprikoosi, sitä ryhdistävät paahteisuus ja toffee. Mukavan vivahteikas tuttavuus.

Villa Crespia Franciacorta Miolo

Viikon aikana lumi suli silmissä ja kevät alkoi saapua myös pohjoisille leveysasteille. Ei ollutkaan yllätys että kotiin palatessa vaivalla kolatut lumikasat olivat kadonneet. Varastoon kannettiin sukset ja pulkat, tilalle nostettiin polkupyörät ja potkulaudat. Lisääntyvä valo ja auringonpaiste sopii kyllä minulle erinomaisesti ja vaikka hiihtokaudesta luovun haikeudella, siirryn hyvin mielin myös takaisin lenkkipoluille.

Ihanaa alkavaa kevättä siis kaikille! Tässä vielä muutama postikortti Leviltä

Edellinen teksti Seuraava teksti

Jätä kommentti

Lisää lukemista aiheesta