Kuukausittaiset arkistot

helmikuu 2021

Kategoriat: Maistelukuvaus, Portugalin punaviinit, Punaviinit, Touriga Nacional Julkaistu:
27.2.2021

Portuga Reserva Touriga Nacional 2017

Portugalin viinit ovat nyt kovassa nosteessa, eikä suotta. Portugalista tulee paljon suomalaiseen makuun sopivia reippaan ryhdikkäitä viinejä. Maan muoto vaihtelevine olosuhteineen mahdollistaa monenlaisten lajikkeiden tuotantoa ja erilaisten viinien valmistuksen mahdollisuuksia.

Touriga Nacional on erityisen tunnettu rypäle, jota viljellään juuri Portugalissa. Sen alkuperä on Douron laaksossa, mutta sitä viljellään nykyisin laajoilla alueilla Portugalissa. Se ei ole helpoin mahdollinen lajike viljellä eikä edes maan viljellyin lajike mutta sen käyttö esimerkiksi portviinien valmistuksessa on leimannut lajikkeen vahvasti portugalilaiseen identiteettiin kuuluvaksi.

Maistamani Portuga Reserva Touriga Nacional on puhdas lajiviini ja Touriga Nacional -rypäleen ominaisuuksien perusteella odotettavissa on vahva, viipyilevä ja tanniininen viini, josta erottuvat luumun, mustikan, orvokin ja mintun aromit.

Portuga Reserva Touriga Nacional

Tuoksussa havaitsen ensin maustepippuria ja kanelia, sitten havua ja lisäksi kirpeähköä hedelmää, kenties kiiviä tai hiukan raakaa luumua. Maku tuo ensin lakritsia, sitten kypsempää luumua, tummaa kirsikkaa ja pippuria. Tammisuus on havaittavissa, sillä tämä viini on tammikypsytettyä. Viini on hiukan keskimääräistä tanniinisempi, tuntuma jää ikeniin maistamisen jälkeen. Tanniinit ovat kuitenkin tasapainossa kokonaisuuteen nähden. Kokonaistuntuma on vahva, happoisuus tuo ryhtiä. Maku on alkuun marjaisen oloinen mutta muuttuu loppua kohden suuremman tuntuiseksi vaikka jälkimaku ei olekaan aivan niin pitkä, kun voisi olettaa.

Arvio: Hyvää keskikastia

Tietolähteet: Portuga Reserva Touriga Nacional | Rosa Viini & Ruoka (rosaviinijaruoka.fi); Portugalilaiset viinit | Portugali kasvattaa suosiotaan viinimaana (viiniposti.fi); M. Puckette & J. Hammack: Wine Folly Magnum Edition 2018

Kirjoittanut /
Kategoriat: Argentiinan punaviinit, Maistelukuvaus, Malbec, Punaviinit Julkaistu:
24.2.2021

Los Intocables Black Malbec 2019

Valitsin talvella villasukkaviiniksi Los Intocablesin, jota en ollutkaan ennen maistanut. Muistaakseni. Mainittakoon, että villasukkaviiniksi kategorisoin viinin, jonka hankin ihan vain ja ainoastaan kotioloissa villasukat jalassa nautittavaksi – joko kotiruuan kanssa tai ihan vain lämmittävänä lasillisena.

Los Intocables tarkoittaa lahjomattomia. Etiketin visuaalinen maailma toistaa tätä mystiikan ja vanhojen rikosleffojen tunnelmaa. Tämä viini on 100% argentiinalainen Malbec, joten siltä voisi odottaa tumman marjaisia sävyjä, tupakan, suklaan, vaniljan ja mokan aromeja. Viini on kypsynyt amerikkalaisissa bourbon-viskitynnyreissä.

Los Intocables Black Malbec

Lämmittävä tämä viini totisesti onkin, joten villasukkajuomiseksi oikein hyvä valinta. Tuoksussa havaitsen ensin jotain kirpeää, sitten kirsikkaa. Mausteinen maailma tulvahtaa mieleen, jopa itämainen tunnelma. Maussa erottuu tumma kirsikka vahvana, mausteisuus toistuu maussa myös. Tammisuuden erottaa, onhan viini kypsytetty tynnyrissä 12kk ajan. Tanniinit ovat reilut mutta eivät liian hyökkäävät. Jälkimaku lienee tämän viinin kiinnostavin juttu: lämmin tunne jää viipymään suuhun, ihan kuin olisin syönyt chilillä maustettua ruokaa.

Kokonaisuudessaan yllätyksellinen ja monipuolinen, yhdistäisin lihaisaan ruokaan tai myös reilummin maustettuun ateriaan.

Arvio: ostaisin toistekin

Viinin tiedot: Viinimaa.fi

Kirjoittanut /

Italialainen ilta ystävien kanssa

Rakastan illallisia hyvässä seurassa. Koska pidän ruuanlaitosta, laitan ruokaa mielelläni myös muille. Helmikuussa vietimme kodissamme iltaa ystävien kanssa ja tässä kurkistus, mitä oli tarjolla.

Valitsin teemaksi Italian kahdesta syystä: olin juuri hankkinut erinomaisen hyviä Osso Bucco -luomulihoja paikallisesta REKO-ringistä ja lisäksi olin edellisellä viikolla onnistunut paistamaan aivan ihanan muhevaa hapanjuurifocacciaa.

Pääruokana oli siis Osso Bucco. Pataruoka on useamman henkilön illallisella aivan nerokas nimittäin se pysyy pitkään lämpimänä ja jaksaa odotella kiltisti ruokailijoita. Pataruoka päästää myös kokkinsa helpolla, sillä se valmistuu liki itsekseen eikä kahlitse hellan viereen pitkäksi aikaa. Mummoni mukaan Osso Bucco oli 70-luvulla oikein muotiruokaa. En osaa sanoa onko se jonain ajankohtana mennyt pois muodista palatakseen sitten taas takaisin mutta hyvää se oli silti. Ohjeena käytin Viinilehden reseptiä, joka on Antti Vahteran käsialaa. Lisukkeena toimivat hienosti Kulinaari-blogista bongaamani Mikin paahdetut parmesaaniperunat.

Lihapata ja perunat eivät kovin raskaita lisukkeita kaipaa joten unohdin kaikenlaiset alkuruokaideat, joita kyllä olisin Italia-teemalla keksinyt vaikka kuinka monta. Padan kylkiäisinä tarjosin mozzarellalla ja hunajamelonilla varustettua salaattia, pikkelöityä fenkolia Kokit&Potit -reseptillä sekä mainitsemaani hapanjuurifocacciaa. Onnistuin toistamiseen focaccian kanssa ja voi sitä onnen tunnetta! Pikkelöity fenkoli aiheutti alkuun jopa ihmettelyä mutta keräsi lopulta kehuja. Ihanan helppo ja monikäyttöinen lisäke!

Juomina tarjolla oli alkumaljana Charles de Fère Cremant du Jura Rosé Brut, sillä olihan liki ystävänpäivä. Rosé-kuohuvat ovat muutenkin nyt kovassa nosteessa joten valinta oli oikeutettu.

Tässä viinissä oli oikein erinomainen hinta-laatusuhde (Alko 14,98€) ja vaikka viini on erittäin kuiva, se ei tuntunut kireän kuivalta vaan sopivan tasapainoiselta. Yleiskäyttöviini kuohuvan kilistelyyn – bonuksena erittäin kaunis sävy! Todettakoon, että Prosecco Rosé olisi ollut ihan ehdoton valinta tälle illalliselle, mutta varastoissani sattui olemaan valmiiksi tämä ranskalainen Charles de Fère.


Tiesitkö että:
Prosecco valmistetaan italian venetossa ja siitä on saanut tehdä rosé-versiota vasta vuoden 2020 lopulta saakka.
Proseccon valmistusta säätelevät italian laatuluokitusten säännöt ja rosé-proseccolla säännöt ovat vielä tiukemmat. Värinsä Rosé-prosecco saa pinot noir -rypäleestä.

Ruuan kanssa nautittiin Alkon tilausvalikoimasta löytämääni Cantina Cellaro Solea Biologico Nero d´Avola 2019 punaviiniä, joka istui lihapadan seuraan oikein mutkattomasti. Viinin helposti lähestyttävä aromimaailma antoi hyvin tilaa aterian mauille mutta viini ei kumminkaan jäänyt liikaa alakynteen. Tästä viinistä oli tunnistettavissa yrittisiä sävyjä, jotka myös tukivat ruokavalintaa.

Viini oli kotoisin Sisiliasta ja oli myös ekologinen valinta. Tässä viinissä ei esimerkiksi ollut lainkaan metallista sinettiä korkin päällä, jotta vältetään turhan pakkausmateriaalin käyttö. Etiketti oli kierrätysmateriaalista ja pullo kierrätyslasia. Ilahduttavaa nähdä, että ekologisuus nousee vahvemmin esiin viinien tuottamisessa – myös pakkausmateriaalien osalta.

Kirjoittanut /
Kategoriat: Viinin valmistus, Viinitilat Julkaistu:
20.2.2021

Ensimmäinen viinitilavierailuni

Tutustuminen viinitilaan on kokemuksena ainutlaatuinen – varsinkin kun sen tekee ensimmäistä kertaa. Keväällä 2019 Espanjan lomalla pääsin tutustumaan viinitilaan opastetulla kierroksella, joka päättyi tietysti tilan tuotteiden maisteluun. Tässä lyhyt kooste siitä, millaista oli vierailla tilalla.

Francisco Gómezin Viinitilan köynnöksiä

Vierailuni kohteena oli Bodegas Francisco Gómezin tila Valencian Alicantessa, lähellä Pinoson kylää. Alueella toimii useita tiloja ja olikin lähes sattumankauppaa, että päädyin laajemmalle vierailulle juuri tänne.

Tilan puitteet olivat hulppeat ja selkeästi turismi oli osa bisnesmallia. Kuitenkin tuotantomäärät ja tuotevalikoima olivat niin laajat, ettei kyseessä ollut arvioni mukaan pelkkä turistien viihdytysputiikki. Kierros käynnistyi tilan historian esittelystä jonka jälkeen siirrytiin tuotantotiloihin. Itse köynnöksiä piti ihailla etäältä, sillä niitä ei ollut asiaa mennä näpelöimään. Onneksi näkymä tilan ympäristöön osoitti, että köynnöksiä oli riittämiin ja ne voivat silminnähden hyvin.

Tilalla oli hyvin moderni tuotantolaitos, jossa kiiltelivät suurehkot alumiinitankit. Onnekseni kierros jatkui kylmän kosteaan kellariin, josta avautui perinteisemmän viininvalmistuksen maailma upeine tammitynnyririvistöineen.

Tammitynnyreitä kellarissa

Ensikertalaiselle kokemus kylmästä, kosteasta ja pimeästä kellaritilasta oli varsin jännittävä. Kellariverkosto tuntui jatkuvan loputtomiin. Tynnyririvit oli tarkasti järjestetty ja niiden kyljistä saattoi lukea liidulla kirjattuja lajikekoodeja sekä vuosilukuja. Tunnelma oli liki hengellinen ja miksi ei olisi ollut: tila toi mieleen vanhan kivikirkon ja oltiinhan samalla jumalten juoman ympäröimänä.

Kellarin tynnyririvit vaihtuivat kesken matkan kaltereihin, kun saavuttiin tilalla ylläpidettyyn viinikellariin. Vuokrattavia kellaripaikkoja oli satoja, ellei tuhansia. Kapeilla käytävillä vuorottelivat eri kokoiset lukittavat viinisäilöt täytteenään pölyn kerrostamia pulloja pinottuina. Käytävien väleillä oli pöytäryhmiä, joiden äärelle oman viinikellaritilan vuokraneet voivat istahtaa nauttimaan noita arvokkaita juomiaan. Olipa tilan perällä isompi juhlatilakin, jossa isommat joukot voivat kokoontua maistelemaan ja juhlimaan. Yleisimpään kellaritilan vuokrausmalliin kuului tietty määrä tilan viinien vuosikertaa sekä tilaa säilyttää myös omia muualta hankittuja viiniaarteita.

Vuokrattavia viinihäkkejä
Kellarin käytäviä

Kellarin perältä löytyi vielä varsinainen aarrekammio, kun pääsin kurkistamaan Fondillónin valmistamoon. Se on Alicanten alueen oma aarre: Monastrell-lajikkeesta valmistettu vahva viini, joka syntyy vähintään 10 vuotta kestävän tynnyrikypsytyksen tuloksena. Sen korkea alkoholipitoisuus syntyy luontaisesti kun Fondillóniin käytetään ylikypsiä rypäleitä. Valmistusprosessin juju on ikivanhojen tynnyreiden käyttö, jossa joka vuosi pieni määrä viiniä siirretään edellisestä tynnyristä seuraavaan. Viimeinen tynnyri tuottaa valmista Fondillónia mutta tynnyreitä ei koskaan tyhjennetä kokonaan. Näin vuosikerrat hoivaavat toisiaan ja lopputuloksena syntyy arvokas, makeahko viini, jota käytetään jälkiruokaviinin tapaan.

Kierroksen lopulla tutustuttiin vielä oliiviöljyn valmistukseen, joka sekin oli tilan merkittävä tuote. Lopuksi oli tietysti vuorossa tilan tuotteiden maistelua ja itse maistelu oli myös ohjattu toimivasti.

¡Salud!

En enää edes muista kuinka monta mielenkiintoista asiaa kuulin vieraillessani tilalla mutta voin vannoa, että kun matkustaminen jonain päivänä jälleen vapautuu, suuntaan taatusti uusille tiloille ihastelemaan, miten viinin matka kulkee tarhoilta omaan lasiini. ¡Salud!

Kirjoittanut /
Kategoriat: Esittely, Yleinen Julkaistu:
18.2.2021

Mistä kaikki alkoi

Mistä oikein syntyi Viiniä kiitos -blogi? Aluksi on syytä palata kevääseen 2019, joka muuten olikin oikein hieno kevät. Silloin sai vielä matkustaa vapaasti ilman murheita maailman epidemiatilanteesta ja teimmekin perheeni kanssa kaksi ulkomaanmatkaa tuona keväänä. Viiniä kiitos -tarinalle merkityksellisin oli reissu Espanjan Alicanteen toukokuussa 2021. Olimme vuokranneet talon pyöreitä täyttävän anoppini juhlan kunniaksi ja vietimme viikon aurinkoisessa Valenciassa. Samaisella matkalla pääsin ensimmäistä kertaa koskaan vierailulle oikealle viinitilalle. Kävimme tutustumassa muutamaankin tilaan mutta varsinaisella kierroksella yhdessä: Bodegas Francisco Gomezissa. Myöhemmin on luvassa oma postauksensa, jossa kerron tarkemmin tuosta vierailusta.

Viinitilavierailu oli erittäin kiinnostava mutta ei tehnyt minusta vielä viinihurahtanutta yhdeltä istumalta. Vierailu viinitilalla istutti kumminkin viiniharrastuksen siemenen, joka jäi hiljalleen itämään. Taisin tuolla Espanjan matkalla ensimmäistä kertaa todella ymmärtää, millainen maailma viinien taakse kätkeytyykään.

Viinitilavierailuilta toimme ja tilasimme viinejä myös kotiin. Juuri noiden viinien nauttiminen kotona tuntui aivan erilaiselta kuin niiden tavallisten, joita olin ostanut Alkosta. Se, että tiesin mistä ne ovat tulleet ja miten ne on valmistettu, sai minut arvostamaan viiniä juomana aiempaa enemmän.

Photo by Maksym Kaharlytskyi on Unsplash

Vuonna 2020 sain mahdollisuuden tilata viinejä Italiasta suoraan Monte del Fra:n tilalta. Tuon tilauksen myötä taisin tutustua ensi kerran kunnolla Amaroneen. Kiinnostus viineihin oli kehittynyt koko ajan suuremmaksi ja loppuvuonna 2020 olinkin jo hamstrannut liki kaikki viinitiedon kirjat kirjastosta. Kun elämä järjesti vielä hiukan hämmennystä peliin, päätin tarttua härkää sarvista ja ilmoittauduin Perhon WSET Level 2 -kurssille, jonka oli määrä alkaa tammikuussa 2021. Kurssin alkua siirrettiin maaliskuulle ja nyt helmikuussa 2021 tätä kirjoittaessani pidän peukut pystyssä että kurssi ei enää siirtyisi.

Nyt siis opiskelen viinitietoa itsenäisesti ja opintomatkani tueksi halusin perustaa tämän blogin. Olen jo nyt saanut kuulla ystäviltäni ja tuttaviltani paljon kysymyksiä viineihin liittyen ja se rohkaisi minua jakamaan oppimaani myös maailmalle. Kaiken lisäksi pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta joten oma blogi tuntui ehdottomasti hyvältä idealta.

Ihanaa, että olet saapunut tänne lukemaan juttujani ja toivon, että voin tarjota nyt ja jatkossa ideoita, tarinoita ja tiedonmurusia liittyen viineihin mutta myös ruokaan, sillä pidän sitä niin olennaisena osana viinien maailmaa.

Tervetuloa mukaan!

Terkuin, Eva-Maria

Kirjoittanut /