Kaikki tekstit kirjoittajalta:

Eva-Maria

Terveisiä pohjoisesta!

Viikolla 12 vietimme perheporukalla ansaittua lomaa pohjoisessa. Nautimme Levin upeista maisemista, hiihtämisestä, laskettelusta, moottorikelkkailusta, ulkoilusta, hyvästä ruuasta ja juomasta mökillä sekä paljussa lillumisesta.

Levin huipulla

Ennen lomaa olin suunnitellut viinitastingin valitsemalla mukaani pari erityistä pulloa sekä keskenään vertailtavaksi muutaman puhtaan lajikeviinin Italiasta. Vaan kuinka kävikään: tasting itsessään jäi suorittamatta, viinit kuluivat porukalla ruuan ja lautapelien parissa enkä tehnyt kuin pari hassua muistiinpanoa. Tässä tekstissä nostan esiin muutamia havaintoja, mutta en tee sen tarkempia analyysejä tai arvioita, koska en varsinaisesti maistellut viinejä tarkemmalla otteella.

Reissulla maistettiin punaviineistä Villa Valentina Sangiovese Organic 2019, Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2018, Armigero Barbera d’Asti Superiore 2019, Marqués de Cáceres Crianza 2017, Cono Sur Organic Cabernet Sauvignon Carmenere Syrah 2019 ja Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso 2018. Erityismaininnan ansaitsevat sekä Villa Valentina Sangiovese että Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico. Villa Valentinan hinta-laatusuhde (12,48€) oli mielestäni erinomainen ja voin suositella sitä yleisviiniksi hyvin monipuoliseen käyttöön. Pipoli puolestaan oli kiinnostava uusi tuttavuus, sillä Aglianico ei rypäleenä ole kovin yleinen. Viinin moniulotteiseen makumaailmaan nähden hinta on myös hyvin kohtuullinen (12,98€). Pipoli käy monenlaisille runsaille liharuuille kumppaniksi.

Cecilia Beretta Valpolicella Superiore oli mielestäni hyvin tyypillinen Valpolicella ja myös varsin hyvä valinta moneen käyttöön. Marqués de Cáceres Crianza ei herättänyt erityisiä vau-elämyksiä vaan jätti jopa toivomisen varaa. Cono Sur Organic sekoitus oli hyvää perustasoa ja voisin maistaa sen kyllä uudelleen ajatuksen kanssa.

Valkoviineistä maistettiin Gisselbrecht Gewurztraminer Tradition 2018. Sen erikoisuus oli mielestäni se, että alkuun tuoksu ei kohdannut maun kanssa. Tuoksun perusteella olisi voinut odottaa sitruksista happoisuutta, mutta maku ei niitä antanut. Kukkainen ja mustaherukkainen aromi toistuu, maku kokonaisuudessaan on pyöreä, makea ja runsas. Jälkimaussa tuntuu kiristävä tuntuma joka jää viipymään. Viini vaatii hetken avautuakseen jotta kaikki aromit pääsevät esiin. Hyvin persoonallinen tuttavuus, ei ihan omien makumieltymyksieni mukainen mutta erilaisten mausteisten ruokien tai grilliherkkujen kanssa voisi mennä uudestaan kokeiluun.

Gisselbrecht Gewurztraminer 2018

Kuohuvaksi herkuksi olin varannut jo aiemmin tilaamani Villa Crespia Miolo Franciacortan. Sen pehmeä tuntu oli juuri niin hyvä kun olin odottanut. Tuoksu on hento, aprikoosi erottuu, myös kukkainen tunnelma sekä yleinen hedelmäisyys. Maussa toistuu aprikoosi, sitä ryhdistävät paahteisuus ja toffee. Mukavan vivahteikas tuttavuus.

Villa Crespia Franciacorta Miolo

Viikon aikana lumi suli silmissä ja kevät alkoi saapua myös pohjoisille leveysasteille. Ei ollutkaan yllätys että kotiin palatessa vaivalla kolatut lumikasat olivat kadonneet. Varastoon kannettiin sukset ja pulkat, tilalle nostettiin polkupyörät ja potkulaudat. Lisääntyvä valo ja auringonpaiste sopii kyllä minulle erinomaisesti ja vaikka hiihtokaudesta luovun haikeudella, siirryn hyvin mielin myös takaisin lenkkipoluille.

Ihanaa alkavaa kevättä siis kaikille! Tässä vielä muutama postikortti Leviltä

Kirjoittanut /
Kategoriat: Reseptit, Vegereseptit Julkaistu:
16.3.2021

Chili sin carne pero con Mifu

Chili sin Carne

Ostin kaupasta vahingossa kidneypapuja chilikastikkeessa, vaikka piti ostaa tavallisia. Terveisiä vaan S-ryhmälle, että purkissa voisi olla vaikka chilin kuva niiden papujen kaverina, jotta minäkin olisin hoksannut valita oikean purkin. Huomasin vahingon onneksi kotona jo ostoksia purkaessa ja purkki jäikin odottelemaan kaappiin jotain sopivaa käyttöä.

Olen ennenkin tehnyt chili con carnesta lihatonta versiota, ainakin soijarouheesta. Nyt olin ostanut hätävaraksi kotiin Mifu Bolognesea ja ymmärsin yhdistää chilipavut siihen. Ohessa resepti sopivan helppoon Mifu-chiliin, joka oli omasta mielestäni oikein hyvää. Perheenjäsenten kommentit jätettäköön tässä nyt mainitsematta.

Chili sin carne pero con Mifu

Ainekset:

1 paketti Mifu bolognesea
1 tölkki kidneypapuja chilikastikkeessa
1 sipuli tai vajaa 1/2 pussia valmiita 
pakastesipulikuutioita
2 valkosipulinkynttä
2 sellerinvartta
1 chili tai puolikas jos chili on kovin 
tulinen
1 tölkki tomaattimurskaa
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl tomaattipyrettä
soijakastiketta
agavesiirappia tai tavallista 
tummaa siirappia
juustokuminaa (jeera)
savustettua paprikajauhetta
suolaa 
öljyä paistamiseen

Pilko sipuli, valkosipuli ja selleri pieniksi kuutioiksi. Kuullota miedolla lämmöllä öljyssä paistokasarissa tai pannussa ensin sipuleita ja selleriä muutama minuutti, lisää sitten juustokuminaa ja savustettua paprikajauhetta pari tl kumpaakin ja jatka paistelua miedolla lämmöllä vielä, kunnes sellerit ovat pehmeitä. Ei haittaa jos paistelet pidempään, kunhan et päästä palamaan pohjaan. Lisää tarvittaessa öljyä.

Kaada mukaan tomaattimurska ja reilu 1dl vettä sekä punaviinietikka. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä noin 15 min tai pidempäänkin jos jaksat ja viitsit. Paista tällä välin Mifuun kaunis paistopinta tilkassa öljyä toisella pannulla. Tämä vaihe ei ole pakollinen mutta parantaa mielestäni Mifun koostumusta.

Lisää hautuneeseen kastikkeeseen pavut kastikkeineen, tomaattipyre, pieneksi pilkottu chili, soijakastiketta pari rkl tai maun mukaan sekä siirappia loraus, myös maun mukaan. Lisää lopuksi Mifut joukkoon ja kuumenna.

Tarjoile riisin ja ranskankerman sekä korianterin kanssa.

Korianteri on muuten jännä yrtti. Se jakaa niin kovasti mielipiteitä. Muistan aikanaan saaneeni yliannostuksen korianteria Panamassa, jossa sitä oli erittäin monen ruuan mausteena. Meni pitkään kun välttelin korianteria kunnes olin Thaimaassa syönyt sitä varmasti huomaamattani jo useamman kerran ja ihan ilman kärsimyksiä. Jossain vaiheessa rohkaistuin hankkimaan tuoretta korianteria kotiin ja nyt se onkin jo jääkaapin vakiovieras. Käytän sitä tuoreena tacojen ja tortillojen päällä, thairuokien ja erilaisten wokkien seurana, kevätrullissa eli liki aina kun ruokamatka vie Aasiaan tai eteläisempään Amerikkaan.

Photo by Lindsay Moe on Unsplash

Miten korianteri maistuu sulle? Korianterilla kiitos vai ei kiitos?

Kirjoittanut /
Kategoriat: Illallinen, Maistelukuvaus, Riesling, Saksan valkoviinit, Valkoviinit Julkaistu:
13.3.2021

Kaufmann Hattenheim Riesling 2018

Wineandbeyond.fi:n ihana Anniina järjesti 12.3.2021 etäviinitastingin Rieslingin syntymäpäivän kunniaksi. Tallenteen voit kurkata Wineandbeyond.fi:n Facebookista. Sieltä kuulet myös Rieslingin syntytarinan.

Tastingissa oli maisteltavana saksalaisia Rieslingejä, mutta koska olin liian myöhään liikkeellä, en juuri noita tastingiin valittuja viinejä saanut käsiini. Anniina oli suositellut myös paria vaihtoehtoa ja nappasin lähimmästä alkoholivalintamyymälästä Kaufmann Hattenheimin, joka oli yksi suosituksista. Muistan aiemminkin pyöritelleeni pulloa käsissäni mutta jättäneeni sen kuitenkin valitsematta. Tällä kertaa tuo punapukuinen ystävä pääsi kuitenkin mukaani.

Kaufmann Hattenheim Riesling 2018

Jostain syystä viime aikoina lasiin on päätynyt usein juuri Riesling, kun valkoista on tullut valittua. Kyse on enemmän sattumasta kuin varsinaisesta fanituksesta vaikka onhan Riesling varsin suosittu viinityyppi Suomessa ja istuu etenkin kesäisiin maisemiin erinomaisesti.

En ihan malttanut tastingin alkuun vaan korkkasin punapukuisen ystävän jo päivällisellä. Olin nimittäin saanut käsiini kampasimpukoita, joista päädyin taikomaan lautaselle varsinaista pikaruokaa. Keitin tuorepastan ja sen kaveriksi kampasimpukoille nopeasti pinnat pannulla ja lopuksi pannulle pikkuisen voita, loraus punaista ystävää, loraus kermaa, hiukan timjamia ja raastettua sitruunan kuorta. Hetken keittely, mukaan suola ja pippuri ja koko komeus lautaselle reilussa vartissa. Nappasin vielä hiukan tuoretta basilikaa joka muuten sopi tähän yhdistelmään erittäin hyvin mukaan.

Kampasimpukoita ja pastaa

Kaufmann Hattenheim on kotoisin Rheingausta, kuten niin moni Riesling. Viini on luomutuotantoa ja tuottajalla on Saksan VDP-laatuluokitus.

Viinin tuoksussa erottuu ensin omena, jopa makeahko lajike. Tuoksussa myös kevyt aprikoosi ja vivahde aloe veraa sekä sitruksisuutta. Suutuntuma on pehmeä eikä lainkaan niin happoinen kuin Rieslingillä yleensä, vaikka viini on kuiva. Maku toistaa omenan ja aprikoosin aromeja. Havaittavissa myös hentoinen hunaja sekä kukkaisia vivahteita. Jälkimaku tuottaa happoisaa tuntua, joka ilmenee pitkällä viiveellä.

Kokonaisuutena viini on kiinnostava ja sanoisin että pirteä poikkeus tyypillisten Rieslingejen joukossa. Tällä voisi yllättää positiivisesti vannoutuneen Riesling-fanin.

Arvio: Ostaisin toistekin

Viinin tiedot Kaufmann Hattenheim Riesling Trocken – Winestate

Kirjoittanut /

Abadal Franc 2017

Espanjasta pitkästä aikaa terve!

Abadal Franc on kotoisin Katalonian keskiosasta, pieneltä Pla de Bagesin tuotantoalueelta. Valmistuksessa on käytetty Cabernet Francia, Tempranilloa ja hiukan paikallista Sumoll-rypälettä.

Abadal Franc 2017

Viinin väri on melko syvä punainen, mutta ikäänsä nähden vaalea. Tuoksussa on hilloinen tunnelma, mukana on vaniljaa ja itämaisia mausteita. Maun alkutuntuma on vaisu mutta kevyet tanniinit tuovat mukanaan viiveellä ilmenevän tuntuman kielen päässä. Viisaammat saattaisivat sanoa, että jälkimaku on pitkä. Ehkäpä.

Maku jää hiukan latteaksi tuoksun tuoman oletuksen perusteella eikä mielestäni lunasta kaikkia tuoksun antamia lupauksia. Maussa toistuu tuoksun hilloisuus, mukana on puun aromeja ja kevyttä savuisuutta. Vasta jälkimaku tuo mausteisuuden mukaan ja myös pelastaa viinin tylsyydeltä.

Arvio: Hyvää keskikastia

Viinin tiedot Abadal Franc (arvidnordquist.fi)

Kirjoittanut /
Kategoriat: Maistelukuvaus, Portugalin punaviinit, Punaviinit Julkaistu:
5.3.2021

Symington Altano Organic 2019

Koska Portugali on juuri nyt ajankohtainen viinimaa ja ainakin Alkossa kovasti esillä, on sopiva hetki valita taas uusi portugalilainen viini maistettavaksi.

Tutustuttavana oli Symington Altano, luomupunaviini suuren tuottajan valikoimasta melko edulliseen hintaan. (14,98€ Alko vakiovalikoima)

Tämä viini on kotoisin Douron alueelta ja on sekoitus useita alueella viljeltyjä lajikkeita (mm. Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz). Sen kypsytykseen on käytetty ranskalaisia tammitynnyreitä ja viinin maussa onkin havaittavissa mausteisia sävyjä juuri tästä syystä.

Nuoreen ikäänsä nähden viinin väri on intensiivinen ja aika tumma. Tuoksussa tunnistan alkuun hapankirsikkaa, multaa, hentoa orvokkia. Maussa kypsä kirsikkaisuus nousee esiin seuranaan karpalo, happamuus heijastuu sivuviitteenä. Mausteisuus tuntuu, erotan tillin ja pippuria.

Kokonaisuus on tasapainoinen, kun alun vahva marjaisuus taittuu loppua kohden mausteisen lämmittäväksi tuntumaksi. Tanniinit ovat kevyehköt mutta riittävät kannattelemaan ryhdikkyyttä. Happamuus näyttelee hiukan liian suurta roolia omaan makuuni mutta kokonaisvaikutelma nostaa pisteitä. Erityismaininnan ansaitsee mielestäni visuaalisesti erittäin tyylikäs etiketti.

Arvio: Hyvää keskikastia

Viinin tiedot interbrands.fi

Kirjoittanut /
Kategoriat: Maistelukuvaus, Portugalin punaviinit, Punaviinit, Touriga Nacional Julkaistu:
27.2.2021

Portuga Reserva Touriga Nacional 2017

Portugalin viinit ovat nyt kovassa nosteessa, eikä suotta. Portugalista tulee paljon suomalaiseen makuun sopivia reippaan ryhdikkäitä viinejä. Maan muoto vaihtelevine olosuhteineen mahdollistaa monenlaisten lajikkeiden tuotantoa ja erilaisten viinien valmistuksen mahdollisuuksia.

Touriga Nacional on erityisen tunnettu rypäle, jota viljellään juuri Portugalissa. Sen alkuperä on Douron laaksossa, mutta sitä viljellään nykyisin laajoilla alueilla Portugalissa. Se ei ole helpoin mahdollinen lajike viljellä eikä edes maan viljellyin lajike mutta sen käyttö esimerkiksi portviinien valmistuksessa on leimannut lajikkeen vahvasti portugalilaiseen identiteettiin kuuluvaksi.

Maistamani Portuga Reserva Touriga Nacional on puhdas lajiviini ja Touriga Nacional -rypäleen ominaisuuksien perusteella odotettavissa on vahva, viipyilevä ja tanniininen viini, josta erottuvat luumun, mustikan, orvokin ja mintun aromit.

Portuga Reserva Touriga Nacional

Tuoksussa havaitsen ensin maustepippuria ja kanelia, sitten havua ja lisäksi kirpeähköä hedelmää, kenties kiiviä tai hiukan raakaa luumua. Maku tuo ensin lakritsia, sitten kypsempää luumua, tummaa kirsikkaa ja pippuria. Tammisuus on havaittavissa, sillä tämä viini on tammikypsytettyä. Viini on hiukan keskimääräistä tanniinisempi, tuntuma jää ikeniin maistamisen jälkeen. Tanniinit ovat kuitenkin tasapainossa kokonaisuuteen nähden. Kokonaistuntuma on vahva, happoisuus tuo ryhtiä. Maku on alkuun marjaisen oloinen mutta muuttuu loppua kohden suuremman tuntuiseksi vaikka jälkimaku ei olekaan aivan niin pitkä, kun voisi olettaa.

Arvio: Hyvää keskikastia

Tietolähteet: Portuga Reserva Touriga Nacional | Rosa Viini & Ruoka (rosaviinijaruoka.fi); Portugalilaiset viinit | Portugali kasvattaa suosiotaan viinimaana (viiniposti.fi); M. Puckette & J. Hammack: Wine Folly Magnum Edition 2018

Kirjoittanut /
Kategoriat: Argentiinan punaviinit, Maistelukuvaus, Malbec, Punaviinit Julkaistu:
24.2.2021

Los Intocables Black Malbec 2019

Valitsin talvella villasukkaviiniksi Los Intocablesin, jota en ollutkaan ennen maistanut. Muistaakseni. Mainittakoon, että villasukkaviiniksi kategorisoin viinin, jonka hankin ihan vain ja ainoastaan kotioloissa villasukat jalassa nautittavaksi – joko kotiruuan kanssa tai ihan vain lämmittävänä lasillisena.

Los Intocables tarkoittaa lahjomattomia. Etiketin visuaalinen maailma toistaa tätä mystiikan ja vanhojen rikosleffojen tunnelmaa. Tämä viini on 100% argentiinalainen Malbec, joten siltä voisi odottaa tumman marjaisia sävyjä, tupakan, suklaan, vaniljan ja mokan aromeja. Viini on kypsynyt amerikkalaisissa bourbon-viskitynnyreissä.

Los Intocables Black Malbec

Lämmittävä tämä viini totisesti onkin, joten villasukkajuomiseksi oikein hyvä valinta. Tuoksussa havaitsen ensin jotain kirpeää, sitten kirsikkaa. Mausteinen maailma tulvahtaa mieleen, jopa itämainen tunnelma. Maussa erottuu tumma kirsikka vahvana, mausteisuus toistuu maussa myös. Tammisuuden erottaa, onhan viini kypsytetty tynnyrissä 12kk ajan. Tanniinit ovat reilut mutta eivät liian hyökkäävät. Jälkimaku lienee tämän viinin kiinnostavin juttu: lämmin tunne jää viipymään suuhun, ihan kuin olisin syönyt chilillä maustettua ruokaa.

Kokonaisuudessaan yllätyksellinen ja monipuolinen, yhdistäisin lihaisaan ruokaan tai myös reilummin maustettuun ateriaan.

Arvio: ostaisin toistekin

Viinin tiedot: Viinimaa.fi

Kirjoittanut /

Italialainen ilta ystävien kanssa

Rakastan illallisia hyvässä seurassa. Koska pidän ruuanlaitosta, laitan ruokaa mielelläni myös muille. Helmikuussa vietimme kodissamme iltaa ystävien kanssa ja tässä kurkistus, mitä oli tarjolla.

Valitsin teemaksi Italian kahdesta syystä: olin juuri hankkinut erinomaisen hyviä Osso Bucco -luomulihoja paikallisesta REKO-ringistä ja lisäksi olin edellisellä viikolla onnistunut paistamaan aivan ihanan muhevaa hapanjuurifocacciaa.

Pääruokana oli siis Osso Bucco. Pataruoka on useamman henkilön illallisella aivan nerokas nimittäin se pysyy pitkään lämpimänä ja jaksaa odotella kiltisti ruokailijoita. Pataruoka päästää myös kokkinsa helpolla, sillä se valmistuu liki itsekseen eikä kahlitse hellan viereen pitkäksi aikaa. Mummoni mukaan Osso Bucco oli 70-luvulla oikein muotiruokaa. En osaa sanoa onko se jonain ajankohtana mennyt pois muodista palatakseen sitten taas takaisin mutta hyvää se oli silti. Ohjeena käytin Viinilehden reseptiä, joka on Antti Vahteran käsialaa. Lisukkeena toimivat hienosti Kulinaari-blogista bongaamani Mikin paahdetut parmesaaniperunat.

Lihapata ja perunat eivät kovin raskaita lisukkeita kaipaa joten unohdin kaikenlaiset alkuruokaideat, joita kyllä olisin Italia-teemalla keksinyt vaikka kuinka monta. Padan kylkiäisinä tarjosin mozzarellalla ja hunajamelonilla varustettua salaattia, pikkelöityä fenkolia Kokit&Potit -reseptillä sekä mainitsemaani hapanjuurifocacciaa. Onnistuin toistamiseen focaccian kanssa ja voi sitä onnen tunnetta! Pikkelöity fenkoli aiheutti alkuun jopa ihmettelyä mutta keräsi lopulta kehuja. Ihanan helppo ja monikäyttöinen lisäke!

Juomina tarjolla oli alkumaljana Charles de Fère Cremant du Jura Rosé Brut, sillä olihan liki ystävänpäivä. Rosé-kuohuvat ovat muutenkin nyt kovassa nosteessa joten valinta oli oikeutettu.

Tässä viinissä oli oikein erinomainen hinta-laatusuhde (Alko 14,98€) ja vaikka viini on erittäin kuiva, se ei tuntunut kireän kuivalta vaan sopivan tasapainoiselta. Yleiskäyttöviini kuohuvan kilistelyyn – bonuksena erittäin kaunis sävy! Todettakoon, että Prosecco Rosé olisi ollut ihan ehdoton valinta tälle illalliselle, mutta varastoissani sattui olemaan valmiiksi tämä ranskalainen Charles de Fère.


Tiesitkö että:
Prosecco valmistetaan italian venetossa ja siitä on saanut tehdä rosé-versiota vasta vuoden 2020 lopulta saakka.
Proseccon valmistusta säätelevät italian laatuluokitusten säännöt ja rosé-proseccolla säännöt ovat vielä tiukemmat. Värinsä Rosé-prosecco saa pinot noir -rypäleestä.

Ruuan kanssa nautittiin Alkon tilausvalikoimasta löytämääni Cantina Cellaro Solea Biologico Nero d´Avola 2019 punaviiniä, joka istui lihapadan seuraan oikein mutkattomasti. Viinin helposti lähestyttävä aromimaailma antoi hyvin tilaa aterian mauille mutta viini ei kumminkaan jäänyt liikaa alakynteen. Tästä viinistä oli tunnistettavissa yrittisiä sävyjä, jotka myös tukivat ruokavalintaa.

Viini oli kotoisin Sisiliasta ja oli myös ekologinen valinta. Tässä viinissä ei esimerkiksi ollut lainkaan metallista sinettiä korkin päällä, jotta vältetään turhan pakkausmateriaalin käyttö. Etiketti oli kierrätysmateriaalista ja pullo kierrätyslasia. Ilahduttavaa nähdä, että ekologisuus nousee vahvemmin esiin viinien tuottamisessa – myös pakkausmateriaalien osalta.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Viinin valmistus, Viinitilat Julkaistu:
20.2.2021

Ensimmäinen viinitilavierailuni

Tutustuminen viinitilaan on kokemuksena ainutlaatuinen – varsinkin kun sen tekee ensimmäistä kertaa. Keväällä 2019 Espanjan lomalla pääsin tutustumaan viinitilaan opastetulla kierroksella, joka päättyi tietysti tilan tuotteiden maisteluun. Tässä lyhyt kooste siitä, millaista oli vierailla tilalla.

Francisco Gómezin Viinitilan köynnöksiä

Vierailuni kohteena oli Bodegas Francisco Gómezin tila Valencian Alicantessa, lähellä Pinoson kylää. Alueella toimii useita tiloja ja olikin lähes sattumankauppaa, että päädyin laajemmalle vierailulle juuri tänne.

Tilan puitteet olivat hulppeat ja selkeästi turismi oli osa bisnesmallia. Kuitenkin tuotantomäärät ja tuotevalikoima olivat niin laajat, ettei kyseessä ollut arvioni mukaan pelkkä turistien viihdytysputiikki. Kierros käynnistyi tilan historian esittelystä jonka jälkeen siirrytiin tuotantotiloihin. Itse köynnöksiä piti ihailla etäältä, sillä niitä ei ollut asiaa mennä näpelöimään. Onneksi näkymä tilan ympäristöön osoitti, että köynnöksiä oli riittämiin ja ne voivat silminnähden hyvin.

Tilalla oli hyvin moderni tuotantolaitos, jossa kiiltelivät suurehkot alumiinitankit. Onnekseni kierros jatkui kylmän kosteaan kellariin, josta avautui perinteisemmän viininvalmistuksen maailma upeine tammitynnyririvistöineen.

Tammitynnyreitä kellarissa

Ensikertalaiselle kokemus kylmästä, kosteasta ja pimeästä kellaritilasta oli varsin jännittävä. Kellariverkosto tuntui jatkuvan loputtomiin. Tynnyririvit oli tarkasti järjestetty ja niiden kyljistä saattoi lukea liidulla kirjattuja lajikekoodeja sekä vuosilukuja. Tunnelma oli liki hengellinen ja miksi ei olisi ollut: tila toi mieleen vanhan kivikirkon ja oltiinhan samalla jumalten juoman ympäröimänä.

Kellarin tynnyririvit vaihtuivat kesken matkan kaltereihin, kun saavuttiin tilalla ylläpidettyyn viinikellariin. Vuokrattavia kellaripaikkoja oli satoja, ellei tuhansia. Kapeilla käytävillä vuorottelivat eri kokoiset lukittavat viinisäilöt täytteenään pölyn kerrostamia pulloja pinottuina. Käytävien väleillä oli pöytäryhmiä, joiden äärelle oman viinikellaritilan vuokraneet voivat istahtaa nauttimaan noita arvokkaita juomiaan. Olipa tilan perällä isompi juhlatilakin, jossa isommat joukot voivat kokoontua maistelemaan ja juhlimaan. Yleisimpään kellaritilan vuokrausmalliin kuului tietty määrä tilan viinien vuosikertaa sekä tilaa säilyttää myös omia muualta hankittuja viiniaarteita.

Vuokrattavia viinihäkkejä
Kellarin käytäviä

Kellarin perältä löytyi vielä varsinainen aarrekammio, kun pääsin kurkistamaan Fondillónin valmistamoon. Se on Alicanten alueen oma aarre: Monastrell-lajikkeesta valmistettu vahva viini, joka syntyy vähintään 10 vuotta kestävän tynnyrikypsytyksen tuloksena. Sen korkea alkoholipitoisuus syntyy luontaisesti kun Fondillóniin käytetään ylikypsiä rypäleitä. Valmistusprosessin juju on ikivanhojen tynnyreiden käyttö, jossa joka vuosi pieni määrä viiniä siirretään edellisestä tynnyristä seuraavaan. Viimeinen tynnyri tuottaa valmista Fondillónia mutta tynnyreitä ei koskaan tyhjennetä kokonaan. Näin vuosikerrat hoivaavat toisiaan ja lopputuloksena syntyy arvokas, makeahko viini, jota käytetään jälkiruokaviinin tapaan.

Kierroksen lopulla tutustuttiin vielä oliiviöljyn valmistukseen, joka sekin oli tilan merkittävä tuote. Lopuksi oli tietysti vuorossa tilan tuotteiden maistelua ja itse maistelu oli myös ohjattu toimivasti.

¡Salud!

En enää edes muista kuinka monta mielenkiintoista asiaa kuulin vieraillessani tilalla mutta voin vannoa, että kun matkustaminen jonain päivänä jälleen vapautuu, suuntaan taatusti uusille tiloille ihastelemaan, miten viinin matka kulkee tarhoilta omaan lasiini. ¡Salud!

Kirjoittanut /
Kategoriat: Esittely, Yleinen Julkaistu:
18.2.2021

Mistä kaikki alkoi

Mistä oikein syntyi Viiniä kiitos -blogi? Aluksi on syytä palata kevääseen 2019, joka muuten olikin oikein hieno kevät. Silloin sai vielä matkustaa vapaasti ilman murheita maailman epidemiatilanteesta ja teimmekin perheeni kanssa kaksi ulkomaanmatkaa tuona keväänä. Viiniä kiitos -tarinalle merkityksellisin oli reissu Espanjan Alicanteen toukokuussa 2021. Olimme vuokranneet talon pyöreitä täyttävän anoppini juhlan kunniaksi ja vietimme viikon aurinkoisessa Valenciassa. Samaisella matkalla pääsin ensimmäistä kertaa koskaan vierailulle oikealle viinitilalle. Kävimme tutustumassa muutamaankin tilaan mutta varsinaisella kierroksella yhdessä: Bodegas Francisco Gomezissa. Myöhemmin on luvassa oma postauksensa, jossa kerron tarkemmin tuosta vierailusta.

Viinitilavierailu oli erittäin kiinnostava mutta ei tehnyt minusta vielä viinihurahtanutta yhdeltä istumalta. Vierailu viinitilalla istutti kumminkin viiniharrastuksen siemenen, joka jäi hiljalleen itämään. Taisin tuolla Espanjan matkalla ensimmäistä kertaa todella ymmärtää, millainen maailma viinien taakse kätkeytyykään.

Viinitilavierailuilta toimme ja tilasimme viinejä myös kotiin. Juuri noiden viinien nauttiminen kotona tuntui aivan erilaiselta kuin niiden tavallisten, joita olin ostanut Alkosta. Se, että tiesin mistä ne ovat tulleet ja miten ne on valmistettu, sai minut arvostamaan viiniä juomana aiempaa enemmän.

Photo by Maksym Kaharlytskyi on Unsplash

Vuonna 2020 sain mahdollisuuden tilata viinejä Italiasta suoraan Monte del Fra:n tilalta. Tuon tilauksen myötä taisin tutustua ensi kerran kunnolla Amaroneen. Kiinnostus viineihin oli kehittynyt koko ajan suuremmaksi ja loppuvuonna 2020 olinkin jo hamstrannut liki kaikki viinitiedon kirjat kirjastosta. Kun elämä järjesti vielä hiukan hämmennystä peliin, päätin tarttua härkää sarvista ja ilmoittauduin Perhon WSET Level 2 -kurssille, jonka oli määrä alkaa tammikuussa 2021. Kurssin alkua siirrettiin maaliskuulle ja nyt helmikuussa 2021 tätä kirjoittaessani pidän peukut pystyssä että kurssi ei enää siirtyisi.

Nyt siis opiskelen viinitietoa itsenäisesti ja opintomatkani tueksi halusin perustaa tämän blogin. Olen jo nyt saanut kuulla ystäviltäni ja tuttaviltani paljon kysymyksiä viineihin liittyen ja se rohkaisi minua jakamaan oppimaani myös maailmalle. Kaiken lisäksi pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta joten oma blogi tuntui ehdottomasti hyvältä idealta.

Ihanaa, että olet saapunut tänne lukemaan juttujani ja toivon, että voin tarjota nyt ja jatkossa ideoita, tarinoita ja tiedonmurusia liittyen viineihin mutta myös ruokaan, sillä pidän sitä niin olennaisena osana viinien maailmaa.

Tervetuloa mukaan!

Terkuin, Eva-Maria

Kirjoittanut /