Kaikki tekstit kirjoittajalta:

Eva-Maria

Kategoriat: Italian valkoviinit, Pasta, Ruoka, Valkoviinit Julkaistu:
11.6.2021

Anjoviksenvihaaja syö anjovispastaa ja keittokirjojen hankintaa

Peruskoulun janssoninkiusaus. Voi kamala. Melkein yhtä kamalaa kuin maksalaatikko. Toivoin niin, että olisin ollut niinä päivinä sairaana.

Olen tuijotellut aikuisikäni epäuskoisena säilykehyllyllä anjovispurkkeja miettien, kuka noita ostaa ja vieläkö joku vapaaehtoisesti tekee sitä janssoninkiusausta? Mitä muuta näistä voi kokata? En keksi yhtään muuta ruokalajia.

Viime viikolla tapahtui kuitenkin jotakin erikoista. Tartuin uhkarohkeasti anjovispurkkiin ja kuljetin sen kassan kautta kotiin.

Kunnollisia anjoviksia eli sardelleja

Syy ostokseeni löytyy Hanna G kokkaa -keittokirjasta, joka on suosikkikeittokirjani. Normaalisti hankin keittokirjoja siten, että lainaan niitä vinon pinon kirjastosta, selaan aikani ja pyrin hankkimaan suosikkini sitten omaksi. Hanna G kokkaa -kirjan hankin tosin jo ennakkomyynnistä, koska olin vakuuttunut jo etukäteen sen erinomaisuudesta. Oikeassa olin, kirja on täynnä loistavia reseptejä, vinkkejä ja myös Hannan tarinaa.

Seuraavana hankintalistallani ovat Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirja Basta! sekä Teresa Välimäen Le Keittokirja.

Hanna G kokkaa -kirja

Kirjassa on ihanan helppo anjovispastan ohje, joka ei muuten muistuta edes etäisesti janssoninkiusauksen makumaailmaa. Hurraa! Parin vuoden harkinnan jälkeen uskaltauduin siis testaamaan reseptiä ja kas! Se oli älyttömän hyvää! Virallisesti voin siis julistaa anjovikset vapautetuiksi boikottilistalta. Okei, sardellit, jos uskomme suomalaisia ruokapakkauksia. Kurkkaa siis pakkausta tarkemmin, että ostat oikeasti anchovies eli suomeksi sardellia etkä kilohailia, jota meillä taas anjovikseksi kutsutaan.

Pastan päälle tulee ihanaa murua, jossa on leipää, parmesaania ja mausteita.

Anjovispasta Hanna G:n ohjeella

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tämäkin ohje alkuperäisessä muodossaan, jos kyseinen kirja ei ole omassa kirjahyllyssä tai juuri nyt lähikirjastosta saatavilla. Reseptiin pääset tästä: Tomaatti-anjovispasta à la Hanna G – Beach house kitchen.

Anjovis tai sardelli (onpa tämäkin vaikeaa!) on hyvin suolainen ainesosa ja jos tämän pastan kaveriksi haluaisi parittaa viinin, pitäisi ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, merenelävät rakastavat valkoviiniä ja kuplia. Punaviinin jättäisin nyt pois laskuista. Toiseksi, merelliset maut pitävät merellisen ilmaston viineistä. Suosisin siis jotakin rannikkoalueen valkkaria. Vahva suolaisuus taittuu sopivasti, jos viinissä on jonkin verran jäännössokeria. Jopa makeaan taittava viini voisi osua tähän yhtälöön.

Valitsin Alkon valikoimasta kaksi vaihtoehtoa, joita voisin suositella tämän pastan kaveriksi:

Asio Otus Bianco ja Villa Valentina Il Classico Bianco

Asio Otus Bianco on puolikuiva italialainen, jossa jäännösokerin määrä on 10g/l. Hinta 11,99€.

Villa Valentina Il Classico Bianco on Apulian alueen viini, jossa on kuitenkin 7g/l jäännössokeria, vaikka se kuivaksi luokitellaankin. Hinta 14,98€.

Molempien viinien sitruksiset aromit ja keskivahva happoisuus sopivat tälle ruualle pariksi. Molemmissa viineissä on myös hedelmäisen raikas ja keveä profiili, joka ottaa pastassa olevan tomaatinkin huomioon.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Espanjan punaviinit, Maistelukuvaus, Punaviinit, Viinifakta Julkaistu:
9.6.2021

Faustino I Gran Reserva 2009

Maistoin jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa Faustinoa, aloitin VII-versiosta ja voit lukea siitä tarkemmat kommentit täältä. Vaikka en suuresti tuohon Faustino VII:n ihastunutkaan, uteliaisuus vei voiton ja päätin hankkia vertailun vuoksi ikääntyneemmän Faustino I:n maistettavaksi.

Faustino I Gran Reserva

Faustino I on laatuluokitukseltaan DOCa, joka on korkein mahdollinen Espanjassa. Tämä viini on Gran Reserva -luokkaa, joka edellyttää vähintään 18-24 kk tammitynnyrikypsytystä sekä 36-42 kk pullokypsytystä. Faustinon tapauksessa tynnyrikypsytys kestää vähintään 26kk. Tätä kyseistä viiniä on myyty jo vuosikymmeniä ja se on laajalti tunnettu. Tuotantomäärät ovat suuria.

Espanjan laatuluokat

Espanjan laatuluokitukset korkeimmasta matalimpaan ovat DOP (Denominación de origen protegida), IGP (Indicaciones geográficas protegidas) ja VdM (vino da mesa tai vino).

Dop-luokitus pitää sisällään alaluokat VP (vino de pago), DOCa (Rioja) ja doq (priorat) sekä DO (Denominación de origen)

Mutta sitten itse asiaan. Koska viini on ikääntyneempi, se tarvitsee ilmaa avautuakseen. Dekantointi kannattaa ehdottomasti. Myös tarjoilulämpötilaan kannattaa kiinnittää huomiota: liian kylmänä tämä viini ei aukene kunnolla.

Tuoksu on vahva ja paksu, kypsä kirsikka, luumu ja tammisuus ovat vahvoina. Aistittavissa myös metsäisiä vivahteita. Maku on aivan aluksi jopa keveän tuntuinen mutta pitkä jälkimaku valtaa aistit. Tanniinit ilmenevät viiveellä, joskaan ne eivät ole erityisen voimakkaat. Maussa on tuoksussa jo nousseita aromeja, jälkimaku tuo lisäksi pippuria. Viini ei ikääntyneisyydestään huolimatta ole lainkaan tunkkainen tai raskas vaan on säilyttänyt marjaisen olemuksensa.

Odotin tältä jopa vahvempaa ja tuhdimpaa makupakettia. Kokonaisuus jäi kuitenkin hiukan kevyeksi, ottaen huomioon iän ja kypsytyksen. Kelpuutan kuitenkin keskikastin ryhmään, sillä vivahteita oli mukavasti ja kokonaisuus tasapainoinen.

Arvio: Hyvää keskikastia.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Italian punaviinit, Maistelukuvaus, Punaviinit, Viinin valmistus Julkaistu:
1.6.2021

Casa Marrone Appassimento – lämmittävä makupaletti Pugliasta

Tiedän, on kesä. On ensimmäinen kesäkuuta. Ja otsikon mukaan nyt puhutaan erittäin täyteläisestä, tuhdista punaviinistä jonka moni yhdistää lähinnä jouluun. Mutta palataanpa viime viikkoon: lämpötila huiteli illansuussa hädintuskin plussan puolella, ensimmäisenä ulos koemielessä viemiltäni tomaatintaimilta paleltuivat lehdet ja hyytävä tuuli osui luihin asti. Hyllyssäni majaili pullo Casa Marronea ja minulla oli tosi kylmä.

Selitykset sikseen. Tosiasiassa viineillä ei ole tiettyä vuodenaikaa tai edes ulkoilman lämpötilavaatimusta, jonka vallitessa niitä olisi soveliasta juoda. Eihän Alkokaan piilota punkkuja juhannukseksi eikä roseita jouluksi. Vaativathan erilaiset ruuatkin erilaisia viinejä kumppaneikseen, miksei siis erilaiset tunnelmat yhtä lailla. Olkoon hyytävä tuuli siis oikein hyvä syy avata lämmittävä, tuhti punaviini.

Casa Marrone on hyvin perinteinen tila Italiassa, jolla on viljelmiä sekä Puglian että Veneton alueilla. Casa Marrone Appassimento Organic on appassimento-tekniikalla valmistettu viini Pugliasta ja sekoitus Negroamaro, Merlot ja Primitivo -rypäleistä. Appassimento on viininvalmistustapa, jossa viinirypäleet kuivataan ennen valmistusta, jotta niistä saadaan pois ylimääräinen vesi. Näin jäljelle jäävä mehu on hyvin tiivismakuista ja voimakasta. Muun muassa Amaronet valmistetaan tällä tavalla. Tekniikka ei sovellu kaikille rypälelajikkeille eikä kaikkiin olosuhteisiin. Toki rypäleet voidaan kuivattaa erikseen poiminnan jälkeen, mutta esimerkiksi Casa Marronen tapauksessa rypäleiden annetaan kuivua köynnöksissä ja ne poimitaan käsin vasta sitten. Kuivumista edesauttaa sopiva lämpötila, kuivuus ja myös tuulien vaikutus köynnöksiin.

Casa Marrone Appassimento Organic

Casa Marrone on halunnut pitää kiinni käsityön leimasta, vaikka tuottaakin suuria määriä viinejä. Persoonallinen yksityiskohta viineissä on pullon suljennassa käytetty naru ja sinetti. Korkituksen jälkeen naru ja sinettitarra lisätään pulloon käsin. Casa Marronen viinit ovat vegaanisia luomuviinejä ja myös tähän ideologiaan sopii hyvin turhan pakkausmateriaalin välttäminen, kun metallisinetti on jätetty korkin päältä pois ja korvattu se paremmin kierrätettävällä materiaalilla eli juuttinarulla.

Entä sitten se viini?

Casa Marrone Appassimenton tuoksussa kohtaan ensiksi vahvan tammen. Havaitsen myös tummaa ylikypsää kirsikkaa ja yrttisyyttä. Maussa havaittavissa vahva kypsyneisyyden tuntu, joka tässä tapauksessa ei kerro viinin ikäännyttämisestä vaan Appassimento-menetelmän tuomasta illuusiosta. Maussa on tammen lisäksi hapankirsikan, tumman luumun, aniksen ja yrttipuskan aromeita. Kokonaisuus on melko täyteläinen, tanniinit ovat keskivahvat, jälkimaku on pitkä. Hetken avauduttuaan viini saa lisää sävyjä ja aromeista nousee esiin lakritsaa, pippuria ja punaisia marjoja. Tälle viinille dekantointi on eduksi.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Kirjoittanut /

Ramon Canals Reserva Rosé Cava 2018

Ramon Canalsin Rosé cava oli hankittu jo vapunviettoon mutta se jäi lopulta korkkamatta. Kesälämpötilojen ja vieraiden saavuttua kylään, tarjoutui oiva hetki Ramonin avaamiseen.

Tuote on Alkon uutuuksia ja saatavilla vain osasta myymälöitä tällä hetkellä. Toki verkkokaupasta se on tilattavissa minne tahansa Alkoon. Alkuun mainittakoon, että etiketin tyylikäs minimalistisuus ja viinin upea pinkki väri tekivät minuun vaikutuksen jo ennen korkkaamista.

Cava on Espanjan ylpeys, perinteisellä menetelmällä eli samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini, jonka kuplat ovat hienostuneen pienet ja pehmeät. Kuplien rakenne syntyy juuri valmistusmenetelmän pullokäymisen avulla, joka esimerkiksi tankkikäymisellä valmistettuun proseccoon verrattuna on erilainen. Vaaleaan Cavaan käytetään monesti Espanjan aluetyypillisiä rypälelajeja kuten Xarel-loa ja Parelladaa ja Rosé-versioon Trepatia ja Garnachaa. Tässä Ramon Canalsin Rosé cavassa lajikkeina ovat Garnacha ja Pinot Noir.

Cavaa voisi kutsua jopa aliarvostetuksi, sillä sen hinta suhteessa laatuun on monesti erinomainen. Cavasta voi löytää hienostuneita ja moniulotteisia viinejä, aivan kuten samppanjoistakin. Cavan valmistusta säädellään tarkoin ja sillä on neljä laatuluokitusta: Cava, Reserva Cava, Gran Reserva Cava ja Cava Paraje Calificado. Kypsytysaika on pidempi, mitä korkeampi on laatuluokka. Gran Reserva Cavaa on saatavilla vain kuivana tai erittäin kuivana ja sen jäännössokerin määrä saa olla maksimissaan 12g litraa kohti.

Ramon Canalsin Rosé Cava on erittäin kuiva, jäännössokerin määrä on 8g/l. Tuoksussa ensimmäisenä on vastassa vadelma sekä punaisten marjojen harmonia. Myös kukkaisuus nousee esiin. Maun aromeissa korostuvat raikkaasti punaiset marjat sekä kevyt hedelmäinen vivahde. Suutuntuma on erittäin pehmeä ja hapot ovat hyvässä tasapainossa makumaailman kanssa. Lisähuomioina mainittakoon, että tämä viini on saanut Vivinossa 3,9 tähteä, joka on keskiarvoksi tämän hintaluokan viinille oikein mainio.

Tämä viini on kuin paahteisen päivän viilenevä ilta – raukea mutta täynnä iloa.

Arvio: tooosi hyvä.

Tietolähde: Cava Sparkling Wine: Outstanding Bubbly on the Cheap | Wine Folly

Kirjoittanut /
Kategoriat: Reseptit Julkaistu:
17.5.2021

Monikäyttöinen yrttiöljy: resepti ja intoilua kesästä

Kesä saapui hetkessä, ainakin tänne Pirkanmaan leveyksille. En voisi olla enää enempää innoissani kun pääsee vihdoin istuttamaan ja kitkemään pihaa! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Photo by sebastiaan stam on Unsplash

Minulla on pihassa pieni perennapenkki, jonka perustin vasta viime vuonna. Tänä keväänä pihaan ilmestyi kaksi lavakauluksista tehtyä kasvilavaa, joissa aion kasvattaa salaattia, yrttejä ja muuta pientä syötävää. Samalla saadaan seurata kasvamisen ihmeitä lasten kanssa. Tänä vuonna istutin myös ensimmäistä kertaa daalian juurakoita ruukkuihin. Saa nähdä onko luvassa kukkaloistoa vai mahalasku mutta yrittää pitää, se on selvä. En totisesti ole syntynyt viherpeukalo paikoillaan mutta olen innokas kokeilemaan ja opettelemaan, jopa hakemaan ihan tietoakin ja hyödyntämään kokeneempien puutarhureiden vinkkejä.

Perennapenkin akileijoissa on jo nuput, vaikka eletään vasta toukokuun puoliväliä

Puutahanhoidon lisäksi kesällä tietysti grillataan ahkerasti. Sisällä ei viitsi kauniilla ilmalla viipyä ellei ole ihan pakko, ja koska ruokahuolto onnistuu aika mukavasti grillin äärellä, on ratkaisu ilmeinen. Meidän grillissä kypsentyvät aika tyypillisesti broileri ja liha, kesäkurpitsat ja maissit sekä halloumi. Seuraakseen ne saavat salaattia eikä muita lisukkeita välttämättä edes tarvita. Ainakaan nyt kun kotimaisia uuden sadon perunoita saa vielä hetken odottaa.

Viime viikonloppuna tulin tehneeksi aika onnistuneen yrttiöljyn, joka mielestäni käy kaveriksi yhtä hyvin lihalle, broilerille kuin kasviksillekin. Viimeksi lautasellani oli naudan entrecote, salaattia, marinoitua porkkanaa, buffalomozzarellaa ja paahdettua kesäkurpitsaa. Lisäksi tuoretta patonkia ja tuo yrttiöljy toimi ihan kaikkien mainittujen ruokalajien kanssa.

Monikäyttöinen yrttiöljy

Ainekset:
- Laadukasta oliiviöljyä
- Sitruuna
- 1 valkosipulinkynsi
- suolaa ja pippuria
- puoli kourallista pinjansiemeniä 
(ei pakollinen, voit myös korvata halutessasi pähkinöillä)
- reilusti haluamiasi tuoreita yrttejä, 
käytin itse persiljaa, ruohosipulia ja 
basilikaa, mutta hyvin toimivat myös vaikkapa 
lehtipersilja, tilli ja korianteri

Tarvitset sauvasekoittimen ja mahdollisimman kapean astian, jonne sekoitin vielä mahtuu. 
Revi yrtit sopivan kokoisiksi nipuiksi, käytin itse noin puolet persiljan 
ja ruohosipulin punteista sekä basilikasta parin oksan verran.

Laita yrtit astian pohjalle, lisää raastettua sitruunankuorta,
noin puolikkaan sitruunan kuori riittää hyvin. Lisää vielä kuorittu valkosipulinkynsi, 
pinjansiemenet ja alkuun loraus öljyä. 

Surruta yrtit murskaksi ja ala lisätä pikkuhiljaa lisää öljyä. 
Öljyä saa lisätä reilusti, jotta soosista alkaa tulla juoksevampaa. 
Loppuvaiheessa purista mukaan sitruunan mehua. Jos haluat sitruunaisempaa ja hapokkaampaa, 
lisää enemmän. 

Lisää öljyä kunnes koostumus on sopiva. Esim. keittojen tai salaattien päälle toimii juoksevampi koostumus 
mutta grillattujen lihojen tai kasvisten lisukkeena seos voi 
olla tahnamaisempaa.

Tämä säilyy jääkaapissa useita päiviä.
Yrttiöljy on helppoa, hyvää ja ihanan väristä!

Loppukesän tavoitteena on ammentaa yrttiöljyn ainekset omasta pihasta!

Lopuksi vielä laiskan kokin lounasvinkki:

Lounasvinkki!

Kaupan einestiskin valmis kasvissosekeitto hyppää uudelle levelille
kun lorautat päälle tätä yrttiöljyä!
Kirjoittanut /
Kategoriat: Kuohuviinit Julkaistu:
24.4.2021

Vapun kuohuviinit: pinkkiä ja voittokuplia

Rakastan visuaalisesti kauniita asioita ja huolehdin esimerkiksi siitä, millaista sävyä tarkalleen jonkin vaatteen pitää olla. Viineissä kiinnitän huomiota myös etikettien sävymaailmaan sekä viinien sävyihin itsessään. Osa roseeviinin nautintoa on niiden omia mieltymyksiäni hivelevä värimaailma. Ruusukullan sävyinen rosee on väreistä ehkä upein ja kevään ehdoton kruunu.

Vappu on juhlana varsinainen värien kimara ja juuri siksi rosee sopii vappuun erinomaisen hyvin. Se näyttää lasissa ryhdikkäältä iloisten serpentiinien ja pallojen kanssa. Vapun kuohuviinin soisi olevan myös monikäyttöinen, jotta se toimisi niin munkkien kuin nakkienkin kanssa.

Vappuun kuuluu kuohuviini ja normaalisti ainakin ystävien kanssa yhdessä kilistely. Rosé Proseccon ilmestyminen saataville on nostanut pinkkien kuohuvien mainetta ja tuonut esiin myös muiden kuohuviinilaatujen Rosé-versiot. Hiukan isomman kokoluokan Alkossa näytti olevan nyt oma hyllynpätkä kyltteineen roseekuohuville. Oikein positiivinen yllätys!

Vapun viinihankintoja tein lähinnä fiilispohjalta. Hankin jo jokin aikaa sitten Graham Beckin Brut Rosén odottelemaan sopivaa hetkeä. Luulen, että vappu on juuri se sopiva hetki.

Graham Beck Rosé

Vapun alla on tiedossa hiukan ennakkoskumppailua, johon olen valinnut puolestaan Viinilehden vuoden kuohuviinin, Luxemburgista tulevan Bernard-Massardin Organic Brutin, jossa rypäleinä on Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Blanc ja Riesling. Lisäksi valitsin Codorníun Cuvée Barcelona Rosén, jossa on rypäleinä Garnachaa ja Parelladaa. Molemmat ovat Alkon luokituksessa erittäin kuivia.

Codorníu Barcelona, Ramon Canals Rosé, Bernard-Massard Organic ja Graham Beck Rosé

Vapun toiseksi kuohuvaksi nappasin Alkon uutuusvalikoimasta niin ikään erittäin kuivan Ramon Canals Organic Reserva Rosén, joka on Cava Garnatxasta ja Pinot Noirista.

Vappu näyttää siis ihanan vaaleanpunaiselta! Odotan viineiltä sopivasti luonnetta mutta myös välitöntä helppoutta. Kerron kommentit maistamisten jälkeen.

Pinkit kuplat

Vappuun löytyy myös muita hyviä valintoja ja koska kuivat kuohuvat ovat mielestäni erinomaisen monikäyttöisiä, tässä vielä pari lisäsuositusta:

Hittikuohari Bestheim Crémant d’Alsace Brut Premium on pomminvarma valinta ja hyvä vaihtoehto on myöskin Pizzolato Organic Rosé Extra Dry tai Pizzolato Biologico Prosecco Extra Dry. Pizzolaton kuohuvissa on mielestäni oikein hyvä hinta-laatusuhde.

Vapun kuohut ehtii vielä tilata Alkon verkkokaupasta sunnuntaihin 25.4. mennessä, ainakin mikäli viinin toimitusaika verkkokaupassa on 1-5 päivää eikä pidempi yli 5 päivää. Montaa tässä mainittua kuohuvaa on myös saatavilla usean Alkon vakiovalikoimassa.

Nyt peukut pystyyn ja toivotaan aurinkoa vappuun!

Kirjoittanut /

Domaine Bousquet Virgen Organic Malbec 2019 – Mehevä ja iloinen luomuystävä

Domaine Bousquetin Virgenistä tulee ihan ensiksi hyvälle tuulelle. Se johtuu pullosta, jonka etiketin kaunis kuva vie kesäiselle kukkaniitylle ja tuo nenään tuoksuja ennen kuin pulloa on ehtinyt edes avata.

Narskis, sanoo kierrekorkki ja hyvä että sanoo, sillä tämä viini kävisi mukavasti vaikka kesäpiknikille mukaan. Lienee turha perustella, miksi kierrekorkki on piknikille yliveto.

Palataanpa kuitenkin kesäpiknikiltä takaisin vielä hiukan viileään Suomen kevääseen ja sisätiloihin. Lautasella on viikonloppuklassikko nachopelti ja lasissa Domaine Bousquet Virgen.

Domaine Bousquet Virgen Organic Malbec

Tuoksussa kohtaan ensin tummia marjoja, lakritsia ja aromia joka muistuttaa pitkään muhinutta lihapataa. Maussa marjaisuus on vahva, mukana on pippuria ja kypsiä tummia hedelmiä, aavistus yrttisyyttä osoituksena etiketin niitystä. Tanniineja on maltilla mutta aromimaailmaan sopivasti, kokonaisuus on erittäin onnistunut.

Tämä viini on lajikeviini Malbecista, ja Argentiinasta tulevana siis hyvin tyypillinen lajike. Malbecille tyypilliset luumun ja tumman marjan aromit löytyvät tästä viinistä ja se on myös ryhdikäs, kuten Malbec yleensä.

Domaine Bousquet on kiinnostava viinitila ja sillä onkin erittäin hyvin tehdyt verkkosivut, kannattaa käydä tutustumassa. Tilan tarina alkaa Ranskasta, josta kolmannen polven viininviljelijä Jean Bousquet matkasi lomalle Argentiinaan ja löysi mielestään täydellisen paikan viiniviljelysten perustamiselle Mendozasta, läheltä Chilen rajaa. Tyhjästä luotu tuotanto on kasvanut näihin päiviin ja vuosittainen tuotantomäärä yltää jo 4 miljoonaan litraan, joista valtaosa menee vientiin. Erityisen kunniotettavan saavutuksesta tekee keskittyminen luomuviljelyyn.

Domaine Bousquetin Virgen-viinit tehdään ilman lisättyä sulfiittia. Vaikka viini on luomu, siihen yleensä lisätään sulfiitteja säilyvyyden ja laadun parantamiseksi. Sulfiitteja eli rikkiyhdisteitä muodostuu myös valmistuksen aikana, jolloin niitä on viinissä myös ilman lisäämistä. Olennaista ovat lisätyn sulfiitin määrät, niitä säännellään mutta niiden kanssa tulee olla tarkkana myös siksi, ettei viinin aromimaailma kärsi. Natuviineissä harvemmin on lisättyä sulfiittia.

Tiesitkö:


Viinissä on aina hiukan sulfiittia eli rikkiyhdisteitä. Niitä syntyy käymisprosessin aikana. Viineihin lisätään sufiitteja, jotta ne säilyisivät paremmin ja olisivat tasalaatuisia. Luomuviineissä lisätyn sulfiitin määrä on usein pienempi ja osassa sitä ei ole lisätty lainkaan. Sulfiitit mainitaan varoituksena etiketeissä, koska ne saattavat aiheuttaa joillekin yliherkkyysoireita.

Summa summarum: Domaine Bousquetin Virgin oli positiivinen tuttavuus ja oli oikein toimiva pari nachopellin kanssa, vaikka se onkin mausteinen ruoka. Kuten sanottu, ottaisin Virginin mukaan piknikille ja pakkaisin evääksi ruokaisia salaatteja kuten pastasalaattia, leikkeleitä ja juustoja. Hintakin on laatuun nähden kohtuullinen: 13,99€.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Juustot, Maistelukuvaus, Merlot, Punaviinit, Ranskan punaviinit Julkaistu:
12.4.2021

Château Bonnin Pichon 2019 – oiva juustoviini

Pääsiäisen aikaan maistoin muutaman muun viinin ohella uutta tuttavuutta, Bonnin Pichonia Ranskan Bordeaux’sta. Tarkemmin viini on kotoisin Lussacin alueelta, vaikka pullon kyljessä mainitaankin merkittävä viinialue Saint-Émilion. Lussac sijaitsee Bordeaux’n oikealla reunalla ja on suhteellisen pieni alue, joka kuuluu niin sanottuihin Saint-Émilionin satelliitteihin, vaikka Lussacin ja St-Émilionin väliin jää vielä Montagnen alue. Näitä satelliittialueita on neljä ja ne saavat käyttää St-Émilionin nimeä viineissään.

Château Bonnin Pichon 2019

Tämä Château Bonnin Pichonin viini on sekoitus Merlot’a (81%), Cabernet Francia (15%) ja Cabernet Sauvignonia (4%). Se on kypsytyksen aikana majaillut tammitynnyreissä osan ajasta, vaikka onkin valmistettu modernein menetelmin. Bordeaux’n Merlot on tyypillisesti aromeiltaan kirsikkainen ja nahkainen. Tässä maistetussa viinissä tuoksua dominoi vahva tumma kirsikka, tammisuus erottuu vahvasti. Erotan myös maamaisia tuoksuja ja häivähdyksen anista. Maussa alkutuntuma on reipas, hapankirsikka nousee esiin yhdessä tammen ja savuisuuden kanssa. Huomaan myös ruohikkoa ja jo mainittua anista. Viinin tanniinit ovat terävät ja jälkimaku on pitkähkö. Tuntumassa on ryhtiä.

Photo by Charlie Solorzano on Unsplash

Nautin tämän viinin kaverina kovia juustoja ja ne toimivat erinomaisesti yhdessä. Reilun suolainen mutta muuten aromeiltaan kevyehkö manchego oli aivan erinomainen pari tälle viinille.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Viinin tiedot: Château Bonnin Pichon – Winestate

Kirjoittanut /

Mihin pääsiäinen meni ja maistettiinko yhtään viiniä

Seuraa varsinainen jymypaljastus: pääsiäinen vietettiin kotona. Vähän jo naurattaa vaikka oikeasti ei naurata kyllä yhtään.

Olin tehnyt parikin ateriasuunnitelmaa, joista lopulta yksi toteutui suunnitellusti. Upea sää sai grillin kuumenemaan ja lennosta vaihdettiin ruokasuunnitelmia. Niin maistui kesän ensimmäiset grillaukset hyviltä, että todistusaineisto jäi hankkimatta. Ei siis siitä sen enempää, grillailuihin ehditään varmasti paneutua vielä kuluvan kauden aikana.

Ruokapuolella kaivettiin esiin pakastimessa rakkaudella vaalittu peuran ulkofile ja sen seuraksi tein Hanna Gullichsenin ohjeella cacio&pepe -perunagratiinia.

Peuran sisäfile
Cacio & Pepe perunagratiini

Peuran file on uskomattoman mureaa eikä kaipaa kovin paljoa laittamista. Huoneenlämmössä pötkötellyt liha kun ottaa pannulla pintoihin värin, se vaatii uunissa vain muutamia minuutteja ollakseen täydellisen mehevä, noin 52c. Hetki tasausta folion alla ja liha on kuin pumpulia.

Perunagratiini oli tuhtia, sillä se sisälsi pecorinoa aika reilusti, mutta se toimi vahvan pippurinsa kanssa oikein mukavasti. Toki tarjolla oli myös salaattia, joskaan sen merkitys ei jostain syystä tällä aterialla korostunut.

Tarkkasilmäiset huomasivatkin jo, että peuran kanssa poseeraa uusi ystävä Gran Marius. Riistalle valitaan kumppaniksi melko poikkeuksetta roteva punaviini. Riistalihan maku on vahva ja se kaipaa rinnalleen voimakasta partneria. Koska peuran ulkofile on riistaksi aika pehmeää niin koostumukseltaan kuin maultaankin, se voisi jopa jäädä erittäin voimakkaan viinin jalkoihin. Pakko hehkuttaa, että Gran Marius oli nappivalinta. Viini ei jyrännyt hienon fileen aromikkuutta ja herkkyyttä vaan tuki hienosti ruuan makukokonaisuutta.

Gran Marius Reserva Selección 2015

Gran Marius Reserva Selección 2015 on sekoiteviini Espanjasta Almansan alueelta Itä-Espanjasta, jossa on mm. Monastrell ja Tempranillo rypäleitä. Erityismaininta upeasta etiketistä.

Tuoksussa on kypsiä marjoja, nahkaa sekä paahteisuutta. Maussa kypsyneet tummat marjat erottuvat selkeiten, havaittavissa myös kuivattua luumua, yrttejä ja paahteista aromia. Makutuntuma on alkuun pyöreä mutta terävöityy nopeasti sopivan napakoiden tanniinien ansiosta. Gran Marius on kokonaisuutena harmoninen, dekantointi tekee erityisen hyvää aromien avautumiselle.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Totuuden nimissä, toki pääsiäisen aikaan maistettiin muutakin viiniä. Jaan ajatuksia niistä hiukan myöhemmin.

Nyt, kevättä kohti! Samaan aikaa katson ikkunasta, että lunta sataa.

Kirjoittanut /

Kuinka kallista viiniä ostamme ja Faustino VII Rioja 2018

Yllätin itsenikin valitsemalla poikkeusellisen edullisen viinin Alkosta: Faustino VII Rioja Tempranillon (10,99€). Jostain syystä päädyn aika usein hintahaarukkaan 12-20 euroa. Kysyin asiaa myös kanssanautiskelijoilta Instagramissa ja eniten vastauksia osui 15-20 euron hintaluokkaan. Enkä oikeastaan ihmettele – kokemukseni mukaan juuri parinkympin puolin ja toisin löytyy kattava valikoima hyvälaatuisia viinejä tutkittavaksi.

Viininystävät panostavat mieluummin hinnakkaampiin viineihin, toisin kuin kuluttajat noin yleensä. Mikä onkaan se hintaluokka, joka Alkossa eniten myy? Otetaan tarkasteluun ensin punaviinit ja tutkitaan asiaa.

Photo by Akshay Chauhan on Unsplash

Alkon 2/2021 tilaston mukaan punaviineistä eniten myyntiä kertyy tuotteille, joiden hinta on välillä 10-12,49 euroa (28,9%). Jos mukaan otetaan vielä punaviinit 15 euroon saakka, katetaan kaikesta punaviinin myynnistä jo 47,5%. Eli melkein puolet Alkossa myydyistä punaviineistä ovat hinnaltaan 10 ja 15 euron välissä. Nopeasti voisi arvata, että Alkon hyllyiltä löytyisi eniten valikoimaa juuri tähän hintahaitariin. Vaan eipä löydykään. Hintaluokassa 10-15 euroa on tarjolla 665 eri vaihtoehtoa kun taas yli 20 euron hintaluokassa tarjolla on 956 eri tuotetta. Prosentuaalisesti yli 20 euron punaviinien osuus myynnistä on vain 2,9%.

Valkoviinien osalta myyvin hintaluokka on 9-9,99 euroa (28,7%) ja kun mukaan otetaan 10-12,49 euron tuotteet, katetaan jo yli puolet kaikista myydyistä valkoviineistä. Valkoviineissä valikoima on alle 15 euron tuotteissa laajempi kuin punaviinien puolella ja yli 20 euron tuotteita taas löytyy vähemmän (527 kpl).

Kallis viini ei automaattisesti tarkoita laadukasta eikä halpa huonoa, mutta viinin hinnalla on merkitystä siihen, miten paljon tuottaja on voinut panostaa viinin tekemiseen. Master of Wine Tuomas Meriluodon laskelma osoittaa, miten kiinteät kulut muodostavat valtaosan viinipullon hinnasta alemmissa hintaluokissa. Tästä syystä pyrin säännöllisesti valitsemaan myös arvokkaampia pulloja, vaikka maistan oppimatkallani toki myös edullisia vaihtoehtoja.

Niin, se Faustino VII. Jostain syystä en odota kovin paljoa kympin viiniltä. Heitin kuitenkin ennakkoluulot nurkkaan ja tutustuin tähän Riojalaiseen.

Faustino VII

Tuoksussa havaitsen luumua ja kypsää kirsikkaa, paahteista aromia sekä vivahteen, joka muistuttaa lihapataa. Kenties olin nälkäinen. Maussa toistuu kypsä paahteisuus, tammisuus myös havaittavissa. Tummat marjat ja kypsä luumu työntyvät esiin. Tanniinit ovat miedot mutta riittävät tuomaan raamit viinille sillä makumaailma kokonaisuudessaan jää hiukan latteaksi. Tapaus ei ole toivoton mutta ei mene omalle suosikkilistalleni.

Arvio: Menettelee.

Alkon myyntitilasto: Myynti hintaryhmittäin | Alko

Kirjoittanut /